Tuhat merkkiä politiikasta: Kohti eurokansalaisuutta ja Eurooppa-vaaleja

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

Suomessa on kohistu kevään mittaan kansalaisaloitteista, joista ensimmäinen on ehditty jo käsitellä eduskunnassa. Vaikka Arkadianmäellä ei innostuttu turkistarhauksen kieltämisestä, itse aloitemenettelyn on tulkittu tuovan kansalaisvaikuttamiseen tuoretta puhtia.

Edustuksellinen demokratia puoluejärjestelmineen tuntuu kaipaavan piristysruiskeita suorasta toiminnasta. On löydettävä uskottavasti toimiva yhteys instituutioiden ja ihmisten välille, ennen kuin sitä ryhdytään etsimään Egyptin ja Turkin tapaan katujen ja aukioiden liikehdinnän kautta.

Vastaavaa jännitettä on myös EU:ssa, kuten mielenosoitukset etelän kriisimaista keskuspankin Frankfurtiin kertovat. Toistaiseksi on arpapeliä ennakoida, purkautuvatko paineet ensi toukokuussa eurovaalien tulokseen vai vähenevätkö halut entisestään äänestää edustajia Brysseliin.

Kampanjoista ja kasvatuksesta huolimatta eurokansalaisuus ei ole ottanut juurtuakseen poliittiseksi toimintamuodoksi. Kuinka moni esimerkiksi tietää, että EU:ssa on ollut jo pari vuotta mahdollisuus mobilisoida kansalaisaloitteita komission ja parlamentin pohdittavaksi.

Mittausten mukaan 70 prosenttia ei ole kuullutkaan koko hommasta. Tämä ja moni muu Eurooppa-asia selviää uudistuneesta aikakauslehdestä Queries, jonka kesän teemanumero käsittelee tulevia EU-vaaleja otsikolla Citizenship in Action.

Sekä printtinä että netistä ladattava tuhti lehti on Foundation for European Progressive Studies FEPSin ponnistus luoda poliittiselle keskustelulle yleiseurooppalaista foorumia ja tuoda siihen punnittuja eväitä. Syksyn numerossa paneudutaan teollisuuspolitiikkaan.

Sopii toivoa, että Queries tulee osaksi jokaisen EU-vaaleihin valmistautuvan ehdokkaan tieto- ja lukupakettia. Hyötyä siitä on varmasti jokaiselle, joka tuntee kutsumusta Euroopan kehityskulkujen ymmärtämiseen.