Tuhat merkkiä politiikasta: Saamatonta ja vielä saamattomampaa meininkiä!

Puoluepoliittisen sodankäynnin perinteisiin kuuluu, että hyökkäyksiin vastataan vastahyökkäyksillä. Taistelut tuppaavat kiihtymään näin vaalien alla. Eli kun istuvaa hallitusta syytetään saamattomuudesta, puolustuksen juoksuhaudoista viitataan edelliseen vaalikauteen, jolloin ei saatu aikaan senkään vertaa.

Puoluepoliittisen sodankäynnin perinteisiin kuuluu, että hyökkäyksiin vastataan vastahyökkäyksillä. Taistelut tuppaavat kiihtymään näin vaalien alla. Eli kun istuvaa hallitusta syytetään saamattomuudesta, puolustuksen juoksuhaudoista viitataan edelliseen vaalikauteen, jolloin ei saatu aikaan senkään vertaa.

Työmaailmassa koetaan johtavissa asemissa usein epäkorrektiksi arvioida suoraan edeltäjiä, saati syyttää heitä vaikeuksista. Tekojen pitäisi puhua puolestaan, ja katseen tulisi olla tiukasti tulevaisuudessa. Politiikassa ei moista häpyä tunneta. Kohta neljän vuoden valtakauden päälle sopii omaa kuvaa yhä kirkastaa haukkumalla hallituksia, jotka istuivat noin 4–8 vuotta sitten.

Puolustusministeri, RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund esimerkiksi tuskaili TV1:n Pressiklubissa (12.12.): ”Toi edellinen hallitus … se jätti asioita tekemättä. Muistetaan, että talouskriisi alkoi jo syksyllä 2008. Sen jälkeen toi edellinen hallitus istui kaksi ja puoli vuotta. Ei tehty käytännössä yhtään mitään, paitsi elvytettiin. Vyörytettiin kaikki ongelmat tälle hallitukselle, se ei ollut kovin kiitollista.”

Kokoomuksen Ben Zyskowicz (HS 15.1.) on konkretisoinut edelleen tuota keskustajohtoisten hallitusten laiminlyöntien listaa. Ne eivät vähentäneet kuntien tehtäviä tai valtion menoja eurollakaan, eläkeuudistuksessa ei päästy aloitetta pidemmälle eikä sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksessa yhtään mihinkään.

Totta joka sana, mutta kuinka hedelmällistä? Varsinkin kun lienee paikallaan myös muistaa, että Keskustan kumppaneina noissa Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallituksissa istuivat – nimenomaan Kokoomus ja RKP, vihreitä väheksymättä.