Tuhat merkkiä politiikasta: Kolumnistien karkkipäivä

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

MIKKO MAJANDER

Kaikentietäville kolumnisteille koitti karkkipäivä, kun Sauli Niinistö ryhtyi täyttämään vaalilupauksiaan arvojohtajana. Presidentin työryhmän lääkkeet nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ovat olleet helppo maali, jonka nälvimisellä on saatu vaaditut rivit vaivatta täyteen.

Liityn tähän suruttomaan joukkoon, kun prosessi on pyörähtänyt ensimmäiselle metatasolle. Nyt keskustellaan syntyneestä keskustelusta, ei niinkään esitetyn keinovalikoiman sisällöstä.

Ja niitä ”syrjäytyneitä parkojahan” ei kohta enää muista kukaan. Koko luonnehdintakin tuntuu alistavalta, setämäisen holhoavalta. Hallituksen samaan kysymykseen pureutuvassa nuorisotakuussa on sentään positiivinen klangi.

Asian käsittely on polarisoitunut niin, että punavihreät äänitorvet haastavat ärhäkästi oikeistolaiseksi haistamaansa maailmankuvaa. Työryhmäänsä puolustaessaan Niinistö tuskailikin, että eikös se presidentinvaalien kamppailu (haavistolaisten kanssa) olekaan päättynyt.

Tarja Halosen arvovaltaa hupeni toisella kaudella kohtuuttomasti siihen, että osa mielipidevaikuttajista ei koskaan sopeutunut vuoden 2006 vaalitulokseen. Osallistuipa presidentti yhteiskunnalliseen keskusteluun miten tahansa, sitä vesitettiin oikealta syyttämällä avauksia ideologisuudesta tai leimaamalla niitä latteuksiksi.

Valta on nyt vaihtunut. Olisi suuri sääli, jos vasemmisto ei malta osoittautua tässä suhteessa oikeistoa viisaammaksi.