Tuhat merkkiä politiikasta: Naisten paras kaveri?

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

Hyvinvointivaltiota on tavattu pitää naisten liittolaisena tavoiteltaessa tasa-arvoista yhteiskuntaa. Ei niin että sekään olisi kaikkia ongelmia ratkaissut, kuten vaikkapa palkkatilastoista voidaan yhä lukea.

Universaalit palvelut ovat kuitenkin mahdollistaneet sen, että paljon perhepiirissä naisten harteille perinteisesti langennutta hoiva- ja huoltotyötä on tullut julkisesti näkyväksi. Lähtien laadukkaasta päivähoidosta, joka on avainkysymys lapsiperheiden vanhempien pääsylle työmarkkinoille.

Suomen kehutusta koulutusjärjestelmästä tytöt ovat jo pitkään osanneet ottaa hyödyn irti poikia paremmin. Tämä näkyy pikku hiljaa naisten työmarkkina-asemassakin, muun muassa alhaisempana työttömyytenä.

Julkisella sektorilla on myös siinä ansionsa. Se on suuri ja tärkeä naisten työllistäjä, riippumatta siitä, että yksityisen puolen miehisillä aloilla on nautittu messevämmistä tilipusseista.

Tällaisia taustoja vasten pisti viime viikolla silmään uutinen, jonka mukaan naisjohtajat moittivat hyvinvointivaltiota. Women Corporate Directors -verkoston seminaarissa oli paheksuttu julkisen sektorin paisumista niin, että kansalaisilta on hämärtynyt oma vastuu pärjäämisestä ja yrittämisestä.

”Vastuu on ulkoistettu yhteiskunnalle”, Anne Brunila kuuluu kiteyttäneen kritiikin. ”Ajatellaan, että julkinen valta huolehtii ongelmista eikä meidän tarvitse.” Vuosikymmenten mittaan tuhannesti tarjoiltu kestovalitus ei kuulosta kovin originellilta analyysilta suomalaisten sieluntilasta.

Naisten pärjäämisen tai tasa-arvon sijaan seminaarissa tunnutaan saarnatun enemmänkin verkoston toista tavoitetta: yrittäjyyden ja elinkeinoelämän edistämistä. Tärkeitä avainteemoja toki nekin Suomen tulevaisuuden kannalta.

Mutta onneksi paikalla oli myös Sixten Korkmanin kaltaisia järkimiehiä muistuttamassa, että hyvinvointivaltion turva on monen menestyjänkin taustalla.