Solidaarisuus vähissä
Vierailin viime viikolla Gdańskissa, pari päivää ennen Puolan parlamenttivaaleja. Matkani ei liittynyt vaaleihin mutta niiltä ei voinut välttyä keskusteluissa tai katukuvassa, kun vaalijulisteet olivat näkyvästi esillä kaupungin keskustassa. Kieltä ymmärtämättömälle ne olivat kaikki yllättävän saman oloisia, ja niistä oli vaikea arvioida mikä puolueen edustaja oli kyseessä.
Vaalitulos oli odotettu. Pitkään jatkuneesta talouskasvusta huolimatta talousliberaali Kansalaisfoorumi (PO) hävisi vaalit ja joutui väistymään vallasta kahdeksan vuoden jälkeen. Vasemmistopuolueet putosivat parlamentista kokonaan, ja kansallismielinen ja konservatiivinen Laki ja oikeudenmukaisuus –puolue (PiS) sai yksin enemmistön.
Laki ja oikeudenmukaisuus –puolueen puheenjohtaja Jarosław Kaczyński oli jo aikaisemmin pääministerinä vuosina 2006–2007 hänen identtisen kaksoisveljensä Lech Kaczyńskin toimiessa samaan aikaan maan presidenttinä. Jarosław Kaczyńskin Puola oli hankala yhteistyökumppani EU-maille, ja nyt Euroopassa odotetaankin vaikeita aikoja Puolan suhteen. Pääministeriksi tosin on nousemassa maltillisempana tunnettu puolueen varapuheenjohtaja Beata Szydło.
Äänestäjien valintoihin vaikutti muun muassa Puolan alhaiset palkat ja heikko sosiaaliturva sekä edellisen
hallituksen myöntyminen 7000 turvapaikanhakijan vastaanottamiseen EU:n jakaessa vastuuta Eurooppaan tulevista pakolaisista.
Vierailuni aikana kävin tutustumassa viime vuonna avattuun Eurooppalaiseen solidaarisuuskeskukseen, joka sijaitsee Gdanskin Solidaarisuus-liikkeen kuuluisiksi tekemillä telakoilla. Keskuksessa on laaja työväenliikkeen historiaan keskittynyt kirjasto, konferenssitiloja, ravintoloita ja museo. Myös Lech Wałęsalla on keskuksessa oma toimisto. Museo esittelee 70- ja 80-lukujen Puolaa, sekä Solidaarisuus-liikkeen historiaa. Kompleksi on rakennettu puoliksi Euroopan unionin rahoituksella.
Vierailija jää vaalituloksen jälkeen ihmettelemään esiin nousevia ristiriitaisuuksia. On ironista, että Eurooppalainen solidaarisuuskeskus sijaitsee maassa, jossa solidaarisuudesta tuntuu nykyisellään olevan kovaa puutetta. EU-vastaisuus tuntuu kummalliselta EU:n rakenne- ja investointirahoista hyötyvässä maassa, ja vahva maahanmuuttajavastaisuus epäreilulta ottaen huomioon, että kaksi miljoonaa puolalaista on lähtenyt EU-jäsenyyden myötä muualle töihin.
Itse Solidarność-ammattiliitto on kutistunut 80-luvun 10 miljoonasta jäsenestä 400 000-jäseniseksi. Poliittisesti se on profiloitunut Laki ja oikeudenmukaisuus –puolueen tukijaksi.