Tuhat merkkiä politiikasta: Sixpackista sekasikiöksi?

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

Rakkaalla lapsella on tunnetusti monta nimeä. Usein myös hallituksilla, vaikka niitä julkisuudessa ristittäessä taitaa hellittelyä enemmän vaikuttaa nokkela pilkka.

Nomen est omen – nimi on enne, mutta myös mielikuvia ohjaava iskusana, joiden avulla käydään poliittista kamppailua. Pelimiesten ja -naisten taidot mitataan siinä, kuinka niiden kanssa pärjää. Mestari osaa kääntää ilkeilytkin edukseen.

Kun pitkä punamultayhteistyö päättyi 1987 Kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien sinipunaan, pettyneet kepulaiset koettivat juurruttaa käsitettä punamustasta. Kuinka synkillä väreillä he olisivatkaan maalanneet, jos tuolloin olisi koottu Paavo Väyrysen kaavailema porvarihallitus?

Paavo Lipposen laajapohjaiset muistetaan sateenkaarina vasemmalta vihreiden kautta oikealle. Perussuomalaiset kattavalle punaniskallekin oli jo nimi valmiina, vaikka se ei sitten 2011 vaalien jälkeisessä hallitussolmussa toteutunutkaan.

Sen sijaan syntyi Jyrki Kataisen kuuden puolueen koalitio, jonka heterogeenisuutta kuvaamaan ei löytynyt sopivaa värikarttaa edes Tikkurilan maalitehtaalta. Lempinimi sixpack saattaa sekin viitata yhtä hyvin oluen turvottamiin mahoihin kuin trimmattuihin vatsalihaksiin.

Huumori on politiikan herkkä ilmapuntari, ja leikissä totta toinen puoli. Laskevien kannatuslukujen ohessa hallituksen on syytä olla huolissaan siitä, että sixpackin sijaan kuulee yhä useammin puhuttavan sekasikiöstä. Ei kovin mairitteleva luonnehdinta jätettäväksi historian lehdille.