Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uusi aika

Venäjän hyökkäys Ukrainaan pakotti Suomen tarkastelemaan pikaisesti omaa turvallisuuspoliittista tilannettaan. Keskeisiksi kysymyksiksi nousivat, millaisen naapurimaan kanssa jaamme itärajan ja mitä Venäjän muutos tarkoittaa Suomelle? Venäjän julma sodankäynti ja ydinaseilla uhittelu on johtanut uuden ajanjakson alkamiseen suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Kansanedustaja ja sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja Kristiina Salonen nostaa esille neljä teemaa, jotka määrittävät ajankohtaista keskustelua sekä sen lopputulosta.

· Kristiina Salonen

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka nojaa ihmisoikeusperustaisuuteen, oikeusvaltioperiaatteeseen ja demokraattiseen arvopohjaan. Suomi toimii aktiivisesti monenkeskisessä kansainvälisessä yhteistyössä ja huolehtii samalla kahdenvälisistä diplomaattisista suhteistaan maailman valtioihin. Euroopan unioni on Suomen tärkein arvoyhteisö. Suhteemme Venäjään on viime vuosikymmeninä ollut asiallinen ja diplomaattinen. Turvallisuuspolitiikassamme olemme kuitenkin olleet realisteja. Suomi on panostanut omaan puolustuskykyynsä viisaan pitkäjänteisesti. Nyt Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on murroksessa. Koko Eurooppa on elänyt turvallisuusympäristössään käänteentekeviä kuukausia.

Luottamusta Putinin Venäjään ei ole

Mikä on muuttunut? Venäjä. Se perusta, jolle aiemmat suhteemme Venäjän kanssa pohjautuivat, on poissa. Venäjän arvaamattomuus, aggressiivisuus ja häikäilemättömyys pakottavat Suomen tarkastelemaan omaa turvallisuuttaan muuttuneen Venäjän naapurimaana.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on räikeä rikkomus kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää kohtaan. Kansainvälisten sopimusten ja niiden kautta syntyvän vakauden avulla on rakennettu yhteiskuntia, maiden välisiä suhteita, vaurautta ja elintasoa. Nyt Venäjä on rikkonut toimillaan kaikkea yhteisesti sovittua ja sivuuttanut kansainvälisen oikeuden totaalisesti. Venäjän sotatoimia tutkivat sekä kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) että kansainvälinen tuomioistuin (ICJ). Kuitenkin jo uutiskuvat kertovat järkyttävistä rikkomuksista ihmisyyttä vastaan.

Venäjällä todellisuus on toisenlainen. Venäjän oppositio on vaiennettu ja vapaata mediaa ei ole. Valtiojohdon yksipuolinen viestintä saa kansalaiset lähes kritiikittä tukemaan hyökkäystä Ukrainaan. Demokratian kehittyminen Venäjällä näyttää lohduttomalta. Kuva naapurimaastamme ja sen tulevaisuudesta näyttää karulta.

Puolustukseen vahvuutta

Euroopan turvallisuusympäristön murros on johtanut Suomessa pikaisiin toimiin: puolustuksen lisäresursointiin, turvallisuuspoliittisen linjan päivittämiseen ja Nato-jäsenyyden harkintaan.

Ensimmäiset päätökset puolustuksemme lisäresursoinnista on jo tehty ja parhaillaan eduskunta puntaroi turvallisuusympäristön tulevaisuutta ajankohtaisselonteon käsittelyssä. Ilmeistä on, että turvallisuusympäristön muutos edellyttää puolustuksemme vahvistamista kaikin keinoin, ja siksi katseet kohdistuvat nyt Natoon.

Naton suurin vahvuus on sen luoma uskottava pelotevaikute, joka nostaa huomattavasti kynnystä vieraan vallan hyökkäyksille jäsenvaltioon. Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaan hyökkäys yhtä Naton jäsenmaata kohtaan on hyökkäys kaikkia sen jäsenmaita kohtaan. Koko jäsenyyden tärkein lisäarvo lienee juuri kyseisessä artiklassa.

Perinteisen puolustuksen ohella liittoutuminen lisäisi laajamittaista puolustautumista monia uhkia vastaan. Nato vahvistaisi Suomen sotilaallista huoltovarmuutta ja koko yhteiskunnan kriisivalmiutta. Konventionaalisen sodankäynnin rinnalla on varauduttava myös sodankäynnin moderneihin muotoihin. Nyky-yhteiskuntaa voidaan vahingoittaa aseellisen hyökkäyksen sijaan esimerkiksi lamaannuttamalla maan oma sähköntuotanto. Tämänkaltaiset kyberhyökkäykset ovat osa hybridisodankäyntiä, joka pahimmillaan horjuttaa maan sisällä yleistä järjestystä ja heikentää siten valtion kykyä puolustautua sotilaallisesti.

Suomen kyberpuolustusyhteistyötä on kehitetty aktiivisesti Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Naton kanssa viime vuosina. Kyberyhteistyö Naton kumppanimaana on kuitenkin ollut rajoitetumpaa kuin Naton jäsenmaille. Kyber-, informaatio- ja rajavaikuttamisen varautumistasoa tulee nostaa myös Suomessa.

Naton jäsenyyttä ei tule luulla nykyisen järjestelmämme korvaajaksi. Suomen tulee kaikissa puolustusmalleissa ylläpitää omaa, vahvaa puolustuskykyään sekä huolehtia kansalaisten korkeasta maanpuolustustahdosta ja yleisen asevelvollisuuden toimivuudesta. Suomen geopoliittinen asema ei muutu puolustusratkaisujemme myötä. Myös Natolla on keinovalikoimassaan diplomaattisia työkaluja sekä intressi ylläpitää toimivia suhteita Venäjään. Niin myös Suomella.

Vaikeinta kysymykset ydinaseista

Ukrainaan hyökättyään Venäjä on toistuvasti todennut olevansa valmis käyttämään ydinaseita. Ydinaseilla uhkailu johtaa sotilaallisen voiman kasvuun yhteisesti sovittujen pelisääntöjen sijaan maailmanjärjestystä ylläpitävänä voimana. Suurvalloille puolustuksellista vahvuutta antavat lopulta kaikkein pelottavimmat hyökkäysaseet – ydinaseet. Ydinaseiden pelotevaikutusta pidetään lähes murtamattomana.

Suomen tavoite on ydinaseeton maailma. Joutuisimmeko luopumaan tavoitteestamme, jos liittyisimme osaksi Natoa? Emme, sillä Suomen tavoite ydinaseettomasta maailmasta on myös Naton tavoite. Ydinaseet, kuten myös muut suorituskyvyt, ovat Natossa jäsenmaiden omistamia, eivät yhteisiä. Naton jäsenmaista Yhdysvalloilla, Isolla-Britannialla ja Ranskalla on ydinaseita. Yhdysvallat on aikoinaan sijoittanut omia ydinaseitaan myös muihin maihin suojaksi. Ydinasesuunnitteluryhmän jäsenenä Suomi kuitenkin jatkossa keskustelisi ydinaseisiin liittyvästä politiikasta Naton sisällä. Se olisi muutos nykyiseen.

Ydinaseet puhututtavat Naton sisälläkin. Kaikki Naton jäsenmaat ovat ydinsulkusopimuksen osapuolia. Yksikään Naton jäsen ei kuitenkaan ole allekirjoittanut ydinasekieltosopimusta. Suomikaan ei ole sopimusta ratifioinut. Hyvää tarkoittava sopimus ei saavuta tavoitetta, jos ydinasevaltiot eivät liity sopimukseen. Työtä ydinaseriisunnan eteen tulee kuitenkin jatkaa. Suomi nojaa ydinsulkusopimukseen ydinaseriisunnan edistämisessä.

Joukkotuhoaseet herättävät luonnollisesti myös pelkoa ihmisissä. Suomen rauhaa rakastava kansa ei halua ydinaseita maaperälleen. Tämän arvopohjan jakaa varmasti myös Suomen eduskunnan enemmistö. Ydinaseisiin ja niillä uhkailuun on syytä suhtautua erittäin vakavasti, mutta samalla tiedostaen ydinsodan äärimmäisen korkea kynnys. Ydinasevaltiotkin tietävät, ettei ydinsodassa ole voittajia.

Suomelta vetoapua Ruotsille

Suomi ja Ruotsi käyvät samanaikaisesti historiallista keskustelua Nato-jäsenyydestä. Ruotsilla on vahva asema Suomen läheisimpänä kahdenvälisenä kumppanina ja toiveemme onkin, että turvallisuusympäristön muutos lähentää maita entisestään. Ruotsin on kuitenkin ollut Suomea vaikeampaa reagoida ripeästi.

Suomi on ottanut vetäjän roolin. Maantieteellisen asemansa vuoksi Suomi on aina arvioinut Venäjä-suhteitaan ja turvallisuus­politiikkaansa aktiivisesti. Ruotsi ei ole maantieteellisesti samanlaisessa tilanteessa. Turvallisuusympäristön nopean muutoksen vuoksi Suomi on ottanut aktiivisen roolin oman turvallisuuspolitiikkansa uudelleen arvioinnissa ja osoittanut johtajuutta. Suomi näyttäytyy Ruotsin mediassa nyt uudella tavalla. Uutisointi Suomesta on ollut nyt ehkä jopa ihailevaa. Suomen ja Ruotsin suhde on ollut aiemminkin tiivis, muttei ehkä koskaan näin tasavertainen. Parhaimmillaan yhteinen prosessi voikin vaikuttaa maiden välisiin suhteisiin muutenkin kuin turvallisuuspoliittisesti – Ruotsin aiempi Suomi-kuva on jo nyt muuttumassa.

On todennäköistä, että niin päättäessään Suomi ja Ruotsi hakisivat Nato-jäsenyyttä samanaikaisesti. Suomen ja Ruotsin yhteinen intressi on huolehtia esimerkiksi Itämeren turvallisuuden takaamisesta. Pitkällä tähtäimellä Itämeren alueen vakauttaminen ja sen toimintaympäristön turvaaminen on turvallisuuspoliittinen tähtäin sekä Suomelle että Ruotsille, jotta viranomaisten ja elinkeinoelämän toiminnan jatkuvuus voidaan turvata.

Suomi tekee kuitenkin turvallisuuspoliittiset päätöksensä aina itse ja omien tavoitteidensa pohjalta. Suomen ratkaisu on puhtaasti kansallinen. Se ei ole päätös toista valtiota vastaan tai toisen puolesta, vaan ainoastaan päätös Suomen turvallisuuden vahvistamiseksi.

Lännen ja Venäjän välinen vastakkainasettelu on nyt jyrkkää – aivan syystä. On vaikeaa arvioida, millaiseksi se muodostuu ajan kuluessa. Lähitulevaisuuden näkymä on kuitenkin synkähkö. Luottamusta Putinin Venäjään ei ole. Suomi kuitenkin tukee kaikin keinoin tietä rauhaan ja vuoropuheluun.

Kristiina Salonen on SDP:n kolmannen kauden kansanedustaja, sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen.

Kuva: www.kremlin.ru

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter