Sosiaaliturvan leikkaukset lisäävät lapsiperheköyhyyttä

Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlan tutkijat kirjoittavat blogikirjoituksessa siitä, miten Petteri Orpon hallituksen leikkaukset lisäävät lapsiperheköyhyyden kasvun riskiä. Yksikään hallitus ei ole onnistunut merkittävästi vähentämään lapsiperheköyhyyttä 2010-luvulla.

Köyhyyden vähentäminen on hyvinvointivaltion tärkeä tehtävä. Lapsiperheköyhyys rikkoo pahimmillaan lasten oikeuksia, koska kaikilla lapsilla on oikeus riittävään toimeentuloon. Köyhyys näkyy lasten arjessa esimerkiksi siten, että he jäävät ulkopuolelle monista asioista, joita pidetään normaalina yhteiskunnassa.

Lapsiperheköyhyys vaikuttaa myös lasten tulevaisuuteen, ja siksi sen vähentäminen on tärkeää. Lapsuudessa koettu köyhyys yhdistyy esimerkiksi suurempaan riskiin saada maksuhäiriömerkintä ja mielenterveysdiagnoosi aikuisuudessa sekä riskiin jäädä ilman toisen asteen koulutusta. Kansainväliset kokeelliset tutkimukset osoittavat, että lapsiperheköyhyyden ja esimerkiksi mielenterveysongelmien välillä on osittainen syyseuraussuhde. Toisin sanoen lapsiperheköyhyyttä vähentävillä toimilla, kuten tulonsiirroilla, voidaan osin vähentää lapsen epätoivottuun elämänkulkuun liittyviä riskejä.

Lapsiperheiden toimeentulotuelle siirtyminen yhdistyy lapsen suurempiin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin. Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että taloudellinen niukkuus lisää erityisesti sosiaalipalveluiden tarvetta lapsiperheissä. Tämä aiheuttaa menoja julkiselle taloudelle, joten pahimmillaan säästöt sosiaaliturvassa voivat johtaa korkeampiin kustannuksiin toisaalla. Lastensuojelun ja perheiden palvelujen menot ovat suuremmat kuin poliisin toimintamenot. Suomessa kunnissa, joissa on eniten toimeentulotuen saajia, myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuus on korkein.

Analysoimme seuraavassa lapsiperheköyhyyden tilannetta Suomessa, ruodimme aikaisempien hallitusten toimia ja arvioimme Orpon hallituksen esitysten vaikutuksia lapsiperheköyhyyteen.

Politiikalla voidaan vaikuttaa lapsiperheköyhyyteen

Lapsiperheköyhyyden yleisyyteen vaikuttavat perheiden rakenne eli aikuisten ja lasten määrä kotitaloudessa, työllisyys ja palkat sekä tulonsiirrot. Alla oleva kuvio 1 osoittaa, että pienituloisuuden kehitys 2010-luvulla on vaihdellut sen mukaan, kuinka monta aikuista ja lasta perheessä on.

Poliitikoilla on vain rajallinen mahdollisuus vaikuttaa perheiden rakenteeseen ja työllisyyteen. Siksi sosiaaliturva on poliitikkojen keskeinen väline vähentää lapsiperheköyhyyttä. Sosiaaliturvalla voidaan vaikuttaa myös työllisyyteen. Suomessa on perinteisesti ollut matala lapsiperheköyhyysaste, koska kattavilla sosiaaliturvaetuuksilla on pystytty vähentämään köyhyyttä. Ilman sosiaalietuuksia lapsiköyhyysaste olisi Suomessa Eurostatin tilastojen mukaan kolminkertainen, noin 30 prosenttia.

Joka kymmenes lapsi elää taloudellisessa niukkuudessa

Köyhyyden mittaamiseen ei ole yhtä oikeaa mittaria. Lapsiperheköyhyyttä mitataan usein minimibudjettiköyhyydellä. Tällöin köyhiksi lasketaan ne kotitaloudet, joiden tulot alittavat yhteiskunnalliseen osallisuuteen tarvittavan rahamäärän. Tällöin pienten tulojen takia kotitalous ei voi saavuttaa vähimmissään hyväksyttävää elintasoa. Suomessa on uusimpien arvioiden mukaan noin 130 000 lasta, joiden kotitalouksissa tulot ovat pienemmät kuin minimibudjetti. Maassamme on noin miljoona lasta, eli luku vastaa noin 13 prosenttia.

Toinen yleinen köyhyyden mittari on pienituloisuusaste. Tällöin pienituloisiksi määritetään esimerkiksi lapset, joiden kotitalouden ekvivalentit tulot ovat alle 60 prosenttia maan keskimmäisistä tuloista. Näin arvioiden vuonna 2021 noin 120 000 lasta eli pienituloisessa asuntokunnassa.

Lasten kokemaa taloudellista niukkuutta on kuitenkin aiheellista tarkastella myös muilla ulottuvuuksilla. Lähes 50 000 lapsiperhettä saa vuosittain toimeentulotukea, ja arviolta joka neljäs lapsiperhe saa toimeentulotukea vähintään kerran lapsen ollessa alle 18-vuotias. Yli 113 000 lasta taas elää perheissä, joissa vanhemmat ovat ylivelkaantuneita. Lapsiperheköyhyyden tilastointia kuvataan tarkemmin esimerkiksi Itlan lapsiperheköyhyys datana sivustolla.

Lapsiperheiden taloudellinen huoli on kasvanut

Lapsiperheiden taloudellinen tilanne on heikentynyt merkittävästi viime vuosina. Syksyllä 2022 arvioimme, että lapsiköyhyysaste kasvoi vuosien 2021–2022 hintojen nousun vuoksi usealla prosenttiyksiköllä, mikä laskennallisesti tarkoitti, että 30 000 uutta lasta elää köyhyydessä. Erityisesti monilapsisten ja yhden aikuisen perheiden lasten köyhyysaste on kasvanut.

Hiljattain toteutettujen kyselytutkimusten mukaan lapsiperheiden huoli toimeentulostaan on lähes kolminkertaistunut edellisen kahden vuoden aikana. Erityisesti matalasti koulutettujen vanhempien perheissä huoli on kasvanut.

Lapsiperheköyhyyden vähentämisessä ei ole edistytty 2000-luvulla

Pitkittynyt taloudellinen taantuma ja työllisyyden heikko kehitys voivat selittää osaksi sitä, ettei lapsiperheköyhyys ole juurikaan vähentynyt edellisen 20 vuoden aikana. Lapsiköyhyyden kasvu 1990-luvun puolivälistä 2010-luvulle selittyy enemmän vero- ja tulonsiirtojärjestelmän muutoksilla, joiden vuoksi sosiaaliturvan taso on erkaantunut ansiokehityksestä. Esimerkiksi lapsilisä on jäänyt systemaattisesti jälkeen ostovoimasta.

Kyse on viime kädessä poliittisista päätöksistä eli siitä, miten hallitukset ovat halunneet kohdentaa tuloja ja menoja: syntyvyyden alentumisen vuoksi säästyneet lapsiperheiden tulonsiirrot on kohdistettu muille kuin lapsiperheille.

Vaikka köyhyys on pitkällä aikavälillä pysynyt tasaisena, se on mainittu tavalla tai toisella kaikissa edellisten hallitusten ohjelmissa yleensä työllisyyden kohentamisen ja palveluiden parantamisen yhteydessä. Hallituksissa on ollut myös eroja.

Kataisen ja Stubbin hallitusohjelmissa (2011–2015) köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen oli yksi kolmesta pääpainopisteestä. Ohjelman keskeinen viesti oli, että työ on paras väline tähän. Se käytti köyhyyden vähentämiseen kuitenkin myös tulonsiirtoja.

Perusturvan riittävyyttä arvioineen asiantuntijaryhmän mukaan Kataisen ja Stubbin hallituksen aikaiset vero- ja sosiaaliturvalainsäädännön muutokset laskivat pienituloisuusastetta 1,4 prosenttiyksikköä. Tässä arvioinnissa lasten pienituloisuusastetta ei arvioitu erikseen. Arviot eivät huomioi työllisyyden kasvun dynaamisia köyhyysvaikutuksia.

Sipilän hallitusohjelmassa (2015–2019) ei käsitelty lapsiköyhyyttä, mutta ylisukupolvinen huono-osaisuus huomioitiin. Hallitusohjelmassa työllisyyden kasvattaminen nähtiin keskeisenä köyhyyttä vähentävänä toimena. Perheiden tilannetta käsiteltiin ennen muuta palveluiden saatavuuden kautta. Työllisyyden kasvu ei kuitenkaan kattanut muun muassa etuus- ja veromuutosten aiheuttamaa köyhyyden kasvua. Sipilän hallituksen aikana pienituloisuusaste ja minimibudjettiköyhyys kasvoivat lakimuutosten myötä 0,3–0,7 prosenttiyksikköä. Tässäkään arviossa ei huomioitu erikseen alle 18-vuotiaiden köyhyyden kehitystä.

Rinteen ja Marinin hallitusohjelmissa (2019–2023) lapsiperheköyhyys mainittiin, mutta tulokset sen vähentämiseksi jäivät vaatimattomiksi. Perusturvan arviointiryhmän mukaan Rinteen ja Marinin hallitusten aikainen vero- ja sosiaalietuuksiin liittyvä politiikka vähensi alle 18-vuotiaiden pienituloisuusastetta 0,1 prosenttiyksikköä ja minimibudjettiköyhyyttä 0,2 prosenttiyksikköä.

Edellä mainitut arviot eivät huomioi palveluihin tehtyjen muutosten vaikutuksia perheiden toimeentuloon. Esimerkiksi maksuton toisen asteen koulutus helpotti todennäköisesti monen lapsiperheen taloudellista tilannetta, mutta tämä ei näy vero- ja sosiaaliturvaetuuksiin keskittyvissä laskelmissa.

Orpon hallitus lisäämässä lapsiperheköyhyyttä erityisesti yhden aikuisen perheissä

Orpon hallituksen ohjelmassa lapsiperheköyhyyttä ei mainita. Sen sijaan ohjelma sisältää runsaasti leikkauksia sosiaaliturvaan. Monet niistä kohdistuvat lapsiperheisiin.

Soste arvioi, että hallituksen säästötoimet lisäävät pienituloisia lapsia 12 700 henkilöllä ja toimeentulotuen saajia yhteensä 47 000. Sosiaali- ja terveysministeriön 9. lokakuuta julkaiseman arvion mukaan toimet lisäisivät lasten pienituloisuusastetta noin 1,6 prosenttiyksikköä, joka vastaa 16 000 lasta. Yksinhuoltajatalouksien pienituloisuusaste nousisi ministeriön arvion mukaan neljä prosenttiyksikköä. Näissä arvioissa ei huomioida työllisyyden muutoksia, mutta sellainenkin arvio raportista löytyy. Se osoittaa, että ennustetut työllisyysvaikutukset huomioidenkin köyhyys kasvaa hallituksen toimien myötä.

Huomionarvoista on kiire, jolla Orpon hallitus ajaa sosiaaliturvan leikkauksia vastoin normaaleja lainvalmistelun periaatteita. Lainvalmistelijoiden teettämien kokonaisarvioiden puuttuminen ennen lausuntojen antamista rikkoo näyttöön perustuvan politiikan periaatetta. Sen vuoksi lausuntojen antajat joutuivat tekemään lausuntonsa hallituksen esitysluonnoksista ilman tietoa tarkoista vaikutuksista myöskään lapsiperheköyhyyteen.

Orpon hallituksen toimien lopulliset vaikutukset lapsiköyhyyteen nähdään vasta jälkikäteen, mutta vaarana on, että sosiaaliturvan leikkausten myötä köyhyys lisääntyy ja syvenee. Lopulliset lapsiperheköyhyysvaikutukset riippuvat niiden ohella muun muassa siitä, miten työllisyys kehittyy.

Lapsiperheköyhyyden vähentämiseen on sitouduttu

Lapsiperheköyhyyden kasvu on vastoin Suomen sitoumuksia. Suomi on sitoutunut vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien lasten määrää 33 000:lla vuoteen 2030 mennessä osana EU:n yhteistavoitetta.

Lapsiperheköyhyyden vähentäminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Suomen tulisi myös hyödyntää muiden maiden oppeja. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa pienituloisille ylivelkaantuneille on olemassa kevytkonkurssimenettely. Isossa-Britanniassa Tony Blairin hallitus onnistui vuosituhanteen vaihteessa vähentämään lapsiperheköyhyyttä merkittävästi tukemalla yhden aikuisen perheitä, joissa huoltaja on työtön, lisäämällä tulonsiirtoja ja panostamalla varhaiskasvatukseen.

Viime kädessä kyse on rahasta ja poliittisista valinnoista. Lapsiperheköyhyys voitaisiin teoriassa poistaa yhdessä yössä, esimerkiksi asettamalla perusturva minimibudjetin tasolle. Tämä ei ole tällä hetkellä poliittisesti realistista, mutta pienemmilläkin sosiaaliturvan muutoksilla on merkitystä.

Kirjoittajat

Aapo Hiilamo, erikoistutkija Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlassa.

Lauri Mäkinen, projektitutkija Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlassa ja erikoistutkija Turun yliopistossa

Tiina Ristikari, tutkimusprofessori Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlassa

Kirjoittajat työskentelevät Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön lapsiperheköyhyyteen pureutuvassa Samalta Viivalta -tutkimus- ja kehittämisohjelmassa, joka jalostaa tutkimustietoa päätöksenteon perustaksi, käynnistää kokeiluja ja vahvistaa aihepiirin tutkijoiden ja toimijoiden yhteistyötä.