Solidaarisuus

Solidaarisuus on ilon lähde. Eurooppalaisen sosialidemokratian uutta eetosta etsittiin Helsingissä

Kirjoittaja Markku Valtanen Markku Valtanen

What next for European social democracy -seminaaria ei järjestetä vain sosialidemokraateille, avasi toiminnanjohtaja Mikko Majander Kalevi Sorsa -säätiön kesäkuisen seminaarin Kansallismuseossa. Majanderin mukaan kaikki eurooppalaiset yhteiskunnat painiskelevat samojen haasteiden kanssa ja jokaisen poliittisen liikkeen on etsittävä niille ratkaisunsa. Suomen sosialidemokraattiselle puolueelle seminaarin aihe on kuitenkin erityisen ajankohtainen. Onhan puolue parhaillaan uudistamassa periaateohjelmaansa, muistutti Majander.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen mukaan suomalaisten sosialidemokraattien tämän hetken tehtävä on selvä. ”Velvollisuutemme on toimia vastavoimana populististen liikkeiden kasvavalle voimalle”, Rinne totesi. Hyvinvointi, kasvu ja työllisyys voivat kukoistaa ainoastaan yhteiskunnissa, joiden toiminnan ohjenuorina ovat suvaitsevaisuus, luovuus ja usko tasavertaisiin mahdollisuuksiin. Sosialidemokraattien mahdollisuudet edistää näitä arvoja riippuvat heidän kyvystään aidosti kuunnella ihmisten huolia. Liikkeen on toteutettava alkuperäistä vapautusliikkeen ihannettaan uudessa ajassa ja tuoda vapaus kaikkien ihmisten ulottuville, linjasi Rinne.

 

Kilpailemisen narratiivi nakertaa solidaarisuutta

Seminaarin pääpuhujaksi saapunut saksalainen politiikantutkimuksen professori Gesine Schwan on tunnettu julkinen keskustelija maassaan. Schwan on ollut Saksan sosialidemokraattisen puolueen presidenttiehdokas kahdesti.

Schwanin viesti oli, että Euroopan unionissa vallitsee solidaarisuusvaje. Näkyviin se tuli viime vuoden pakolaiskriisin myötä, kun yhteiseen vastuunkantoon ei yhtäkkiä pystyttykään. Taustalla on se, että maat ovat alkaneet nähdä toisensa kilpailijoinaan yhteistyökumpaneiden sijaan. Jos perimmäinen asenne toimijoiden välillä on kilpailu, se syrjäyttää halun tehdä yhteistyötä ja olla solidaarisia, katsoi Schwan.

Kilpailemisen narratiivi on Schwanin mukaan kirjoitettu jo Maastrichtin sopimukseen. Vuosien 2008-2010 pankkikriisissä se vahvistui ja Etelä-Euroopan velkakriisissä jatkui. Schwan pitää ilmiötä kulttuurisena. Kilpailu kulkee yhdessä individualismin korostuksen kanssa ja kilpailullisen ihanteen voi nähdä voittavan alaa jopa lasten kasvatuksessa. Poliittisen kulttuurin piirteenä se on omiaan vahvistamaan epäluuloisuutta kokonaisten kansakuntien välillä. Esimerkkinä tästä Schwan mainitsi Kreikan velkakriisin, jonka aikana kreikkalaisiin viitattiin usein epäkunnioittavaan sävyyn. Valitettavasti jopa jotkut sosialidemokraattiset johtajat alkoivat lyödä näistä kulttuurisista ennakkoluuloista poliittista valuuttaa Schwan totesi. Hän kertoi kärsineensä myös Suomen poliitikkojen otettua niin kriittisen asenteen Kreikkaa kohtaan.

 

Sosialidemokraattinen antropologia uskoo ihmisen hyvyyteen

Yhteiskuntiamme uhkaa Schwanin mukaan epäsymmetria valtion ja yritysten vallan välillä. Kansallisvaltio on ollut keskeinen väline sosialidemokraattisen liikkeen tavoitellessa tasa-arvoa myös työläisille. Euroopan unioni on Schwanin mukaan ollut yritys tehdä tuosta välineestä jälleen toimintakykyinen, mutta epäsymmetrian korjaajaksi siitä ei ole ollut. Mikä siis on nykyajan instrumentti vapauden, itsemääräämisoikeuden ja solidaarisuuden toteuttamiseksi, kysyi Schwan.

Schwan vastaa kysymykseensä nojaamalla klassiseen poliittiseen ajatteluun. Aristoteleen mukaan hyvän ihmisen tulee olla reilumpi, kuin yhteiskunta häneltä odottaa. Oikeudenmukainen yhteiskunta asettaa instituutioissaan ja laeissaan hyvän minimin, mutta ihmisen tulee suhteessaan toisiin ihmisiin pyrkiä parempaan. Omastaan voi luopua edistääkseen hyvän toteutumista jonkun toisen kohdalla. Schwanin mukaan sosialidemokraattinen ihmiskuva on saman tyyppinen. ”Emme taatusti ole enkeleitä, muttemme toisaalta paholaisiakaan.” Ihmiset pystyvät hyvään ja saadessaan vapautta, he myös tekevät hyvää. Schwan kertoi pakolaiskriisin keskellä vaikuttuneensa siitä, kuinka paljon auttamisen halua se saksalaisissa nostatti. ”Ihmiset nauttivat solidaarisuudesta. Solidaarisuus on ilon lähde!”, Schwan totesi.

Schwanin mukaan sosialidemokratia ei tarvitsekaan arvojen uudistusta — sen arvot ovat edelleen hyviä ja kannatettavia. Sosialidemokratia tarvitsee uutta eetosta. Sen on luotava yhteiskuntaan sellaiset institutionaaliset ja kulttuuriset olosuhteet, että ihmisten vapaaehtoinen pyrkimys yhteistyöhön pääsee toteutumaan. ”Uskon vahvasti, että se on mahdollista. Olen niin monta kertaa saanut todistaa, kuinka hyväntahtoinen ja reilu neuvotteleminen johtaa myönteiseen lopputulokseen”, totesi Schwan.

Lähi-idän ja Afrikan pakolaisten tilannetta pitäisi Schwanin mukaan helpottaa avaamalla heille laillisia ja turvallisia sisääntuloreittejä Eurooppaan. Nykyisenkaltainen Euroopan unionin ja Turkin välinen sopimus ei hänen mukaansa ole kuin paniikkiratkaisu. Schwan uskoo, että pakolaisten maahanmuutto sujuisi parhaiten kun vastaanotto hajautettaisiin valtioiden tasolta paikallistasolle. Euroopan unionin tulisi hänen mukaansa ryhtyä suoraan rahoittamaan paikallisyhteisöjä, jotka ovat halukkaita ottamaan vastaan pakolaisia. Näin myös kurjistuvat pikkukunnat saisivat samalla elinvoimaa ja voisivat elvyttää talouttaan, ehdotti Schwan.

Professori Schwanin esitelmä Sosiaalisemman ja demokraattisemman Euroopan rakentaminen Youtubessa.