Tempoileva maahanmuuttopolitiikka uhkaa turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja hyvinvointivaltion tulevaisuutta
Suomi haluaa houkutella ulkomaisia työntekijöitä, mutta hallitus kiristää maahanmuuttopolitiikkaa ja ryvettyy rasismikohuissa. Orpon hallitusohjelmaa ohjaa ajatus turvapaikanhakijoista järjestelmän väärinkäyttäjinä. Kuvajournalisti ja tutkija Anna Kuokkanen on seurannut turvapaikkapolitiikan muutoksia kymmenen vuoden ajan ja teki aiheesta kirjan, joka julkaistiin viime vuoden lopulla. Hän pitää kehitystä huolestuttavana paitsi ihmisoikeuksien, myös hyvinvointivaltion turvaamisen kannalta.
Aloin dokumentoida turvapaikanhakijoiden elämää syksyllä 2014. Turvapaikanhakijat olivat tuolloin marginaalissa suomalaisessa yhteiskunnassa. Silti heidät esitettiin julkisessa keskustelussa usein mitä moninaisimpien yhteiskunnallisten ongelmien syinä.
Rasistinen puhetapa on sittemmin valtavirtaistunut ja keskustelu maahanmuutosta on repivää. Sitä käydään usein tunnepohjaisesti, eikä se perustu aina tosiasioihin. Viimeisten kymmenen vuoden turvapaikkapolitiikkaa on leimannut yhtäältä tiukentuminen ja toisaalta tempoilevuus, mikä uhkaa turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa.
Turvapaikanhakijoiden kohtelulla on yhteys myös laajemmin maahanmuuttoon. Ulkomaalaispolitiikan kiristyminen ja poliitikkojen avoimen rasistinen puhe voivat vaikuttaa myös muiden maahanmuuttajien haluun asettua Suomeen. Työperäisistä maahanmuuttajista on soviteltu Suomen huoltosuhteen pelastajaa, mutta se ei tunnu realistiselta, jos suomalainen yhteiskunta ei ole aidosti vastaanottava.
Tarkastelen tässä blogitekstissä turvapaikkapolitiikan viime vuosien muutoksia sekä sitä, miten maahanmuuttopolitiikasta voisi tehdä inhimillisempää. Samalla se hyödyttäisi suomalaista yhteiskuntaa.
Vuoden 2015 tapahtumat muuttivat Suomen turvapaikkapolitiikkaa
2010-luvun alkupuolella Suomesta haki turvapaikkaa noin 3 000–4 000 henkilöä vuodessa. Koska tulijoiden määrä oli suhteellisen vähäinen, poliitikot eivät olleet nähneet syitä kiristää kansainvälisen suojelun saamisen vaatimuksia. Suomesta saikin vuoteen 2015 asti turvapaikan helpommin kuin monista muista EU-maista.
Vuonna 2015 tilanne muuttui, kun Eurooppaan saapui poikkeuksellinen määrä turvapaikanhakijoita. Sen taustalla oli Syyrian sisällissota sekä Afganistanin sodan ja Irakin konfliktien paheneminen. Suomesta haki vuonna 2015 turvapaikkaa lähes kymmenkertainen määrä edelliseen vuoteen verrattuna, yli 32 000 ihmistä. Vastaanottokeskuksia perustettiin pikavauhtia uusille paikkakunnille.
Myös turvapaikkapolitiikkaa alettiin kiristää. Muuttuneeseen tilanteeseen piti toki reagoida, mutta monet päätökset tehtiin hätiköiden ja ilman perusteellisia vaikuttavuusarvioita. Vaikka turvapaikkakäytännöissä oli epäkohtia myös ennen vuotta 2015, moni haastattelemani asiantuntija pitää vuotta 2015 käännekohtana. Siitä alkoivat uudistukset, jotka vaarantavat myös turvapaikanhakijoiden perusoikeuksia.
Eduskunta poisti Sipilän hallituksen johdolla humanitaarisin perustein annettavan tilapäisen oleskeluluvan ulkomaalaislaista keväällä 2016. Samana vuonna Maahanmuuttovirasto muutti Irakia, Somaliaa ja Afganistania koskevia maalinjauksia. Viraston mukaan turvallisuustilanne oli parantunut kaikissa kolmessa maassa niin, että niihin oli turvallista palata. Yhdessä nämä muutokset tarkoittivat sitä, että aikaisempaa harvempi Irakista, Somaliasta ja Afganistanista tuleva sai suojelua.
Sipilän hallitus myös vaikeutti perheenyhdistämistä ja rajasi uusintahakemusten tekemistä. Lisäksi se kavensi merkittävästi turvapaikanhakijoiden oikeutta julkiseen oikeusapuun. Työhön perustuvan oleskeluluvan saamisen ehtoja kiristettiin, ja sen saamisesta tuli vaikeampaa turvapaikanhakijoina Suomeen tulleille.
Maahanmuuttovirasto alkoi vuoden 2025 jälkeen tulkita maahantulosäännösten kiertämistä aikaisempaa laajemmin. Täten henkilölle voidaan olla myöntämättä oleskelulupa, jos hänen katsotaan kiertäneen maahantulosäännöksiä.
Maahantulosäännösten kiertämiseksi voidaan tulkita esimerkiksi se, jos henkilö on hakenut aikaisemmin turvapaikkaa ja anoo myöhemmin oleskelulupaa työn perusteella. Myös avioliiton solmiminen turvapaikkaprosessin aikana voidaan tulkita maahantulosäännösten kiertämiseksi. Tämä tuntuu epäreilulta, koska turvapaikka prosessi voi kestää vuosia, ja ihmisten elämäntilanteet muuttuvat riippumatta siitä, ovatko he turvapaikanhakijoita vai eivät. Turvapaikkajärjestelmän yksi ongelma onkin se, ettei se ota huomioon ihmiselämän käänteitä.
Myös Maahanmuuttoviraston vaikeudet käsitellä vuosina 2015 ja 2016 tehtyjä turvapaikkahakemuksia vaaransivat hakijoiden oikeusturvan. Turvapaikkahakemusten käsittely ruuhkautui virastossa pahasti, ja sinne rekrytoitiin vuosina 2015–2016 yli 500 uutta työntekijää. Kaikkia ei ehditty kouluttaa ja perehdyttää riittävästi.
Hankaluudet näkyivät turvapaikkapäätöksistä tehtyjen valitusten määrässä. Vuonna 2017 hallinto-oikeus muutti tai palautti ennätysmäärän käsittelemistään turvapaikkapäätösten valituksista Maahanmuuttovirastoon.
Sipilän hallitus jätti monet vuoden 2015 jälkeen tehdyistä kiristyksistä voimaan, vaikka turvapaikanhakijoiden määrä palautui pian lähelle vuotta 2015 edeltänyttä tasoa. Sanna Marinin hallitus kumosi vuonna 2021 edellisellä hallituskaudella tehtyjä heikennyksiä turvapaikanhakijoiden oikeusapuun. Avustaminen turvapaikkapuhuttelussa palautettiin turvapaikanhakijalle julkisin varoin kustannettuun oikeusapuun, eikä siihen enää vaadittu erityisen painavia syitä. Myös perheenyhdistämisen ehtoja helpotettiin.
Marinin hallituksen muutokset eivät kuitenkaan auttaneet niitä, joiden turvapaikkaprosessi hankaloitui Sipilän hallituksen tekemien kiristysten vuoksi. Monet hakijat olivat joutuneet vuosia kestäviin turvapaikkaprosesseihin ja ajautuneet paperittomuuteen. Heillä ei ollut voimassa olevaa oleskelulupaa, mutta he eivät myöskään voineet palata kotimaahansa.
Orpon hallitus kiristää turvapaikkapolitiikkaa entisestään
Uusi käänne nähtiin vuonna 2023. Kokoomus valitsi perussuomalaiset hallituskumppanikseen, ja hallitusohjelmaan kirjattiin lukuisia turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan kiristyksiä. Hallitus alkoi myös panna niitä toimeen nopeasti.
Elokuussa 2024 turvapaikanhakijoiden saama vastaanottoraha alennettiin perustuslain ja vastaanottodirektiivin sallimaan vähimmäismäärään. Vuoden 2024 aikana kiristyksiä tehtiin edelleen myös maahantulosäännösten kiertämistä koskevaan sääntelyyn. Perheenyhdistämisen ehtoja kiristettiin kesäkuussa 2025. Hallitus leikkasi myös kotoutumispalvelujen rahoituksesta.
Orpon hallituskaudella on myös vahvistunut entisestään puhetapa, jossa humanitaarinen ja työhön perustuva maahanmuutto erotetaan toisistaan. Yksi kyseenalaisimmista Orpon hallituksen turvapaikkapolitiikan kiristyksistä on ollut se, että turvapaikanhakijat eivät enää voi enää lainkaan hakea oleskelulupaa työn tai opiskelun perusteella, vaikka heillä olisi työ- tai opiskelupaikka.
Tämä on ristiriitaista, koska päätöksen seurauksena monet Suomeen kotoutuneet työssäkäyvät ihmiset joutuvat lähtemään maasta. Turvapaikkaprosessit voivat kestää vuosia, eikä kaikille lopulta myönnetä turvapaikkaa. Hakija on voinut odotusaikana aikana opiskella, löytää työpaikan ja oppia suomen kieltä. Oleskeluluvan evääminen työssäkäyviltä tuntuu haaskaukselta tilanteessa, jossa tarvitsemme Suomeen lisää työikäisiä ihmisiä ja veronmaksajia.
Orpon hallitus on tiukentanut myös työn perusteella Suomeen tulevien asemaa. Kesäkuussa 2025 tuli voimaan kolmen kuukauden työttömyyssääntö, jonka mukaan työhön perustuvalla oleskeluluvalla Suomessa oleskelevalla on kolme kuukautta aikaa etsiä uusi työ, mikäli hän jää työttömäksi. Jos uutta työtä ei löydy, oleskelulupa perutaan. Erityisasiantuntijoilla ja Suomessa vähintään kaksi vuotta työskennelleillä aikaa on kuusi kuukautta.
Kolmen kuukauden raja tuntuu kohtuuttomalta kotoutumisen ja esimerkiksi lapsiperheiden näkökulmasta. Todennäköisesti entistä harvempi haluaa tulla perheineen töihin Suomeen, kun yli kolmen kuukauden työttömyysjakso voi johtaa karkottamiseen. Orpon hallitus siis vaikeuttaa työperäisiä muuttoja ja maahanmuuttajien työllistymistä, vaikka se väittää tekevänsä muuta.
Turvapaikkapolitiikkaa tulisi suunnitella nykyistä pitkäjänteisemmin
Turvapaikkajärjestelmään tulisi saada palautettua ennakoitavuutta, jota siinä oli ennen vuotta 2015. Olisi tärkeää, että turvapaikkaprosessin aikana tunnistettaisiin ne, jotka ovat suojelun tarpeessa. Silloin vältyttäisiin valituskierroksilta, eivätkä prosessit pitkittyisi kohtuuttomasti.
Monien haastattelemieni asiantuntijoiden mukaan ulkomaalaislaista on muodostunut tilkkutäkki, jonka toimeenpano on viranomaisillekin vaikeaa. Marinin hallituskaudella sisäministeriössä tehtiin laaja esiselvitys ulkomaalaislain kokonaisuudistuksesta. Orpon kaudella se ei kuitenkaan etene. Ulkomaalaislakiin tehdään nyt tiukennuksia, joiden myötä siitä tulee entistä monimutkaisempi.
Yhteisen hallituskaudet ylittävän linjan puute onkin näkynyt hallitusten taipumuksissa laittaa edeltäjiensä päätökset uusiksi. Turvapaikkapolitiikan reaktiivisuus on johtanut tempoilevuuteen. Myös arviot lakimuutosten kokonaisvaikutuksista ovat jääneet puutteellisiksi.
Tempoilevan linjan vuoksi paljon lainsäädäntötyötä menee hukkaan. Eniten kärsivät turvapaikanhakijat, joiden oikeusturva vaarantuu käytäntöjen muuttuessa. Lakimuutoksista on vaikea pysyä perillä, ja ne saattavat muuttua hakuprosessien aikana.
Samalla turvapaikkapolitiikkaa käsittelevä yhteiskunnallinen keskustelu on polarisoitunut entisestään. Maahanmuuttovastaiset poliitikot ovat saaneet hallita maahanmuuttokeskustelua. He käyvät keskustelua omilla ehdoillaan ja tuovat siihen paljon virheellisiä väitteitä, joita muut poliittiset puolueet harvoin haastavat järjestelmällisesti. Faktojen korjailu on jäänyt yksittäisille tutkijoille, kansalaisjärjestöille ja medialle. Maahan muuttaneiden näkökulmaa ei useinkaan kuulla heitä koskevissa keskusteluissa.
Monet haastattelemani asiantuntijat ovat sitä mieltä, että maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden oikeudet eivät näytä olevan millekään puolueelle erityisen tärkeitä. Ainakaan ne eivät ole niin tärkeitä, että puolueet olisivat valmiita uhraamaan muita, itselleen tärkeämpiä asioita puolustamalla turvapaikanhakijoiden oikeuksia.
Maahanmuuttoa koskevan keskustelun tasosta ovat kuitenkin vastuussa kaikki puolueet. Rakentava maahanmuuttokeskustelu ja siihen perustuva, hallituskaudet ylittävä politiikka hyödyttäisivät suomalaista yhteiskuntaa monella tavalla. Suomen kaltainen alhaisen syntyvyyden maa voisi halutessaan hyötyä globalisaatiosta ja muuttoliikkeestä. Se täytyy kuitenkin tehdä kunnioittaen tulijoiden ihmisarvoa ja esimerkiksi oikeutta perheeseen.
Ilmastokriisi ja konfliktit kasvattavat kodeistaan paenneiden ihmisten määrää
Maailmassa on Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR:n tilastojen mukaan enemmän kodeistaan paenneita ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin, yli 120 miljoonaa. Luku on kaksikertaistunut kymmenessä vuodessa.
Muuttoliike ja pakolaisuus eivät ole vähenemässä. Ilmastokriisi muuttaa jo nyt alueita asumis- ja viljelykelvottomiksi. Ympäristötuhot tulevat lisäämään myös aseellisia konflikteja. Tulevaisuudessa yhä useampi ihminen on pakotettu jättämään kotinsa.
Geneven vuoden 1951 pakolaissopimukseen perustuva nykyinen turvapaikkajärjestelmä vastaa huonosti erilaisten kriisien vuoksi pakenevien tarpeisiin saada turvaa. Saadakseen kansainvälistä suojelua turvapaikanhakijan pitää pystyä osoittamaan häneen henkilökohtaisesti kohdistuva vaino. Usein tämä voi olla vaikeaa silloinkin, kun ihmistä on henkilökohtaisesti vainottu, koska Maahanmuuttovirasto ei välttämättä pidä todisteita riittävinä. Ilmastokriisin vaikutukset tai aseelliset konfliktit eivät puolestaan ole turvapaikan saamisen perusteita.
Tämän vuoksi se, että turvapaikanhakija ei pysty osoittamaan Maahanmuuttoviraston edellyttämättä tavalla häneen henkilökohtaisesti kohdistuvaa vainoa, ei tarkoita, ettei hän voisi olla suojelun tarpeessa. Suurin osa ihmisistä ei jätä kotiaan ja perhettään kevein perustein.
Lisääntyvien kriisien, konfliktien ja jyrkän globaalin eriarvoisuuden maailmassa lähdön syyt eivät myöskään ole aina yksiselitteisiä. Niissä voivat kietoutua yhteen henkilökohtainen vaino, aseelliset konfliktit, ympäristötuhot ja globaalin eriarvoisuuden synnyttämät taloudelliset syyt.
Inhimillisempi turvapaikkapolitiikka voisi hyödyttää myös Suomea
Suomen hallitus on vuosina 2016−2019 ja vuodesta 2023 lähtien kiristänyt merkittävästi turvapaikan saamisen ehtoja samaan aikaan, kun kodeistaan pakenevien ihmisten määrä kasvaa globaalisti. Se lisää niiden ihmisten määrää, jotka eivät saa Suomesta suojelua, mutta eivät myöskään voi palata kotimaahansa.
Turvapaikkajärjestelmää ei tule käyttää väylänä, jos työ on ensisijainen syy tulla Suomeen. Turvapaikkapolitiikan tiukennusten vuoksi ilman turvapaikkaa jää nyt myös moni sellainen ihminen, joka aikaisemmin olisi saanut kansainvälistä suojelua ja jonka tilanne lähtömaassa on erittäin hankala.
Myös turvapaikkaprosessin aikana eletyt vuodet ovat ihmisten ainutkertaista elämää, jonka aikana elämäntilanteet usein muuttuvat. On tarpeetonta luoda oleskelulupajärjestelmään perusteettomia siiloja, joissa ihmiset eivät voi siirtyä kategoriasta toiseen elämän kulkiessa eteenpäin turvapaikkaprosessin aikana.
Monet turvapaikanhakijat ovat nuoria aikuisia, jotka haluavat päästä eteenpäin elämässä ja osaksi yhteiskuntaa. He ehtivät usein luoda pitkän prosessin aikana Suomessa elämän, jonka perusteella heille voisi myöntää oleskeluluvan esimerkiksi työn, opiskelun tai perhesiteen perusteella.
Vaikka turvapaikanhakijoiden tehtävä ei ole ensisijaisesti ratkaista Suomen kestävyysvajetta, heilläkin on paljon annettavaa suomalaiselle yhteiskunnalle, jos he saavat siihen mahdollisuuden.
Kirjoitus perustuu Anna Kuokkasen valokuva- ja tietokirjaan Odotustila – turvapaikanhakijoiden arki Suomessa (Vastapaino, 2025), joka julkaistiin marraskuussa. Kirjassa yhdistyvät kuuden turvapaikanhakijan kokemukset ja kuvat heidän arkisesta elämästään, aikaisempi tutkimustieto sekä asiantuntijoiden haastattelut.
Anna Kuokkanen on kuvajournalisti, tietokirjailija ja valtiotieteiden tohtori. Hän on kiinnostunut eriarvoisuudesta ja muuttoliikkeestä ja tutkii ja dokumentoi valokuvaprojekteissaan yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten elämää.