Tuhat merkkiä politiikasta: Enemmän vai vähemmän Eurooppaa?

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

Kun edesmenneessä Neuvostoliitossa törmättiin talousvaikeuksiin tai kaivattiin muuten uudistuksia, vastausyritykset lähtivät aina samalta pohjalta. Tarvittiin enemmän sosialismia, ei vähemmän. Sillä sosialismin hyvinvointia ja onnellisuutta lupaavassa tulevaisuusperspektiivissä oli koko järjestelmän oikeutus.

Markkinauskovaisten keskuudessa vaikuttaa samankaltainen mekanismi. Heille on turha väittää, että esimerkiksi globaali finanssikriisi lähti liikkeelle lapasesta karanneelta rahoitussektorilta. Oikea syntipukkihan löytyy sen epäonnistuneista sääntely-yrityksistä, liiasta poliittisesta ohjauksesta. Paremmin toimiakseen järjestelmä kaipaa siis lisää markkinavoimien vapauttamista.

Euroopan unionin eteen asettuu nyt hieman vastaava kiperä kysymys. Monitahoiset vaikeudet pelkistynevät ensi kevään europarlamentin vaaleja kohti vastakkainasetteluksi, enemmän vai vähemmän Eurooppaa. Haetaanko ratkaisuja ensisijaisesti Bryssel-vetoisesti EU:n instituutioiden kautta, vai ohjataanko vastuita enemmän kansalliselle tasolle?

Kokemus kertoo, että fundamentalismi sopii huonosti taloudellis-poliittisten kokonaisuuksien orjalliseksi ohjenuoraksi, oli se sitten mitä sorttia hyvänsä. Useimmiten kannattaa hakea olo- ja voimasuhteisiin sovittautuvia luovasti pragmaattisia ratkaisuja, sen sijaan että mentäisiin niin sanotusti kirjan mukaan.

Toisaalta, ilman suuntavaistoa ja maamerkkejä on paha suunnistaa. Reitti kohti taloudellisesti kestävää ja sosiaalisesti sopusointuista Eurooppaa voi löytyä vain, jos eurooppalaisilla riittää uskoa sen etsimiseen – yhdessä.