Paavo Järvensivu, Jussi Ahokas, Annukka Vainio ja Niina Malm keskustelemassa

Talouskasvusta politiikan sisältötavoitteisiin?

Kalevi Sorsa -säätiö järjesti 18.6.2021 webinaarin, jossa käsiteltiin talouskasvun tavoittelemisen mielekkyyttä ja vaihtoehtoisia tavoitteita politiikanteolle. Keskusteluun osallistuivat BIOS-tutkimusyksikön tutkija Paavo Järvensivu, Sosten pääekonomisti Jussi Ahokas, Helsingin yliopisto apulaisprofessori Annukka Vainio ja SDP:n kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Niina Malm.

Kirjoittaja Anna Kuokkanen Anna Kuokkanen

Talouskasvu on pitkään ollut politiikan keskeinen tavoite. Talouskasvun on ajateltu tuottavan sekä hyvinvointia yksilöille että verotuloja, joilla rahoitetaan hyvinvointipalveluja. Talouden kasvu on kuitenkin tuottanut viimeisten vuosikymmenien aikana valtavia ympäristöongelmia, joiden ratkaisemisella on kiire, mikäli haluamme säilyttää planeetan elinkelpoisena. Tämä on havahduttanut monet pohtimaan, miten pitkään talouden jatkuva kasvu on mahdollista rajallisella planeetalla.

Talouden irtikytkentä ympäristövaikutuksista vaikuttaa haastavalta

Käytännössä kaikki valtiolliset kasvustrategiat nojaavat tällä hetkellä siihen, että talouskasvu pystytään kytkemään irti luonnon kuormituksesta. Paavo Järvensivun mukaan ei kuitenkaan ole toistaiseksi empiiristä näyttöä kasvavasta taloudesta, joka olisi onnistunut vähentämään ilmastopäästöjä, ympäristökuormitusta ja kulutusta. Erityisen haastavaa tällaisen irtikytkennän toteuttaminen olisi riittävän nopeasti, laajasti ja pysyvästi, jotta laajenevat ympäristöongelmat voitaisiin estää.

Jotta irtikytkentä toteutuisi vuoteen 2050 vuoteen mennessä, jokaisesta materiaalitonnista pitäisi saada 6,6 kertaa enemmän bruttokansantuotetta kuin vuonna 2015. Samaan aikaan materiaalien käytön tulisi pienentyä 70 prosenttia nykyisestä tasosta. Tällä hetkellä tällaisen tehokkuuden saavuttaminen tuntuu utopialta. Historiallisesti materiaalitonneista saatava bruttokansantuote on vuosikymmenten säteellä parhaimmillaan vain kaksinkertaistunut samalla, kun materiaalien käyttö on jatkuvasti kasvanut.

Talouskasvusta hyvinvointitalouteen

Jussi Ahokas analysoi puheenvuorossaan sitä, mitä talouskasvu ylipäätään on ja ketä se hyödyttää. Koettu hyvinvointi ja bruttokansantuotteen kasvu voivat kehittyä samaan suuntaan ja monissa tapauksissa korreloivatkin tiettyyn rajaan asti. BKT:n kasvu ei kuitenkaan tuota hyvinvointia tasaisesti kaikille ihmisille. Siksi sitä ei ole mielekästä pitää inhimillisen kehityksen mittarina.

Ahokas ehdotti yhdeksi politiikan tavoitteeksi hyvinvointitaloutta. Se on hyvinvointilähtöistä taloudellista toimintaa, jonka päämääränä on kaikkien ihmisten hyvinvoinnin lisääminen ja hyvän elämän edellytysten vahvistaminen. Hyvinvoinnin edellytykset pitäisi voida turvata myös pidemmällä tähtäimellä, ja siksi ekologisten kriisien ehkäiseminen on tärkeää. Hyvinvointitalouden kehityksen arvioimiseksi tarvitaan talouskasvun mittareiden sijaan hyvinvointia mittaavia tavoitteita.

Ilmastokriisin torjumisessa tarvitaan globaalia oikeudenmukaisuutta ja rohkaisevia esimerkkejä

Annukka Vainio toi esiin myös globaalin oikeudenmukaisuuden teeman. Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n mukaan ilmastonmuutosta kiihdyttää paitsi luonnonvarojen kulutuksen kasvu henkeä kohti, myös resurssien puute ja absoluuttinen köyhyys.

Tällä hetkellä resurssit ovat jakautuneet epätasaisesti. Globaalissa pohjoisessa kulutetaan resursseja ja tuotetaan päästöjä moninkertaisesti verrattuna globaaliin etelään. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi onkin tärkeää, että resurssit ja hyvinvointi jakautuisivat maailmassa mahdollisimman tasaisesti ja oikeudenmukaisesti.

Vainio painotti myös median ja viestinnän roolia. Vainion mukaan median pitäisi tuoda entistä selvemmin esiin kansalaisten ilmastomyönteisiä asenteita ja tekoja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, ja positiiviset esimerkit ilmastonmuutosta torjuvista toimista tekevät niistä sosiaalisesti hyväksyttäviä ja rohkaisevat toimimaan samoin.

Jotta poliitikot voisivat toimia vaikuttavasti ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, he tarvitsevat poliittisen mandaatin kansalaisilta. Ilmastonmuutoksen torjumisen yhteydessä puhutaan usein uhrauksista. Huomion ja yhteiskunnallisen keskustelun kääntäminen kulutuksen karsimisesta hyvinvoinnin edistämiseen voisi lisätä ilmastonmuutosta torjuvien toimien poliittista kannatusta.

Media voisi myös tuoda entistä enemmän esiin rohkaisevia esimerkkejä siitä, mikä on jo hyvin ja minkälaista kehitystä on jo tapahtunut ympäristöasioissa. Se loisi toivoa ja motivaatiota toimia. Lisäksi ilmastonmuutoksen torjunnan kustannusten sijaan voisi korostaa niitä valtavia kustannuksia, joita syntyy, jos emme toimi nyt.

Niina Malmin mukaan ihmisen toiminta luonnon kustannuksella on jatkunut liian pitkään, ja nykyisten poliitikkojen tehtävä on vihdoin asettaa ihmisen toiminta ja talous ympäristön kantokyvyn asettamiin rajoihin. Malmin mukaan tähän sisältyy myös positiivisia mahdollisuuksia. Suomessa on esimerkiksi paljon osaamista ympäristöä säästävistä ja ilmastonmuutosta torjuvista teknologioista.

Kaikkien työ osaksi ekologista jälleenrakennusta

Myös webinaarin yleisöltä tuli hyviä kysymyksiä, muun muassa työn merkityksestä talouskasvun paradigman kyseenalaistamisessa. Elämme ainakin toistaiseksi järjestelmässä, jossa työ määrittää vahvasti ihmisten identiteettiä, luo ennakoitavuutta elämään ja ylläpitää henkistä hyvinvointia. Toisaalta työlläkin on ilmastovaikutuksia. Niiden vähentämiseksi pitää esimerkiksi pohtia entistä tarkemmin, mitä ylipäätään tuotetaan ja ottaa tuotannossa käyttöön entistä enemmän kiertotalouden menetelmiä.

BIOS-tutkimusyksikön ehdottamassa ekologisen jälleenrakennuksen mallissa ideana on analysoida, mitä ekologinen jälleenrakennus vaatii ja suunnitella järjestelmä niin, että mahdollisimman suuri osa yhteiskunnassa tehdystä työstä palvelisi sitä. Työn uudelleenjärjestämisellä voisi olla muitakin hyötyjä kuin vain ympäristökriisin torjuminen. Yhä useammat ihmiset pohtivat työnsä merkitystä, ja erityisesti nuorille työn merkityksellisyys on tärkeää. Työn nivominen osaksi ympäristökriisin ehkäisemistä ja ekologista jälleenrakennusta antaisi työlle uutta mielekkyyttä ja ihmisille laajemman, yhteisen tavoitteen.

Malm painotti sitä, että yhteiskunnallisen keskustelun tulisi olla sävyltään sellaista, että jokainen voisi kokea olevansa omien resurssiensa mukaan mukana ilmastonmuutoksen torjumisessa. Yhteiskunnan resilienssiä lisää se, että kaikki yhteiskunnan jäsenet ovat mukana muutoksessa.

Toisaalta ihmisten ohjaaminen ja motivoiminen voi olla haastavaa. Kaikki eivät motivoidu samoista asioista eivätkä toimi rationaalisesti. Nykyinen järjestelmämme myös piilottaa tehokkaasti ylikulutuksen merkit, kuten jätteen. Näiden merkkien tekeminen näkyväksi lisäisi ymmärrystä siitä, miten paljon vaikutamme toimillamme maapalloon.

Keskustelijat toivoivat tieteeseen perustuvan kokonaiskuvan luomista siitä, miten ekologisesti kestävään järjestelmään voitaisiin päästä. On tärkeää tavoitella syvällisempää ymmärrystä siitä, miten yhteiskunta on rakentunut, ja miten se toimii ja miten tuottaa erilaisia ympäristövaikutuksia. Lisäksi tulisi löytää nopeasti konsensus siitä, mitä pitäisi tehdä. Ratkaisuilla on jo kiire.

Kiitos kaikille keskustelijoille ja yleisölle mielenkiintoisesta keskustelusta! Tilaisuus avasi samalla Sorsa-säätiön, Sosialidemokraattisten opiskelijoiden valtakunnallisen järjestön SONKin ja Demarinuorten järjestämän kesäkoulun ekologisesti kestävästä tulevaisuudesta.

Tilaisuuden tallenteen voit katsoa Youtubesta.