Positiivinen vapaus kaipaa puolustajiaan

Suomalaisessa politiikassa vapaus on ollut viime vuosina vahva argumentti. Vapaudella on perusteltu vaikkapa alkoholilainsäädännön lievennyksiä, kauppojen aukioloaikoja tai julkisen terveydenhuollon avaamista kilpailulle. Useimmiten argumentaatiossa on huomio keskittynyt negatiivisten vapauksien korostamiseen – ihmisten toimintaa jollain tavalla rajoittavan sääntelyn karsimiseen. Näin myös alkoholilainsäädännön uudistamisessa keskustelu kulminoitui siihen, kuinka oikeutettua on rajoittaa alkoholin saatavuutta, kuluttajien negatiivista vapautta ostaa vahvempia alkoholijuomia ruokakaupasta.

Viime viikon äänestyksessä eduskunnassa normien purkajat ja itsensä vapauden airueina esittävät voittivat: nelosolut tekee tuloaan ruokakauppoihin mahdollisesti jo uudenvuodenpäivänä. Vähemmän huomiota tässäkin diskurssissa kiinnitettiin vapauden positiivisiin implikaatioihin, vaikka länsimaisissa demokratioissa lainsäädännössä on aina kyse negatiivisten ja positiivisten vapauksien sekoituksesta.

Yksinkertaisimmillaan negatiiviset ja positiiviset vapaudet voidaan määrittää niin, että negatiiviset vapaudet ovat vapautta jostakin, kun taas positiiviset vapaudet ovat vapautta johonkin. Esimerkki valtameren takaa auttaa hahmottamaan, miten vapauden eri määritelmät vaikuttavat. Amerikkalaisessa arvohierarkiassa vapaudella on aina ollut keskeinen rooli. Amerikkalaisuuden ydin määritellään kolmessa dokumentissa 1700-luvun lopulta, joista erityisesti nuorin eli Bill of Rights listaa amerikkalaisille kuuluvia vapauksia ja oikeuksia. Bill of Rightsin syntyhistoria on sidoksissa kansakunnan alkuvuosien kuohuntaan ja kädenvääntöön vahvaa liittovaltiota kannattaneiden ja osavaltioiden itsenäisyyttä korostaneiden voimien välillä. Bill of Rights oli myönnytys jälkimmäistä näkökulmaa edustaneille toimijoille, sillä sen perusteella liittovaltion oikeuksia rajoitettiin ja kansalaisten negatiivisia vapauksia vahvistettiin.

Eurooppalaisessa keskustelussa aiheellisesti kummastellaan Bill of Rightsin toista lisäystä, joka takaa amerikkalaisille oikeuden kantaa ja omistaa ampuma-aseita. Lisäys nähdään tällöin yksinomaan negatiivisena vapautena. Historiallisessa tarkastelussa toinen lisäys on kuitenkin käsitettävä ensisijaisesti positiivisena vapautena – oikeutena puolustautua sortoa vastaan. Ennen USA:n itsenäisyysjulistusta Iso-Britannia oli yrittänyt betonoida omaa valtaansa Pohjois-Amerikan siirtokunnassaan juuri rajoittamalla amerikkalaisten aseenkanto-oikeutta. 1700-luvun amerikkalaisille toisessa lisäyksessä kyse oli kollektiivisesta vapaudesta nousta hallitsijan mielivaltaa vastaan, johon kansalaisoikeus kantaa asetta liittyi. Liittovaltiokehitykseen epäluuloisesti suhtautuneille osavaltiolle lisäys oli tuiki tarpeellinen vakuutus, jotta ne saattoivat hyväksyä perustuslaissa määritellyn vallanjaon.

Aselainsäädännöllä on kiistatta karmaiseva vaikutus USA:n asekuolemiin ja rikollisuuteen ylipäätään, mutta silti pyrkimykset toisen lisäyksen muuttamiseksi ovat olleet tuskastuttavan hitaita. Amerikkalaisille siirtokuntien itsenäisyystaistelu ja valtion luominen siihen liittyvine dokumentteineen ovat myyttisiä kertomuksia vapaudesta ja kansasta, joka toteutti omaa kohtaloaan. Bill of Rightsin toisessa lisäyksessä ei ole silloin kysymys ainoastaan ampuma-aseista vaan kansakunnan historiallisesta kokemuksesta.

Oikeusfilosofisesti on kiinnostavaa pohtia, milloin Bill of Rightsin toisen lisäyksen kollektiivisesta positiivisesta vapaudesta tuli individualistinen negatiivinen vapaus. Jotta järjettömältä vaikuttavaa asekeskustelua voisi mitenkään johtaa kohti pysyvää muutosta, olisi kyettävä eksplisiittisesti osoittamaan lisäyksen taustalla vaikuttavat vapausperiaatteet ja konteksti, sillä lainsäädäntöä ei koskaan tehdä tai toteuteta tyhjiössä. Tällainen kiihkoton analyysi on ehdoton edellytys sille, että ampuma-aseiden kanto-oikeutta ja omistamista saataisiin viimein rajatuksi.

Kotimaisessa alkoholipolitiikan keskustelussa jäi vastaavalla tavalla kaipaamaan lainsäädännön taustalla vaikuttavien vapauksien ja kontekstin erittelyä. Ensinnäkin voi ajatella, että kuten aselainsäädännöllä on oma erityispiirteensä amerikkalaisten kansallisessa kertomuksessa, on suomalaisten historiallisessa suhteessa alkoholiin jotain sellaista, mitä ei aivan viileästi ja faktoihin perustuen pystytä käsittelemään. Silloin lainsäädännön muuttamisen konteksti ei ole kohdillaan.

Toiseksi oli hämmästyttävää huomata, miten niin moni itseään arvoliberaaliksi kutsuva poliitikko tai yhteiskunnallinen vaikuttaja korosti keskustelussa vain kuluttajien tai alkoholijuomien tuottajien negatiivisia vapauksia. Positiiviset ja samalla paljon merkittävämmät vapaudet – kuten ihmisten oikeus terveyteen tai lasten oikeus turvalliseen arkeen – jäivät taka-alalle. Yhteiskunnan vahvempien negatiiviset vapaudet jyräsivät nyt heikompien positiiviset vapaudet.

Matti Hirvola
Kirjoittaja on Kalevi Sorsa -säätiön Kalifornian kirjeenvaihtaja