Jani Kokko: Talous Donald Trumpin politiikan keskiössä
Yhdysvaltain uuden presidentin Donald J. Trumpin virkaanastujaispuheen ydinsanoma oli sama kuin hänen vaalikampanjallaan: Amerikka menee kaiken edelle. Kuluneina kuukausina Trumpin viesti keskittyi talouteen ja työllisyyteen, kaikki muut politiikan osa-alueet tulisivat olemaan niille alisteisia. Tämä teema loisti hänen ensimmäisessä puheessaan presidenttinä.
Trumpilta ei ole totuttu odottamaan konkretiaa linjauksien tueksi, joten niiden poissaolo virkaanastujaispuheesta ei ollut poikkeuksellista. Konkretian sisällyttäminen olisi sitä ollut jo puheen genrestä johtuen, sillä virkaanastujaispuheessa ei ole ollut tapana esittää uuden hallinnon konkreettisia poliittisia linjauksia vaan tuleva politiikka on esitetty amerikkalaisten arvojen, kuten vapauden ja patriotismin kautta. Tällainen enemmän seremoniallinen kuin poliittinen tyyli on ollut vallalla Woodrow Wilsonin virkaanastujaispuheesta lähtien 1910-luvulta.
Sitä ei käy kiistäminen etteikö virkaanastujaispuhe olisi ollut Trumpin omintakeista retoriikkaa, mutta silti hän kuulosti presidentilliseltä. Teemat, joita hän nosti esille olivat suurelta osin sellaisia, jotka ovat toistuneet erimuodoissa kaikkien presidenttien puheissa sitten Reaganin. Lisäksi puheen rakenne ja korostetut teemat tukeutuivat virkaanastujaispuheiden pitkään historialliseen perinteeseen.
Virkaanastujaispuheessaan uusi presidentti kuitenkin maalasi synkän kuvan nykyisestä Amerikasta ja viitoitti tietä suuruuden palauttamiselle. Puheen keskiosasta löytyy talous- ja työllisyyspolitiikan ydinasiat. Trump julisti, että ”Tästä hetkestä lähtien, Amerikka ensin. Jokainen päätös kaupasta, veroista, maahanmuutosta, ulkopolitiikasta, tehdään hyödyttämään amerikkalaisia työläisiä ja amerikkalaisia perheitä. Meidän täytyy suojata rajamme muiden maiden hävitykseltä, jotka tekevät tuotteitamme, varastavat yrityksemme ja tuhoavat työpaikkamme. Suojelu tulee johtamaan suureen hyvinvointiin ja vahvuuteen. […] Tuomme takaisin työpaikkamme. Tuomme takaisin rajamme. Tuomme takaisin vaurauden. Ja tuomme takaisin unelmamme. Rakennamme uusia teitä ja valtateitä ja siltoja ja lentokenttiä ja tunneleita ja rautatietä ympäri loistavaa maatamme. Saamme ihmiset pois sosiaaliturvan varasta takaisin töihin – jälleenrakentamaan maatamme amerikkalaisin käsin ja amerikkalaisella työllä. Seuraamme kahta yksinkertaista sääntöä: osta amerikkalaista ja palkkaa amerikkalainen.”
Erityisesti maininta Amerikan jälleenrakennuksesta on ollut useasti käytetty teemaa, jolla on viitattu sekä taloudelliseen että sosiaaliseen yhtenäisyyteen. Tällainen viesti on kuultu yhtä selkeästi, joskin elegantimmin ilmaistuna, Franklin D. Rooseveltin, Lyndon B. Johnsonin, Ronald Reaganin ja Bill Clintonin virkaanastujaispuheissa. Kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuo jälleenrakennusta linjattiin pohjautuvaksi hyvin protektionistille ja sulkeutuneelle linjalle. Tällainen politiikka maailman keskeisimmältä talousmahdilta tulisi johtamaan vapaakaupan merkittävään heikkenemiseen ja johtaisi todennäköisesti kauppasotiin muiden talousalueiden kanssa.
Tällainen retoriikka varmasti nostaa kansalaisten patriotismia ja korostaa sellaisia asioita, joita muiden poliitikkojen tai eturyhmittymien on vaikea vastustaa. Kuka uskottava poliitikko voisi edes vastustaa julkisen infrastruktuurin parantamista, amerikkalaisten työllistämistä tai oman kansakunnan ja kansalaisten asettamista etusijalle? Retorisesti tämä viesti oli siis taitavasti rakennettu. Ongelma on kuitenkin siinä ettei kuvattu Yhdysvaltain alennustila ole kaikilta osin totta.
Barack Obaman presidenttikausilla syntyneet miljoonat uudet työpaikat ovat painaneet työttömyyden alle viiden prosentin, nostaneet kotitalouksien keskituloja sekä lisänneet yrityksien tuottavuutta yli sadalla prosentilla. Kaikki keskeisimmät taloutta mittaavat indeksit ovat huomattavasti korkeammalla kuin Obaman aloittaessa kahdeksan vuotta sitten. Amerikka on siis mahtavampi, vauraampi ja menestyvämpi kuin ennen.
Valitettavasti tämä kuvaus Obaman kaudesta ei ole realismia kaikkialla, kasvu ei ole jakautunut tasaisesti Yhdysvalloissa. Länsi- ja itärannikon osavaltiot, erityisesti niiden kaupunkiseudut, ovat muodostaneet kasvualueita. Samalla maan keskiosat ja laajat maaseutualueet ovat ottaneet vastaan globalisaation ja vapaakaupan iskut. Marraskuun vaalimatkallani Yhdysvalloissa näin konkreettisesti näitä seutuja, joista nykyinen presidentti ammensi kannatuksensa Valkoiseen taloon. Paikallisten kanssa keskustellessa näki heidän toivottomuutensa Washingtonia kohtaan. Heidän kokemuksensa hylkäämisestä oli käsin kosketeltavaa.
Mutta voiko Trump sitten palauttamaan toivon ja tekemään Amerikasta jälleen mahtavan? Virkaanastujaisjuhlallisuuksien jälkeen koittaa arki ja Trump on nyt yksi hänen monesti parjaamistaan politiikoista, jolta odotetaan puheiden sijasta tekoja. Hän on kyllä onnistunut saamaan muutamissa tapauksissa yrityksiä tuomaan työpaikkoja takaisin Yhdysvaltoihin mutta tämä kuitenkaan riitä.
Tarvitaan konkreettisia linjauksia ja siksi odotan mielenkiinnolla hänen helmikuista puhettaan kansakunnan tilasta. Presidenttien ensimmäistä puhetta ei ole tavattu pitää virallisena kansakunnan tila – puheena vaan siitä on käytetty termiä ”Administration Goals” jossa esitellään keskeiset linjaukset ja kuinka ne saavutetaan. Erityistä huomiota kiinnitetään sadan ensimmäisen virkapäivän tehokkuuteen.
Tuolloin Trumpilta vaaditaan ja odotetaan viimeistään konkretiaa eikä pelkkää poliittista retoriikkaa. Huolimatta siitä, että hänen puolueellaan on enemmistö kongressin molemmissa kamareissa, niin se ei takaa lainsäädännön sujuvuutta. Demokraatit onnistuivat vahvistamaan asemiaan ja halutessaan he pystyvät jarruttamaan Valkoisen talon harjoittamaa politiikkaa. Lisäksi Trumpilla on vastassaan useita republikaanisia senaattoreita ja kongressiedustajia, jotka eivät jaa hänen poliittisia näkemyksiään. Tällaiset jakolinjat kongressissa yhdistettynä presidentin räiskyvään persoonaan ovat huono yhdistelmä Amerikan jälleenrakentamiseksi.
Jani Kokko
Kirjoittaja on tohtorikoulutettava, joka viimeistelee väitöstutkimusta Jyväskylän yliopistoon Yhdysvaltain presidenttien retoriikasta.
Kuva: Sean Hellen
Toimituskunta: Mikko Majander ja Samuli Sinisalo