Puhakka: Leikkaamalla koronakriisin lasku voi siirtyä tuleville sukupolville

Sorsa -säätiön blogisarjassa on kevään mittaan pohdittu koronakriisin vaikutuksia ja erityisesti sitä, miten kriisistä mennään eteenpäin. Aatu Puhakka avaa sosiaalisten investointien merkitystä ja vaikutuksia kriisistä toipumiseen. Puhakan mukaan Marinin hallitus on tehnyt merkittäviä sosiaalisia investointeja. Sen sijaan leikkauspolitiikan tielle siirtymisen seuraukset olisivat haitallisia. Ne voisivat todellisuudessa siirtää laskun tuleville sukupolville, heikomman koulutusasteen ja osaamisen sekä kasvaneiden sosiaalisten ongelmien muodossa.

Kun koronakriisin taloudellinen vakavuus selvisi keväällä, vain harva yhteiskunnallinen keskustelija oli huolissaan julkisen talouden nopeasta velkaantumisesta. Rahaa vaadittiin täysin oikeutetusti erityisesti pienyrittäjille, joista suuri osa sitä myös sai. Useiden valtionvelasta yleensä huolissaan olevien tahojen viesti tuntui olevan, että nopea velkaantuminen ei ole ongelma, jos sillä vältetään konkurssiaalto ja massatyöttömyys.

Kun ensimmäisestä korona-aallosta on selvitty ja rajoituksia alettu purkamaan, on ääni monessa kellossa kuitenkin muuttunut. Erityisesti hallituksen kesäkuun alussa julkaisema lisätalousarvio synnytti kritiikkiä löysästä rahankäytöstä. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kutsui lisätalousarviota tuhlailuksi ja vastuuttomaksi rahalingoksi. Orpon mukaan osa hallituksen menoesityksistä sisälsi ns. uutta ”syömävelkaa”, eli menoja, jotka eivät elvytä taloutta.

Kokoomus ei suinkaan ole ollut talouskuritoiveineen yksin. Myös keskustalaiset ovat olleet huolissaan julkisista menoista ja usealla suulla on vaadittu sopeutustoimia koronan jälkeiselle ajalle. Aika näyttää sen, kuinka tosissaan keskusta on vaatimustensa kanssa ja synnyttääkö suhtautuminen talouskuriin jännitteitä hallituspuolueiden välille, kun koronasta on päästy eroon.

Vaikka Suomi, kuten muutkin koronasta kärsivät maat, velkaantuu nyt vauhdilla, on olennaista pohtia sitä mitä velkarahalla saadaan. Esimerkiksi infrahankkeisiin panostaminen on saanut suurelta osin myös opposition siunauksen niiden elvyttävän luonteen vuoksi. Kuitenkin myös sosiaalisilla investoinneilla voidaan samanaikaisesti nopeuttaa kriisistä elpymistä sekä parantaa ihmisten hyvinvointia.

Miksi sosiaalisia investointeja tarvitaan?

Sosiaaliset investoinnit pehmentävät erityisesti koronaviruksen aiheuttamaa tarjontakriisiä, jonka sairastumisten ja karanteenien lisäksi erityisesti nk. lockdown on aiheuttanut talouteen. Kysyntää pyritään elvyttämään Suomessa oikein mitoitetulla finanssipolitiikalla, mutta myös tarjontaelementteihin on syytä kiinnittää huomiota. Esimerkiksi koronaviruksen aiheuttamat työttömyys- ja lomautuspätkät voivat vaikuttaa negatiivisesti työn tarjontaan, mikäli työttömäksi jääneet syrjäytyvät työmarkkinoilta pysyvästi. Sosiaalisilla investoinneilla voidaan torjua tätä negatiivista kehitystä ja samalla myös puuttua koronaviruksen aiheuttamaan pahoinvointiin.

Sosiaaliset investoinnit koronakriisin aikana

Kansalaisen näkökulmasta sosiaaliset investoinnit koronakriisin voivat olla sekä ennaltaehkäiseviä että reagoivia. Niillä voidaan estää tai ennaltaehkäistä sosiaalisten riskien toteutumista, esimerkiksi koulutuksen avulla. Toisaalta ne voivat pehmittää elämässä tapahtuvia iskuja, kuten työttömyyttä. Sosiaalisia investointeja voidaan tehdä sekä koronakriisin aikana, että sen jälkeen. Koronakriisin aikaiset investoinnit pehmentävät kriisin vaikutuksia, kun taas sen jälkeiset nopeuttavat sekä ihmisten että talouden pääsemistä jaloilleen.

Koronakriisissä ja sen jälkeisessä ajassa tärkeitä sosiaalisia investointeja ovat erityisesti koulutus ja varhaiskasvatus, työttömien palvelut, eläkkeet ja työttömyyskorvaukset, työsuojelu sekä asuntopolitiikka.

Koulutus ja varhaiskasvatus

Luultavasti tärkein sosiaalisen investoinnin muoto koronakriisin aikana ja sen jälkeen on koulutus. Kun ihmiset jäävät vasten tahtoaan työttömiksi omalla alallaan, voidaan koulutuksella tarjota mahdollisuutta kouluttautua uudelle alalle tai syventää osaamistaan omalla alalla ja näin lisätä omia työllistymismahdollisuuksiaan sekä parantaa työssä suoriutumista kriisin jälkeen. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että korona aiheuttaa yksilöille merkittävää epävarmuutta ja epätietoisuutta siitä mitä heidän pitäisi tehdä. Useat saattavat pohtia sitä löytyykö uusi työpaikka jo pian ja kannattaako koulutukseen suunnata.

Siksi olisikin tärkeää, että työttömäksi ja lomautetuksi jääneille mahdollistettaisiin koulutus joustavasti, matalalla kynnyksellä ja saavutettavasti. Koulutuksen merkitys on olennainen myös yhteiskunnan resilienssin vahvistamisessa. Koulutettu yhteiskunta pystyy sekä varautumaan että selviytymään yllättävistä kriiseistä paremmin.

Toisen ja kolmannen asteen koulutuksen lisäksi myös varhaiskasvatuksen ja peruskoulun merkitys on ollut poikkeusaikanakin olennainen. Niiden ansiosta kriittisten alojen perheelliset työntekijät, joilla ei ole ollut mahdollisuutta etätöihin, ovat voineet työskennellä. Tämä on osaltaan lisännyt yhteiskunnan kykyä ottaa kriisi vastaan ja estänyt romahtamista.

Työttömien palvelut

Koronakriisissä monet yritykset ovat irtisanomisten sijaan suosineet lomautuksia. Kuitenkin niille, joiden työsuhde päätettiin kokonaan ja jo valmiiksi työttömänä olleille, työllistyminen voi olla haasteellista, jos koronakriisi aiheuttaa työnantajien keskuudessa epäluottamusta tulevaisuutta kohtaan. Epäluottamusta vastaan on taisteltu etenkin rahapolitiikan keinoilla sekä elvyttävällä budjetilla ja yritystuilla. Tästä huolimatta työnantajilla voi olla tulevaisuuteen kohdistuvia epäilyksiä. Koronakriisi on voinut aiheuttaa myös erityisesti pienemmissä yrityksissä kassavajeen. Nämä tekijät voivat heikentää yritysten uskallusta työllistää, vaikka työtä olisikin tarjolla. Tätä ongelmaa voidaan helpottaa erityisesti palkkatuella sekä työttömien oikeanlaisilla työnhakupalveluilla.

Eläkkeet ja työttömyyskorvaukset

Eläkkeiden ja työttömyyskorvausten ajatellaan usein olevan ristiriidassa taloudellisen tehokkuuden kanssa. Kuitenkin myös niillä voi olla investointirooli taloudellisesta näkökulmasta ja niiden olemassaolo on tärkeää koronakriisin aikana.

Eläkkeillä mahdollistetaan työpaikkojen avautuminen työhaluisille työnhakijoille silloin kun eläkkeelle jäävä muuten jatkaisi työsuhteessa. Oikein toteutettuna ne voivat kasvattaa myös tuottavuutta, mikäli uudet työntekijät ovat eläkkeelle jääneitä tuottavampia. Eläkkeelle jäävät voivat myös käyttää aikansa nk. uusintavaan työhön, auttaessaan perheenjäseniä esimerkiksi lastenhoidossa ja muissa kotitöissä. Tämä taas vapauttaa autettavien resursseja palkkatyöhön.

Työttömyysturva taas mahdollistaa sen, että työtön työnhakija ei ole pakotettu vastaanottamaan ensimmäistä avointa työpaikkaa. Sen sijaan hän voi jatkaa sellaisen työpaikan etsimistä, joka sopii hänen koulutukseensa ja taitoihinsa. Vaikka tämä voi hetkellisesti pidentää työttömyysjaksoa ja heikentää työnteon kannustimia, on työntekijä tuottavampi hänelle sopivammassa työpaikassa. Lisäksi työsuhde todennäköisesti kestää pidempään. [1]

Tämä työttömyysturvan ominaisuus onkin tullut laajasti käytäntöön, kun koronakriisin vaikutukset työpaikkoihin ovat olleet varsin alakohtaisia. Erityisesti palvelualoja on kohdannut tilapäinen kysyntäshokki, joka on aiheuttanut alalle lomauttamisaallon. Mikäli työntekijän työttömyysturva on riittävä, hänen ei ole pakko ottaa vastaan muuta työtä. Kun tähän yhdistää mahdollisuuden opiskella tai kehittää itseään muulla tavalla, voi lomauttamisjakso jopa lisätä työttömäksi jääneen tuottavuutta sekä elinkaarituloja.

Työsuojelu

Kevään aikana suuri osa etenkin asiantuntijatyöstä on siirtynyt etäyhteyksien äärelle. Kaikki alat eivät kuitenkaan ole päässeet tätä mahdollisuutta käyttämään. Heidän kohdallaan merkittävä sosiaalinen investointi on satsaaminen työsuojeluun. Turvallinen työympäristö suojavarusteineen, jossa taudit eivät leviä, ei ole ainoastaan työntekijöiden etu, vaan myös yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Puutteet työsuojelussa edistävät taudin leviämistä työpaikan sisällä ja sen ulkopuolella. Lisäksi sairastuneiden työntekijöiden osalta työpanos jää tekemättä. Ylimääräinen vaiva ja kustannukset työsuojelussa voi ennaltaehkäisyn muodossa maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, jos sillä onnistutaan estämään viruksen laajempaa leviämistä.

Koronakriisin aikana sosiaalinen investointi työsuojeluun ja tartuntojen ehkäisemiseksi on ollut tartuntatautipäiväraha. Tartuntatautipäiväraha korvaa ansionmenetyksiä, jotka syntyvät, kun palkansaaja tai yrittäjä on määrätty karanteeniin lääkärin toimesta. Tällä toisaalta parannetaan karanteenissa olevan toimeentuloa, mutta myös turvataan koko väestön terveyttä, kun houkutus rikkoa karanteenia pienenee.

Asuntopolitiikka

Asuntopolitiikassa kohtuuhintaisen asumisen edistäminen esimerkiksi parantaa työvoiman liikkuvuutta, vähentää asunnottomuutta ja parantaa ihmisten toimeentuloa. Käytännössä kohtuuhintaista asumista voidaan edistää kaavoittamisella ja erilaisilla tuotantotuilla. On myös mahdollista, että kunta tai valtio luovuttaa tai myy markkinahintaa halvemmalla tontteja tahoille, jotka tarjoavat edullista tai muulla tavalla tuettua asumista erityisryhmille. Näitä ryhmiä voivat olla esimerkiksi opiskelijat, päihdeongelmaiset, vammaiset sekä pienituloiset.

Edullista asumista voidaan edistää myös asumiseen sidotuilla tukimuodoilla, kuten asumistuella. Asumistuki mahdollistaa esimerkiksi sen, että vuokra-asujien ei tarvitse lomauttamisen aikana vaihtaa halvempaan asuntoon tai velkaantua vuokranantajalleen, kun asumistuki kompensoi menetettyjä tuloja. Lisäksi sillä on samanlainen joustavuutta lisäävä vaikutus kuin työttömyysturvalla.

Hallituksen neljännessä lisätalousarviossa useita sosiaalisia investointeja

Edellä mainittuja investointeja sovelletaan Suomessa jo laajasti ja pohjoismaita pidetäänkin sosiaalisen investoinnin kirjallisuudessa mallimaana. Myös Marinin hallituksen neljäs lisätalousarvio sisälsi ainakin seuraavia ehdotuksia, jotka voidaan tulkita sosiaalisiksi investoinneiksi:
– Korkeakoulujen aloituspaikkojen kertaluonteinen lisäys ja lisäpanostukset avoimeen yliopistoon

– Yleissivistävään koulutukseen, varhaiskasvatukseen, ammatillisiin oppilaitoksiin ja etsivään nuorisotyöhön lisäyksiä

– Panostuksia YTHS:lle ja korkeakouluille opiskelijahyvinvoinnin lisäämiseen. Rahoitusta myös työpaikkojen valmiuteen tukea työntekijöiden terveyttä

– Rahoitusta työttömien työkyvyn ja työllistymisen edellytysten lisäämiseen

– Työikäisten osaamisen kehittämistoimiin ja jatkuvaan oppimiseen lisäpanostuksia. Lisäyksiä myös julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin

– Väliaikainen parannus perustoimeentulotukeen

– Kunnille valtionosuuksia lasten, nuorten ja perheiden tukemiseen

– Valtion tukemaan asuntotuotannon 340 miljoonan euron korkotukivaltuuksien korottaminen

Lisäksi aikaisemmin erityisesti yrittäjille on osoitettu useita sosiaalisen investoinnin tapaisia tukimuotoja. Yrittäjien oikeutta sosiaaliturvaan on laajennettu niin, että yrittäjä voi saada työttömyysturvaa ilman, että yritystoimintaa lopetetaan. Yrittäjät ovat myös voineet hakea yksinyrittäjätukea, kustannustukea, hyvitystä menetetyistä tuloista sekä tukea uudelleentyöllistämiseen.

Sosiaalisia investointeja näistä menoeristä tekee erityisesti se, että niillä vahvistetaan kansalaisten hyvinvointia, mutta samanaikaisesti niillä voi olla vaikutusta myös työn tarjontaan, kun ihmisten osaaminen, työkyky ja työllistymismahdollisuudet vahvistuvat lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Mitä koronakriisin jälkeen?

Marinin hallituksen reagointia koronakriisiin voidaan pitää varsin uskollisena sosiaalisten investointien politiikalle. Leikkausten ja luovan tuhon sijaan talous- ja sosiaalipoliittiseksi lääkkeeksi on tarjottu elvytystä ja investointeja väestön henkiseen pääomaan.

Myös tulevaisuuden osalta hallitusohjelmassa on ainakin kaksi sosiaalisten investointien kannalta erittäin mielenkiintoista hanketta, maksuton toinen aste ja sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Maksuton toinen aste lisäisi tasa-arvoa perheiden välillä. Samalla kannustimet kouluttautua paranevat, kun koulutus itsessään ei maksa mitään nuorelle tai hänen perheelleen.

Hanketta on kritisoitu siitä, että valtion menot kohdistuvat epäoptimaalisesti, kun autetaan kaikkia perheitä eikä vain köyhimpiä. Toisaalta voidaan ajatella, että oppimateriaalit on maksettava joka tapauksessa ja kyse on ennen kaikkea siitä, kuka on maksaja – julkinen sektori vai kotitaloudet? Harkinnanvaraisuus, joka väistämättä seuraisi, jos vain osalle perheistä kustannettaisiin oppimateriaalit, lisäisi byrokratiaa toisen asteen koulutuksen ympärillä. Lisäksi ei ole takeita siitä, että harkinnanvarainen maksuttomuus lisäisi yhtä paljon pienituloisten perheiden kouluttautumista kuin täysin maksuton toinen aste. Ongelmana voi olla esimerkiksi, että tukea opintoihin ei haluta hakea tai sen mahdollisuudesta ei olla tietoisia.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen suhteen taas on olennaista huomioida se, että uudistus tukee väestön tasa-arvoa sekä osaamisen kehittämistä. Sosiaaliturvassa on tärkeää säilyttää työntekoon kannustaminen elementtinä siten, että lyhyitäkin työpätkiä kannattaa ottaa vastaan. Jos uudistuksessa kuitenkin ylikorostuu työntekoon kannustaminen sosiaaliturvan riittävän tason ja joustavuuden kustannuksella, on vaarana, että uudistus ei ole sosiaalinen investointi, vaan vaikeuttaa työttömien ja muiden pienituloisten elämää. Tällaisessa tilanteessa ei ole esimerkiksi mahdollista etsiä sopivaa työpaikkaa pidemmän aikaa tai kouluttautua joustavasti työttömyysaikana.

Lopuksi

Sosiaalisten investointien toteuttamisen näkökulmasta on ratkaisevan tärkeää yleinen finanssipoliittinen linja ja talouspoliittinen ilmapiiri. Mikäli halutaan tehdä ”kipeitä” päätöksiä ja sopeuttaa, eivät sosiaaliset investoinnitkaan edisty. Riskinä olisi niin pahoinvoinnin kasvaminen kuin väestön henkisen pääoman lasku pitkällä aikavälillä.

Usein julkisen valinnan teoriaan nojaavat ajattelevat, että politiikassa kannattaa luvata kaikille kaikkea hyvää, jotta uudelleenvalinnan todennäköisyys kasvaisi. Tästä näkökulmasta hallituksen politiikkaa on helppo kritisoida sen kasvattaessa useita menoja, jotka lisäävät väestön hyvinvointia. Ainakin osittain tähän ajattelutapaan nojaa myös suomalaisessa keskustelussa esiintynyt kritiikki, jossa kauhistellaan julkisen velan kasvua, jonka maksajia ovat tulevat sukupolvet.

Kun ymmärretään, että useat menoerät ovat tulevaisuuden investointeja, asetelma kääntyy päälaelleen. Itse asiassa nyt tehtävät investoinnit voivat koitua tulevaisuuden sukupolvien ja hallitusten hyödyksi, kun väestö on osaavampaa ja selviää kriiseistä paremmin. Samalla väestön henkiseen pääomaan tehdyt leikkaukset voivat todellisuudessa siirtää laskun tuleville sukupolville, heikomman koulutusasteen ja osaamisen sekä kasvaneiden sosiaalisten ongelmien muodossa.

[1] Kyyrä, Tomi (2018) Työttömyysturvan käyttäytymisvaikutuksista. Teoksessa Työllisyyskysymys. Toim. Kajanoja, Jouko

Aatu Puhakka
Puhakka on tutkinut ja kirjoittanut sosiaalisista investoinneista Sorsa -säätiölle raportin, joka löytyy täältä.