Tuhat merkkiä politiikasta: Parlamenttien äidistä kansanäänestysten armoille

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

Britannian kansanedustuslaitosta kutsutaan ”kaikkien parlamenttien äidiksi”. Viime aikoina on Lontoon Westminsterissä usko edustukselliseen demokratiaan kuitenkin horjunut, kun pääministeri lupaa kansanäänestyksiä niin kuningaskunnan eheydestä kuin kansainvälisestä viitekehyksestä.

Skotit pääsevät syksyllä 2014 vaaliuurnille ratkaisemaan, ollako vai ei osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Prosessia seurataan muun muassa Kataloniassa, joka havittelee irtiottoa Espanjan keskusvallasta.

Integraatio-optimisti voisi ajatella, että vanhoilla valtioilla on vara hajota, kun Eurooppa muuten yhdentyy unionin kehyksissä alueiden rikkaana kirjona. Pessimistin silmää kirveltää sirpaloituminen, jossa koko maanosan kattava solidaarisuus hautautuu nurkkapatriotismin alle.

Tai huuhtoutuu menneen maailman mentaliteetteihin. Britannia ei näet vieläkään näytä olevan sinut sen kanssa, että se on muutamassa sukupolvessa kutistunut imperiumin maailmannavasta saariryhmäksi Euroopan reunalla.

David Cameronin aloite kansanäänestyksestä Britannian EU-jäsenyydestä voi vielä muuttua riesaksi, joka hiertää lähivuodet eurooppalaista politiikkaa vereslihalle. Sellainenkin asetelma on siis kuviteltavissa, että Skotlanti on sitoutunut EU:n lojaali jäsen ja Englanti sen ulkopuolella.

Siinä olisi tulevilla Englannin pääministereillä nöyrtymistä, kun he menisivät lobbaamaan asiaansa Edinburghiin, Skotlannin eli vuorollaan EU:n puheenjohtajamaan pääkaupunkiin…