Tuhat merkkiä politiikasta: Terveisiä Brysselin aamukoneesta

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

Brysselin aamukone on kesäisenä tiistaiaamuna tikattu täyteen. Joukossa lienee jokunen edunvalvoja ja kaupparatsu, mutta ei tämä virkaeliitin erikoiskuljetukselta tunnu.

Ei näy meppejä, vaan ihan tavallisia jeppejä, joiden matkan tarkoitusta on mahdoton arvailla. Lentolipun hinta on kuitenkin törkeän kallis.

Treenailen ruosteista saksaani tutustumalla Peer Steinbrueckiin, jonka kampanja sosiaalidemokraattien ehdokkaana Saksan liittokansleriksi ei ole sujunut oikein suotuisissa merkeissä.

Vaikka Steinbrueck tekee hänkin teräviä huomioita kirjassa Zug um Zug, shown varastaa vastustamattomasti hänen keskustelukumppaninsa. Helmut Schmidt on hurmaavan suorapuheinen, kun yli 90-vuotiaan kokemuksella ei tarvitse juuri välittää muiden mielipiteistä.

Tupakointia vierastavassa Washingtonissa Schmidt pistää palamaan vaikka Capitolin kukkulalla, eikä toisaalta piittaa pätkääkään siitä, mitä hänestä on kirjattu Stasin akteihin.

EU:n 27-jäsenistä komissioa hän pitää toivottomana tehokkaaseen hallintoon. Saksallekin riittäisi kymmenen ministeriä – eihän kukaan kykene kunnolla johtamaan useampaa yhtä aikaa.

Ja niin edelleen … vanha valtiomiesjäärä jyrähtelee ihmisten iloksi kansakunnan kaapin päältä.

Suomessa on eväitä samaan ollut lähinnä Schmidtiä viisi vuotta nuoremmalla Mauno Koivistolla, jolle olisi sopiva manttelinperijä jo tiedossa. Toivotaan Paavo Lipposelle pitkää ikää ja hyviä keskusteluja – vaikka Kiinan keisarin kanssa, jos kohta muidenkin!