Tuhat merkkiä politiikasta: Rakennemuutoksia yli rajojen

Suomi koki rajun rakennemuutoksen, kun 1950-luvun agraarimaa muuttui parissa vuosikymmenessä teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi. Sodan jälkeen syntyneille ikäluokille ei ollut tarjolla peltoa ja metsää, joissa jatkaa raivaajaisiensä elinkeinoissa.

Murroksesta ei olisi selvitty ilman repivää maassa- ja maastamuuttoa. Sadattuhannet hakivat leipänsä ja sen päälle voita Ruotsista, joka eli taloudellista kultakautta. Kansankodissa oli sijaa vierastyöläiselle, jos kohta sopeutumisesta maksettiin myös kovaa sosiaalista hintaa.

Maailma muuttuu, Pohjolan lintukodotkin. Ruotsin työttömyysluvut ovat olleet jo vuosia samaa tasoa Suomen kanssa, ja sieltä lähdetään hyväpalkkaisiin hommiin käytännössä täystyöllisyydestä nauttivaan Norjaan.

Suomessa taas remontti- ja rakennusurakoissa pyörii kymmeniätuhansia virolaisia, jotka puolestaan pönkittävät tienesteillään kotimaansa kansantaloutta. Samaan aikaan Viron tulevaisuutta varjostaa vähenevä väestö, varsinkin kun asiaan liittyy latautunut huoli maan etnisestä tasapainosta.

Mutta kestävyysvajeen nimellä kulkeva hätä se on kohta täälläkin. Työikäisen väestön osuus on Suomessa romahtamassa huomattavasti jyrkempää vauhtia kuin Skandinavian maissa.

Mistä siis ne yhä useammin kaivatut tekevät ja hoivaavat kädet, kuin myös ajattelevat aivot, rahat niiden palkkaamiseen? Tänään tehtävillä ratkaisuilla vaikutetaan siihen, minkälaiset piirteet edessä oleva rakennemuutos tulee saamaan.