Tuhat merkkiä politiikasta: Turhaa sääntelyä vai sivistystä?

Turhan sääntelyn purkaminen on noussut vakiomantraksi, kun poliitikoilta ja kansalaisilta tiedustellaan toimenpide-ehdotuksia talouden piristämiseksi. Mikä sitten on turhaa? Siihen saa aika lailla epämääräisiä vastauksia, jos ylipäätään koko kysymystä huomataan esittää.

Kauppojen aukiolon vapauttaminen toistuu usein vaatimusten listalla. Primitiivireaktiona siihen on houkutus yhtyä, kun sunnuntaina yrittää turhaan puskea KulturKaufhaus Dussmannin ovesta sisään Berliinissä.

Mitä markkinataloutta tämä on? Asiakas on aina oikeassa, ja silloin pitää myydä, kun he ovat liikkeellä! Miten Saksan talous kestää, kun käypä raha ei kelpaa? Ja mitä turisti tekee Berliinissä pitkän pyhäpäivän, jos kaupat ovat kiinni?

Menee esimerkiksi museoihin ja näyttelyihin, joiden rakentamisessa saksalaiset ovat tunnetusti hyviä.

Willy Brandtin elämäntyö tulee tutuksi heti Brandenburger Torin kupeessa pääkatu Unter den Lindenillä – ilmaiseksi. Suositussa DDR-museossa on puolestaan panostettu interaktiivisiin keinoihin, joilla pääsee kiinni harppi-Saksan arkeen kaikkine kummallisuuksineen.

Tämänkertainen kierros lähihistoriaan päättyy erikoisnäyttelyyn Punaisesta armeijakunnasta RAF:sta. Sen vitriinejä katselee nyt erilaisin silmin, kun Pariisin iskut ovat tuoneet terrorismin Euroopan ytimiin, jälleen kerran.

Helmikuinen sunnuntai kevättä orastavine aurinkoineen tarjoilee mahdollisuuden katsella Berliinin keskustaa, joka ei peity markkinahumuun ja turistisesongin tungokseen. Dussmannissa voi sitten tehdä kirja- ja musiikkilöytöjä taas maanantaista lauantaihin, kuutena päivänä viikossa aina puolille öin asti.