Tuhat merkkiä politiikasta: Obama vai Romney?

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

MIKKO MAJANDER

Neljä vuotta sitten Yhdysvaltain demokratiamalli näytti voimansa. Amerikkalaiset äänestivät presidentinvaalissa ”muutosta johon saattoi uskoa”.

Sitä toivoa kantoi musta mies, joka oli tehnyt hämmästyttävän luokkaretken aina valkoiseen taloon asti. Elänyt todeksi amerikkalaisen unelman ja laajentanut sen sisältöä.

Ilmoitustaulu Harlemissa 11.6.2008

Barack Obaman voitto viittasi siihen, että Yhdysvallat kykenee yhä suuriin tekoihin. Se lupasi uutta itsetuntoa kansainvälisten nöyryytysten ja kansallisen hajaannuksen tilalle.

Hetken näytti siltä, että vaaleissa hävinneet nielisivät tappionsa ja uusi presidentti voisi ryhtyä kokoamaan voimia niin taloudellisen mahdin palauttamiseksi kuin sosiaalisiin uudistuksiin.

Sitten alkoi poliittinen sissisota, joka on repinyt maan sisäistä järjestelmää pahemmin kuin vuosikymmeniin. Republikaanien ehdokas Mitt Romney on asetelman tuote, ei sen ratkaisu.

Yhdysvaltain huomenna käytävissä vaaleissa ei ole positiivista perspektiiviä – kukaan ei oikein tohdi toivoa mitään, paitsi vastustajan tappiota. Valittiinpa kumpi tahansa, ilmassa ei ole odotusta uuden alusta, vaan jatkuvaa vääntöä vanhoissa poteroissa.

Kalevi Sorsa -säätiön järjestämässä presidenttipaneelissa Helsingin kirjamessuilla Obama voitti Romneyn äänin 4–1. Mutta sen yhden äänen antoi henkilö, jolla on Venäjän lisäksi myös Yhdysvaltain passi, kun me muut tulemme Suomesta, niin ja Ranskasta.