Tuhat merkkiä politiikasta: Leipää ja puoluekokousbanaaneja

Valion Venäjän-markkinoiden johtaja Mika Koskinen oli toukokuussa vielä levollisella mielellä. Krimin tilanteesta tai ruplan kurssista riippumatta venäläisillä olisi nälkä joka syklissä. ”En katso lähelle, siksi pulssini on rauhallinen”, hän vakuutti Talouselämä-lehden seminaarissa.

Syke on saattanut sittemmin nousta. Venäjän julistama läntisten elintarvikkeiden tuontikielto johti pika pikaa Valiossa yt-neuvottelujen aloittamiseen, ja viime viikon uutiset kertoivat pyssymiesten ratsaavan – syystä tai toisesta – yhtiön toimitiloja Pietarissa.

Monet analyytikot ovat Koskisen kaltaisen logiikan pohjalta nyt ihmeissään. Venäjä on sekä ruoan määrän ja laadun että hinnan suhteen kovin riippuvainen maailman markkinoista. Mikä järki on verottaa omilla toimilla valikoimaa, mitä ihmisillä on varaa ja mahdollisuus syödä.

Ruoka on niukkuustalouksien herkimpiä asioita, joka luo suoran linkin kansan ja valtaapitävien välille, poliittisesta järjestelmästä riippumatta. Puute päivällispöydässä panee purnaamaan. Leipää ja sirkushuveja oli jo roomalaisten resepti rahvaan rauhoittamiseksi.

Leivän hinta ja sen subventointi alhaiseksi toimivat myös neuvostojärjestelmän tilan kuumemittareina. DDR:ssä taas tuotiin puoluekokousten aikaan tarjolle banaaneja kirkastamaan kommunismin kuvaa kansalaisille.

Putinismi ei tule kaatumaan ruokapulaan tai leipämellakoihin, mutta tuontiboikotti tuskin lujittaa presidentin mainetta keskivertokuluttajien ja -kulinaristien silmissä. Neuvostoajan kokeneet taitavat jo tilaisuuden tullen hamstrata tarvitsemaansa, ikään kuin vanhasta muistista.