Serbian protestit jatkuvat seitsemättä kuukautta – onko mikään muuttunut?

Serbian opiskelijavetoisen kansalaisliikkeen protestit ovat pitkittyneet. Kalevi Sorsa -säätiön Länsi-Balkanin hankevastaava Jelena Simic tarkastelee kirjoituksessaan protestiliikkeen saavutuksia sekä maan hallituksen ja EU:n reaktioita siihen. Kevään ja alkukesän aikana liike on laajentanut toimintaansa kansainvälisille areenoille, kohdannut lisää valtion painostusta ja alkanut järjestäytyä myös parlamentaariseen vaikuttamiseen.

Kirjoitin helmikuussa Serbiassa viime vuoden lopulla käynnistyneestä historiallisesta protestiliikkeestä. Se sai alkunsa Novi Sadin rautatieaseman onnettomuudesta ja kasvoi laajaksi opiskelijavetoiseksi liikkeeksi oikeusvaltion ja demokratian puolesta.

Seitsemän kuukautta myöhemmin protestit jatkuvat yhä ja huomiseksi on suunniteltu seuraavaa suurta mielenosoitusta. Tässä kirjoituksessa tarkastelen kevään ja alkukesän tapahtumia Serbiassa. Onko opiskelijaliike onnistunut saamaan aikaan muutosta?

Ei merkkejä vastarinnan heikkenemisestä

Helmikuun jälkeen Serbian opiskelijaliike ei ole jäänyt lepäämään kampuksilleen. Kevään ja alkukesän aikana protestit ovat jatkuneet kiivaina ja laajentuneet jopa kansainvälisille areenoille.

Maaliskuun 15. päivän mielenosoitus oli Serbian modernin historian suurin. Arvioiden mukaan se kokosi yli 300 000 ihmistä Belgradin keskustaan. Rauhanomaisesti alkanut mielenosoitus päättyi kuitenkin dramaattisesti. Sosiaalisessa mediassa jaettu videomateriaali osoittaa, kuinka rauhallisesti paikallaan seisovat mielenosoittajat hajaantuvat äkillisesti pidellen korviaan, kompuroiden tai kaatuen.

Tapahtumien vuoksi heräsi epäily, että protestin hajottamisessa olisi käytetty akustista asetta – korkeataajuisia ääniaaltoja lähettävää laitetta. Laittoman aseen käyttö rauhanomaisesti mieltään osattavia kansalaisia vastaan on ihmisoikeusrikos.

Serbian viranomaiset ovat kiistäneet väitteet laittoman aseen käytöstä. He eivät ole kuitenkaan suostuneet riippumattomaan tutkintaan tai toimittamaan tietoja tapahtumien kulusta, vaikka kuusi YK:n erityisraportoijaa ovat sellaisia vaatineet. Heihin kuului YK:n kidutuksen vastainen raportööri Alice Edwards.

Keväällä opiskelijat järjestivät useita muitakin huomiota herättäneitä tempauksia. Huhtikuun alussa 80 opiskelijan ryhmä pyöräili yli 1300 kilometrin matkan Belgradista Strasbourgiin, jossa he luovuttivat Euroopan neuvostolle vetoomuksen. Siinä vaadittiin tukea Serbian kansalaisyhteiskunnan vaatimuksille muun muassa oikeusvaltion vahvistamiseksi.

Tämän jälkeen ryhmä opiskelijoita juoksi 2000 kilometrin ultramaratonin Novi Sadista Brysseliin tavatakseen komission ja parlamentin jäseniä mukaan luettuna laajentumiskomissaari Marta Kosin.

Huhtikuussa Serbiaan nimitettiin myös uusi hallitus. Presidentti Aleksandar Vučić valitsi pääministeriksi suhteellisen tuntemattoman Djuro Macutin. Oppositio ja protestiliike eivät kuitenkaan ole pitäneet tätä todellisena vallanvaihtona, vaan Vučićin maineenkohennusyrityksenä.

Uudessa hallituksessa jatkavat nimittäin useat samat henkilöt. Heihin kuuluvat sisä- ja oikeusministeri, joita protestoijat pitävät vastuullisina sekä Novi Sadin onnettomuuden selvittämättä jättämisestä että rauhanomaisten mielenosoittajien väkivaltaisesta kohtelusta.

Opiskelijaliike vaatii parannuksia median ja tieteen vapauden tilaan

Kevään edetessä opiskelijaliikkeen huomio on entistä vahvemmin kohdistunut Serbian heikentyneeseen lehdistönvapauteen.

Marraskuusta 2024 lähtien Media Freedom Rapid Response -verkosto on kirjannut yli 58 hyökkäystä toimittajia vastaan. Vuoden 2025 ensimmäisten kuukausien aikana hyökkäysten määrä on jo kaksinkertainen edellisvuoteen verrattuna. Toimittajia on ahdisteltu, pidätetty ja heidän viestintäänsä on vakoiltu. Esimerkiksi Belgradissa poliisi ratsasi vaaleja valvovan ja demokraattista kulttuuria edistävän CRTA-järjestön tilat perättömiin korruptiosyytöksiin vedoten. Tilanteesta kertoo myös Reporters Without Bordersin lehdistönvapausindeksi, jossa Serbia on vasta sijalla 96.

Painostus ei myöskään rajoitu vain fyysisiin hyökkäyksiin tai uhkailuun. Serbia on noussut Euroopan kärkimaihin niin kutsuttujen SLAPP-kanteiden (Strategic Lawsuits Against Public Participation) määrässä. Tällaisilla kanteilla Serbian hallinto pyrkii pelottelemaan ja kuormittamaan toimittajia sekä kansalaisaktivisteja, jotka tutkivat esimerkiksi vallan väärinkäyttöä tai korruptiota. Vuonna 2023 kirjattiin kymmenen ja vuonna 2024 jo 17 tällaista kannetta. Todellinen lukumäärä on todennäköisesti suurempi, sillä SLAPP-kanteita ei tunnisteta Serbian lainsäädännössä, eikä kaikkia tapauksia ilmoiteta virallisesti.

Huhtikuun puolivälissä opiskelijaliike kohdisti protestinsa mediaan. Se blokkasi Serbian yleisradioyhtiö RTS:n toimitilat peräti 14 päivän ajaksi vaatien puolueetonta uutisointia ja Serbian median sääntelyelimen REMin (Regulatorno telo za elektronske medije) uudistamista. REM on vastuussa muun muassa televisio- ja radiolähetysten valvonnasta, mutta sen toiminta on pitkään ollut poliittisesti puolueellista ja hallituksen ohjauksessa.

Opiskelijoiden painostuksen seurauksena hallitus ilmoitti käynnistävänsä valintaprosessin, jossa vaihdetaan neljä REMin neuvoston yhdeksästä jäsenestä. Merkittävä osa ehdokkaista on kuitenkin hallitusmyönteisten järjestöjen asettamia, ja osa ehdotetuista henkilöistä työskentelee itse REMissä. Riippumattomien ehdokkaiden osuus on siis jäänyt pieneksi ja heidän kampanjoitaan on mustamaalattu. Prosessia on syytetty farssiksi ja hallituksen pyrkimykseksi luoda illuusio muutoksesta EU:lle.

Serbian yliopistot ovat olleet koko ajan keskeinen opiskelijaliikkeen tukipilari. Professorit ovat seisseet näkyvästi opiskelijoiden rinnalla kaduilla ja luentosalien blokeissa. Opetusta ei ole järjestetty suurimmassa osassa yliopistoja sen jälkeen, kun mielenosoitukset alkoivat marraskuussa. Näistä syistä yliopistot ovat joutuneet presidentti Vučićin mustalle listalle.

Yksi protestiliikkeen alkuperäisistä neljästä vaatimuksesta koski korkeakoulujen budjettien kasvattamista. Tämä vaatimus täyttyi osittain maaliskuussa, kun hallitus hyväksyi lakimuutoksen korkeakoulujen rahoituksen lisäämiseksi. Samalla hallitus kuitenkin muutti yliopistojen palkkausta siten, että professoreiden palkat perustuvat lähes yksinomaan opetustuntien määrään. Koska opetus on protestien vuoksi keskeytetty, suuri osa professoreista on saanut palkakseen vain noin kahdeksasosan normaalista. Tämä tarkoittaa noin 20 000 dinaaria eli 170 euroa kuukaudessa.

Vastanimitetty hallitus perusti myös keväällä työryhmän, jonka tehtävänä on laatia luonnos uudesta korkeakoululaista ja ehdottaa ”kestäviä” rahoitusmalleja yliopistoille. Akateemisen yhteisön keskuudessa toimeksiantoa vastustettiin laajasti, sillä sen uskotaan johtavan valtion varojen siirtämiseen yksityisille ja ulkomaiden rahoittamille oppilaitoksille. Lisäksi pelätään tutkimuksen laadun kärsivän. Suuren vastarinnan vuoksi Serbia hallitus ilmoitti 11. kesäkuuta lakkauttaneensa työryhmän.

Kevään suurin muutos on opiskelijaliikkeen politisoituminen

Opiskelijaliike korosti alusta asti, ettei se halua olla osa puoluepolitiikkaa ja teki pesäeron myös oppositioon. Juuri siksi se on onnistunut yhdistämään taakseen poikkeuksellisen laajan joukon kansalaisia yli poliittisten, uskonnollisten ja ideologisten rajojen. Liike on vaatinut ainoastaan oikeusvaltion ja riippumattomien instituutioiden kunnioittamista.

Sittemmin opiskelijat vaikuttavat havahtuneet siihen, ettei järjestelmän muuttaminen onnistu ilman poliittista osallistumista ja päätöksentekoa. Toukokuusta lähtien opiskelijat alkoivat järjestelmällisesti vaatimaan uusia vaaleja. Liike on myös alkanut tehdä yhteistyötä muun muassa ammattiyhdistysliikkeen ja opposition edustajien kanssa. Pyrkimyksenä on luoda laajempi koalitio, joka voisi syrjäyttää Aleksandar Vučićin SNS-puolueen.

Esimakua saatiin kesäkuun 8. järjestetyistä Zaječarin ja Kosjerićin paikallisvaaleista. Alueilla on yhteensä vain noin 56 000 äänioikeutettua, mutta vaaleja seurattiin aktiivisesti, sillä ne olivat ensimmäiset vaalit sitten protestien alkamisen.

Molemmissa kunnissa SNS säilytti niukan enemmistön. Kosjerićissä SNS:n ero opposition yhteislistaan oli vain 51 ääntä, ja aiempi 17 prosentin etumatka kutistui 0,7 prosenttiin. Zaječarissa ero jäi neljään edustajapaikkaan: SNS sai 48 prosenttia äänistä, kun taas kahden oppositiolistan yhteenlaskettu kannatus nousi 43 prosenttiin. Näitäkään vaaleja ei voi pitää täysin rehellisinä; jälleen kerran raportoitiin epäselvyyksiä, kuten äänten ostamista, julkisten varojen väärinkäyttöä sekä fyysistä väkivaltaa.

Opiskelijaliike ei virallisesti osallistunut vaaleihin, mutta he olivat mukana opposition kampanjoiden taustalla. Vaalitulos oli monille rohkaiseva merkki siitä, että presidentti Vučićin puolueen hegemonia voi olla murtumassa. Opiskelijoiden poliittinen järjestäytyminen voi parhaimmillaan palauttaa luottamusta maan poliittiseen järjestelmään.

Paikallisvaaleista inspiroituneena opiskelijaliike onkin järjestäytynyt, jotta se voisi vaikuttaa parlamentaarisesti. Sen tavoitteena on kerätä kesäkuun loppuun mennessä allekirjoitukset, jotka oikeuttavat osallistumaan seuraaviin parlamenttivaaleihin.

EU:n hiljaisuus on murtunut, mutta riittääkö se?

Pitkään Euroopan unioni (EU) ja erityisesti komissio ovat vaikuttaneet olevan passiivisia sivustakatsojia Serbian demokratian murentuessa. Serbian hallitus on saanut komissiolta kritiikkiä lähinnä yksityisesti tai teknisissä kommenteissa koskien liittymisprosessia.

Kevään edetessä tämä linja on alkanut kuitenkin säröilemään. Huhtikuun lopussa laajentumiskomissaari Marta Kos vieraili Serbiassa ja totesi, että EU:n vaatimukset liittyen Serbian oikeusvaltioon, median vapauteen ja vaalilainsäädännön uudistamiseen ovat ”hyvin lähellä mielenosoittajien vaatimuksia”. Toukokuussa Euroopan parlamentti hyväksyi lähes yksimielisesti päätöslauselman, jossa muun muassa tuomittiin poliittinen painostus Serbian korkeakouluyhteisöä kohtaan ja vaadittiin seurauksia protesteihin osallistuneisiin henkilöihin kohdistuneista rikkomuksista.

EU:n on yhä vaikeampi näyttäytyä vakavasti otettavana arvojensa puolustajana niin kauan kuin Serbian hallitus voi hyödyntää unionin tukia ja sopimuksia lähes vastikkeettomasti. Esimerkiksi 20. kesäkuuta Serbia sai EU:n Länsi-Balkanin kasvusuunnitelman puitteissa 52 miljoonaa euroa edullista lainaa. Lisäksi maahan ohjataan Western Balkan Investment Fundin kautta 59 miljoona euroa infrastruktuurihankkeisiin osin avustuksina ja osin lainoina.

Tulevien tukierien maksaminen on sidottu EU:n vaatimien reformien toteuttamiseen. EU ei ole kuitenkaan tähän asti katkaissut taloudellista tukeaan Serbian hallitukselle, vaikka se on heikentänyt oikeusvaltiota systemaattisesti jo vuosien ajan.

Tämä herättää kysymyksen siitä, haluaako EU aidosti tukea demokratiaa ja riippumattomia instituutioita. Autoritaarisille hallitsijoille raha on usein tärkeämpi vipuvoima kuin ihmisoikeudet tai demokratian pelisäännöt.

Mikä on pysähtyneisyyden hinta?

Opiskelijat ovat olleet kaduilla nyt jo seitsemän kuukauden ajan, yliopistoissa ei järjestetä opetusta ja yleislakkoja on ollut useita. Protestit jatkuvat edelleen päivittäin. Seuraava suuri mielenosoitus järjestetään huomenna 28. kesäkuuta. Hallitus on kerran kaatunut, mutta presidentti Aleksandar Vučić kieltäytyy yhä järjestämästä uusia vaaleja oman asemansa menettämisen pelossa.  

Sen sijaan hänen hallintonsa on rikkonut ihmisoikeuksia ja Serbiassa on ollut poliittisia vankeja ensimmäistä kertaa sitten Miloševićin aikakauden. Kirsikkana kakun päällä toukokuussa Vučić osallistui Moskovassa Vladimir Putinin voitonpäivän juhlaan – muistuttaen, että Serbian hallinto jatkaa tasapainotteluaan Venäjän ja EU:n välillä.

Ilman todellista kansainvälistä painetta tilanne voi pysyä muuttumattomana seuraaviin vaaleihin eli vuoteen 2027 saakka. Sen hinta voi olla kova. Serbian nuori sukupolvi uhraa paraikaa tulevaisuuttaan, koulutustaan ja turvallisuuttaan, jotta Serbia voisi olla demokraattinen yhteiskunta. Sen luottamus EU:in murenee, jos pysymme toimettomina.

Lisää Serbian tilanteesta voi lukea Foundation of European Progressive Studiesin (FEPS) 24.6. julkaistusta Serbia’s civic awakening: The 2024–2025 student protests in focus -julkaisusta. Se on toteutettu Friends of Western Balkans -verkostossa, missä myös Kalevi Sorsa -säätiö on mukana.

Hankevastaava
Jelena Simić
jelena.simic@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja vetää säätiön demokratian kehittämisen hanketta Länsi-Balkanilla.