Steinmeier, Tuomioja, ulkopolitiikka ja rauha

Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier tähdittivät Sorsa-säätiön yleisölle avointa ulkopoliittista keskustelutilaisuutta vanhalla ylioppilastalolla. Keskusteluissa nousivat esiin erityisesti Ukrainan konflikti ja ulkopolitiikan tasapainottelu reaalimaailman ja maailmaparantamisen välillä.

Kirjoittaja Antti Kaihovaara Antti Kaihovaara

DSC_0063Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier tähdittivät Sorsa-säätiön yleisölle avointa ulkopoliittista keskustelutilaisuutta vanhalla ylioppilastalolla. Keskusteluissa nousivat esiin erityisesti Ukrainan konflikti ja ulkopolitiikan tasapainottelu reaalimaailman ja maailmaparantamisen välillä.

Maailmanlaajuisesti rauhanpyrkimykset ovat Steinmeierin mukaan suvantovaiheessa. Monet pitkäaikaiset konfliktit ovat edelleen ratkaisematta ja niiden rinnalle on syntynyt uusia. Euroopassa Krimin liittäminen Venäjään oli kansainvälisen oikeuden vastainen naapurimaan suvereniteetin loukkaus, jota ei voida hyväksyä tai antaa anteeksi.

Steinmeier painotti, että Ukrainan konflikti on viimeistään muuttanut käsitystämme ”historian päättymisestä” ja pysyvästä rauhanajasta. Samalla se on korostanut Euroopan Unionin luonnetta valtavan onnistuneena rauhanprojektina, jonka merkitystä olemme tottuneet aliarvioimaan.

Steinmeier ja Tuomioja olivat yhtä mieltä siitä, että EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on kehitettävä ja että EU:n on otettava jatkossa enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan. Steinmeier piti eurooppalaisia puolustusvoimia hyvänä ajatuksena, mutta korosti prosessin kestävän vuosikymmeniä. Siksi on tärkeää edetä askel kerallaan realististen välivaiheiden kautta. Ulko- ja puolustusministeriöiden välille tarvitaan enemmän yhteistyötä analyysin ja arvioinnin lisäksi myös kysymyksissä, jotka eivät ole päivänpolttavia.

Perinteisiä turvallisuusuhkia suurempia ovat tulevaisuudessa todennäköisesti kuitenkin ei-sotilaalliset uhat, kuten ilmastonmuutos ja kilpailu hupenevista vesivaroista. Tästä on näkyvissä jo merkkejä Afrikan lisäksi muun muassa joissain Keski-Aasian hauraissa valtioissa kuten Tadžikistanissa ja Uzbekistanissa.

”Maailma täytyy ottaa sellaisena kuin se on, mutta sitä ei saa jättää sellaiseksi”

DSC_0069Steinmeier lainasi puheenvuoroissaan pariin otteeseen Saksan entistä liittokansleria Willy Brandtia, jonka kanssa muuan Kalevi Sorsa oli sosialistisen internationaalin keskeisiä hahmoja. Brandtin mukaan maailma täytyy ottaa sellaisena kuin se on, mutta sitä ei saa jättää sellaiseksi.

Käytännössä Brandtin ulkopoliittinen maailmankuva voidaan tulkita jatkuvaksi ja kärsivälliseksi pyrkimykseksi parempaan maailmaan. Konfliktien vaikeus ei saa vähentää tarmoamme pyrkiä ratkaisemaan niitä. Steinmeier nosti esimerkiksi Iranin kanssa käytävät ydinohjelmaneuvottelut, jotka ovat olleet käynnissä yli 12 vuotta, mutta vasta nyt on alkanut näkyä pientä edistystä kriisin ratkaisemiseksi. Syyriassa emme edes pysty hahmottamaan mahdollista ratkaisua vielä tässä vaiheessa, mutta se ei tarkoita, etteikö sellaista tulisi väsymättä etsiä.

Steinmeierin mukaan näköalattomuuden hetkinä tarvitaan Brandtin ja Sorsan kaltaisia kärsivällisiä mutta periksi antamattomia johtajia, joilla riittää uskallusta taistella rauhan puolesta. Konfliktin saa aikaan viikossa, mutta sen ratkaiseminen voi viedä useita vuosikymmeniä.