Santa Marin, SDP:n Jeanne d’Arc

Kuntavaalien tuloksen jälkipyykki herätti SDP:n panostamaan kaupunkipolitiikkaan. Puolueen valovoimainen varapuheenjohtaja, Tampereen tähti Sanna Marin on pantu paljon vartijaksi.

· Mikko Majander

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter

PROSENTTIOSUUKSILLA MITATEN kuntavaalien suurin pudottaja oli Perussuomalaiset (-3,5/8,8 %), peesissään Kokoomus (-1,2/20,7 %) ja Keskusta (-1,1/17,5 %), jonka tulos oli miten päin tahansa tarkasteltuna historiallisen huono. Suurin huomio jälkipelien surkeilussa on kuitenkin kohdistunut sosiaalidemokraatteihin (-0,2/19,4 %).

Sekä omat että vieraat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että sosiaalidemokraateilla olisi pitänyt mennä paremmin, jotta he tarjoaisivat kansalaisten odotuksiin nojaavan vaihtoehdon epäsuositulle hallitukselle. Nyt SDP jäi ainoaksi oppositiopuolueeksi, joka ei nostanut kannatustaan edellisistä kuntavaaleista. Eduskuntavaaleihin 2015 verrattuna plussaa sentään kertyi mukavat 2,9 prosenttia.

Varsinaiset hälytyskellot sosiaalidemokraateille soivat yliopistollisissa kasvukeskuksissa. Vaikka puukkoa ei tee mieli kääntää haavassa, kerrataanpa vielä, kuinka kannatuksen suunta vertailtuna vaalien voittajiin – vihreisiin (+3,9/12,5 %), mutta osin myös Vasemmistoliittoon (+0,8/8,8 %) – on Suomen seitsemässä suurimmassa kaupungissa suorastaan tyrmäävä:

kaupunki / SDP / Vihreät / Vasemmistoliitto / asukkaita

Helsinki / -3,0 / +1,7 / +1,1 / 635 591

Espoo / -1,0 / +5,6 / +0,5 / 274 522

Tampere / -1,4 / +5,9 / +0,6 / 228 173

Vantaa / -1,0 / +4,2 / +1,1 / 219 196

Oulu / -1,3 / +4,7 / +1,5 / 200 466

Turku / -3,2 / +5,1 / +2,6 / 187 564

Jyväskylä / -4,8 / +8,8 / +1,0 / 138 780

 

SDP:SSÄ TEHTIIN SAMAN TIEN KAUAN kaivattu linjaus: puolueen on vahvistettava kaupunkipolitiikkaansa ja vallattava takaisin jalansijaa suurissa keskuksissa. Tehtävää ei voi jättää vain paikallisten voimien varaan, vaan se lukeutuu puoluejohdon strategisiin painopisteisiin. Kaupungistuminen on Suomea keskeisesti koskettava yleismaailmallinen trendi, jossa sosiaalidemokraattien tulee pärjätä kamppaillakseen poliittisista johtoasemista.

Kärkihankkeen vetäjäksi ja keulakuvaksi asetettiin puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Sanna Marin, joka on loistanut Tampereen kaupunkipolitiikan tähtenä. Vetovoimaisempaa hahmoa ei demarileiristä taida tällä hetkellä löytyä, jopa niin, että sieltä täältä kuuluu haikailua 31-vuotiaan Marinin asettamisesta SDP:n presidenttiehdokkaaksi.

Vappujuhlia ja -puheita voi pitää sosiaalidemokraattien uuden kaupunkimission lähtölaukauksena. Marin oli buukattu pääkallopaikalle stadin sydämeen, eduskunnan eteen Helsingin Kansalaistorille Kiasman, Musiikkitalon ja Sanomatalon kupeeseen. Ja hyvin hän puhuikin, mikäli kapeaa some-kommenttien otantaani on uskominen. Joukoissa oli juhlapäivän merkeissä janoa kuulla arvoja hehkuttavaa ja tunteisiin vetoavaa julistusta.

Hallituksen haukkuminen jäi vähemmälle, miltei olemattomiin. Marin syleili maailmoja hyvän puolesta pahaa vastaan lähtien Nelson Mandelan henkisestä perinnöstä. Puhe kosketteli vapautta ja rauhaa, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, ilmastoa ja globaalia eriarvoistumista – kaikki aikaamme ja tulevaisuuttamme ravistelevia avainkysymyksiä.

Toisaalta vaikeat asiat esitettiin enimmäkseen kysymysten muodossa: ”onko meillä halua ja kykyä vastaanottaa moninkertainen määrä turvapaikanhakijoita nykyiseen verrattuna kun kipuilemme jo nyt”, tai ”löytyykö meiltä [ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi] solidaarisuutta luopua siitä, mitä pidämme oikeutenamme”? Miten on SDP, onko ja löytyykö?

 

MARIN YHTYI LIISA JAAKONSAAREN kiteytykseen siitä, miten luottamus voidaan palauttaa politiikkaan yleensä ja vasemmistopuolueisiin erityisesti näinä epävarmuuden aikoina. On puhuttava totta, tarjottava ratkaisuja ja luotava toivoa. Siinä on hyvä kolmiportainen huoneentaulu, jos kohta hankalampi seurattavaksi kuin ensi silmäyksellä ehkä näyttää.

Kun asiat ovat monimutkaisia ja eri kulmista katseltuna erilaisia, tosiasioiden tunnistaminen ja tunnustaminen eivät ole yksiselitteistä puuhaa. Ja toimivien ratkaisujen tarjoaminen vielä vaikeampaa. Mutta elintärkeää toivoa voi ryhtyä luomaan heti tässä ja nyt, sekä ihmisiin että poliittiseen liikkeeseen. Samankaltaiset tulevaisuusorientaation oraat puskivat esiin monen muunkin sosiaalidemokraatin vappupuheista.

Sanna Marin on SDP:n Jeanne d’Arc, joka aikanaan ryhtyi rohkaisemaan ja johdattamaan ahtaalle joutunutta Ranskaa vakaumuksensa ja visioidensa voimalla. Jeanne päätyi ensin roviolle, sitten myyttiseksi kansallissankariksi ja lopulta paavin kanonisoimaksi pyhimykseksi. Onneksi Marinin ei tarvitse toimia näin korkein panoksin, vaikka panneekin itsensä yhtä tinkimättömästi peliin.

 

VTT Mikko Majander on ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja ja poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa.

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter