Vierasblogi: Punainen lanka löytyi Ruotsissa?

Ruotsissa sosiaalidemokraatit ovat tällä hetkellä selvästi maan suurin puolue. Uusimmassa gallupissa sosiaalidemokraattien kannatus on 34,4 prosenttia eli yli puolet suurempi kuin SDP:n.

Ruotsia ja Suomea vertaillessa pitää kuitenkin muistaa se, että länsinaapurimme on moderni yhteiskunta, jossa agraaripuolue Keskustan kannatus on marginaalinen, eikä maahanmuuttovastainen Ruotsidemokraatit-puolue kerää yhtä laajaa kannatusta kuin Perussuomalaiset.

Joka tapauksessa voidaan sanoa, että poliittinen tilanne Ruotsissa on äärimmäisen mielenkiintoinen, kun aikaa vaaleihin on enää vuosi. Hallituskoalitio Allianssin kannatus on huvennut pohjalukemiin. Moderaattien kannatus on alle 25 prosenttia ja koko koalition vajaat 39 prosenttia. Kun tarkastellaan vielä tarkemmin hallituskoalition sisäistä valtajakaumaa, huomataan Keskustan pudonneen alle neljän prosentin äänikynnyksen. Myös Kristillisdemokraateilla on ongelmia äänikynnyksen ylittämisessä.

Tällä hetkellä Moderaatit menettävät kannatusta erityisesti korkeakoulutettujen, TCO:n (Tjänstemännens Centralorganisation) jäsenten ja tukholmalaisten keskuudessa. TCO on Ruotsin toiseksi suurin keskusjärjestö, jonka jäsenistöön kuuluvat muun muassa opettajat ja sairaanhoitajat sekä laajemmin valkokaulustyöntekijät. He ovat keskeisessä asemassa sosiaalidemokraattien mahdollisen vaalivoiton kannalta.

Viime viikkoina Kokoomuksen sisarpuolueella on ollut kaksi hyvää mahdollisuutta nostaa kannatustaan, kun ensin Yhdysvaltain presidentti vieraili Tukholmassa ja myöhemmin valtiovarainministeri Anders Borg esitteli ajatuksiaan porvarihallituksen viidennestä tuloverotuksen kevennyksestä.

Obaman visiitti ei kuitenkaan nostanut Moderaattien kannatusta. Ruotsalaisista yli 60 prosenttia uskoo, että seuraavaa hallitusta johtaa Sosiaalidemokraattinen puolue. Moderaattien johtoasemaan uskoo alle 30 prosenttia kansalaisista.

Mistä sitten sosiaalidemokraattien hyvät kannatuslukemat johtuvat?

Ensinnäkin on mahdollista, että hallituspuolueissa on väsymystä. Myös puolueiden uutuuden viehätys kansalaisten näkökulmasta on karissut pois.

Paljon kiitosta sataa myös Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Stefan Löfvenin laariin. Puheenjohtajan roolia ei voi nykypäivänä liialti korostaa puolueen julkikuvan kannalta.

Demarien parantuneen julkikuvan pitää kuitenkin perustua harjoitetulle politiikalle, joten on myös syytä tarkastella sitä, minkälaisena puolue näkee Ruotsin tulevaisuuden.

Varjobudjetin painotukset työllisyydessä ja koulussa

Puolueen talousasioiden puhemies (ekonomisk politisk talesperson) Magdalena Andersson esitteli keskiviikkonasosiaalidemokraattien varjobudjetin.

Vaihtoehtobudjetin painotuksista nostan esille muutaman mielenkiintoisen kokonaisuuden. Ensinnäkin yksi suuri teema oli työllisyys. Sosiaalidemokraatit ovat syyttäneet usein hallitusta kyvyttömyydestä nujertaa työllisyysongelmaa. Keväällä Stefan Löfven asetti tavoitteeksi vähentää Ruotsin työttömyysprosentti Euroopan unioni matalimmaksi vuoteen 2020 mennessä.

Työkysymysten sisällä sosiaalidemokraatit nostivat erityisesti esille nuorisotyöttömyyden. Pakettiin kuului useita suomalaisesta nuorisotakuusta tuttuja elementtejä. Andersson nosti myös esiin demareiden tavoitteen siitä, että maahan luotaisiin 16 000 uutta koulutuspaikkaa.

Sosiaalidemokraatit olisivat valmiita panostamaan yli 2 miljardia kruunua terveydenhuoltoon. Pääpaino olisi lisätyövoiman palkkaaminen.

Yksittäisenä poimintana opiskelijan näkökulmasta mainittakoon sosiaalidemokraattien tavoite asuntotilanteen parantamisesta Ruotsissa. Satsaus olisi suuruudeltaan yli miljardi kruunua ja pääpainotus kohdistuisi yliopistokaupunkeihin. Esimerkiksi Tukholman asunto-ongelma on mittava ja nousee esille lähes viikoittain mediassa.

Tavoitteena toimiva koulujärjestelmä

Työllisyyden ja terveydenhuollon lisäksi sosiaalidemokraattien varjobudjetin ehdoton kärkihanke on koulujärjestelmän kehittäminen. Jo kesällä Almedalen-politiikkaviikolla puheenjohtaja Stefan Löfven korosti, että sosiaalidemokraatit haluavat kehittää ruotsalaista koulujärjestelmää. He esittävät peräti 4,5 miljardia kruunua lisää koulutukseen. Panostus keskittyisi koulutaipaleen ensimmäisille vuosille.

Kärkitavoite on pienemmät luokkakoot. Tämän lisäksi demareiden mielestä opettajien ja erityisopettajien määrää on lisättävä, jotta jokaisella oppilaalla olisi mahdollisuus saada myös yksilöllistä tukea ja opetusta.

Pakettiin kuuluu myös merkittäviä panostuksia opettajien ammatillisen tilanteen ja aseman parantamiseen. Opettajien työhyvinvointia pitää kehittää ja uran aikana tulee olla mahdollisuuksia kouluttaa itseään.

Kaikki Sosiaalidemokraattisen puolueen koulutuspolitiikan päätavoitteet voit tarkastaa tästä.

Koulujärjestelmän uudistamisen taustalla on sosiaalidemokraattien huoli Ruotsin koulujärjestelmän rapautumisesta. Demareiden mukaan koulutulokset ovat olleet laskussa vuodesta 2006 ja suunta pitää kääntää nopeasti.

Sosiaalidemokraatit argumentoivat myös, että koulutuksella on elintärkeä vaikutus työllisyystilanteeseen ja kilpailukykyyn. Puolue on hoksannut markkinoida ajatustaan vapaus-teemaan käärittynä. Jokaiselle ihmiselle pitää tarjota eväät elää mahdollisimman hyvä elämä.

Tulevaisuuden näkymät – kohti helppoa voittoa?

Eilen sosiaalidemokraatit saivat jälleen hyviä uutisia kannatusmittauksissa. Ruotsalaisten mielestä työllisyyteen, kouluihin ja sairaanhoitoon liittyvät kysymykset ovat tärkeimpiä.

Mittauksen mukaan Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen luotetaan erityisesti koulutukseen ja sairashoitoon liittyvissä asioissa. Myös työllisyyskysymyksissä luottamus demareihin on vahvaa. Ainoa aihe, jossa Moderaatit nauttivat demareita suurempaa luottamusta on Ruotsin yleinen taloustilanne. Toisaalta tälläkin saralla keskustaoikeistolaiset ovat menettäneet 9 prosenttia luottamuksestaan sitten viime mittauksen.

Sosiaalidemokraateilla ei ole kuitenkaan varaa sortua ylimielisyyteen. Yksi ongelma liittyy valtiovarainministeri Anders Borgin ja hallituksen ajamaan viidenteen tuloverotuksen alennukseen. Stefan Löfven on luvannut, että hän ei peruuta veronalennusta, jos hän nousee vaaleissa pääministeriksi. Kuitenkin sosiaalidemokraattien varjobudjetin laskelmat perustavat lukemiin, joissa verokevennystä ei toteuteta.

Eli jos verokevennyspaketti menee läpi, sosiaalidemokraatit joutuvat muokkaamaan tavoitteitaan, nostamaan veroja tai tukeutumaan velkarahaan, mikäli he haluavat toteuttaa varjobudjetissa esiteltyjä uudistuksia.

Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena mainittakoon, että nyt esitelty varjobudjetti on taloudellisesti tiukempi hallituksen esitykseen verrattuna.  Oikeistohallitusta tiukempi budjettiesitys voi mahdollisesti johtua demarien halusta luoda itsestään kuva entistä uskottavampana ja vastuullisempana puolueena talouskysymyksissä.

Yleisesti voidaan sanoa, että sosiaalidemokraattien meno näyttää hyvältä tällä hetkellä. Tavoitteiksi on nostettu suuria konkreettisia uudistuksia. Aatteellisesti esimerkiksi koulu-uudistus voidaan liittää vapauteen, joka onkin ollut sosiaalidemokraattisessa aatekartassa enemmän tai vähemmän kadoksissa viime vuosina.

Ruotsin Sosiaalidemokraattinen puolue on kääntänyt katseensa suuriin projekteihin, joiden avulla pohjoismainen hyvinvointivaltio voidaan päivittää 2010-luvulle. Demarit yrittävät ottaa itselleen takaisin asema yhteiskuntaa uudistavana voimana ja pyrkiä pois säilyttämislinjasta. Heidän tulee kuitenkin muistaa, että ainoastaan vaalivoiton turvin sosiaalidemokraatit pystyvät toteuttamaan ideoitaan.

Löfvenin johtaman puolueen suosio valaa uskoa myös lahden tällä puolen. Jos Ruotsin sosiaalidemokraatit ovat onnistuneet palauttamaan asemansa yhteiskunnassa monen vuoden korpivaelluksen jälkeen, niin se on myös mahdollista Suomessa.

Kokoomus otti vuosien ajan onnistuneesti mallia monessa asiassa Moderaateilta. Vastaavasti Ruotsin demareiden nousun taustatekijät kannattaa analysoida ja hyödyntää soveltuvin osin Suomessa, koska niissä voi piileä avain menestykseen.