Tuhat merkkiä politiikasta: Painetta pannuun!?

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

MIKKO MAJANDER

”Ei pilli vihellä, jos pannussa ei ole painetta!” Näin kiteytti työnantajien keskusliiton entinen toimitusjohtaja Tapani Kahri muistelmissaan pitkän kokemuksensa työmarkkinaneuvotteluista. Motto kuvaa osaltaan, ”miksi asioiden ratkaiseminen aina viipyy viime tippaan ja tapahtuu tavallisesti vasta valvotun yön ellei kahden jälkeen”.

Viime viikkoina on työnantajapuoli lisännyt painetta niin, että Helsingin Sanomat (14.12. Juha Akkanen) otsikoi sen hyökkäävän kaikilla rintamilla. Suomeen on juurrutettu ”kriisitietoisuutta”, joka on välttämätön mentaalinen pohja ”kovien päätösten” läpi runnaamiseksi.

Kansantalouden ja elinkeinotoiminnan näkymiin tulee tietysti suhtautua täydellä vakavuudella. Toisaalta kyse on asemiin ajosta kohti tulevaa työmarkkinakierrosta sekä hallitusohjelman puolivälin tarkastusta.

”Kriisit ovat luonnollinen kohta harkita, mitä pitäisi muuttaa. Joillakin on tarve käyttää sellaista hetkeä hyväksi.”

Näin arvioi tilannetta Jyrki Katainen samassa Helsingin Sanomien numerossa – tarkoittaen tosin kotimaan sijaan Euroopan unionin kehitystä. Pääministeri piti positiivisena, että ”ylenpalttinen hosuminen tai kiire tehdä suuria, merkittäviä muutoksia EU:hun on laantunut”.

EU:ssakin kun on ollut tapana päästä ratkaisuihin vasta rankan vatvomisen ja valvomisen päältä. Mielialojen rauhoittaminen vakauden rakentamiseksi lienee viisautta sen vastapainoksi, että kriisitietoisuuden lietsojia tulee Eurooppa-sektorilla riittämään joka tapauksessa.

Paineen tasaaminen ja hallinta vaikeita prosesseja eteenpäin vieväksi käytinvoimaksi on taitolaji. Pannun kylkiä tuskin kannattaa päästää hohkaamaan niin punaisena, että paine purkautuu vihellyksen sijaan poksahtaen.