Tuhat merkkiä politiikasta: Tuulen suuntaa Hollannista
MIKKO MAJANDER
Interrail-sukupolvi sen muistaa, kuinka Euroopan liberaalit linnakkeet löytyivät aikanaan Tanskasta ja Hollannista. Niissä oli vapaata … niin, vapaata niissä oli.
2000-luvulla alkoi kuitenkin kuulua kummia. Suvaitsevaisuuden soihdunkantajat tuntuivat saaneen tarpeekseen, kun maahanmuutto ja monikulttuurisuus provosoivat vastaliikkeen merkittäväksi poliittiseksi voimaksi asti.
Hollannin vapauspuolue on edustanut aivan muuta vapautta kuin mitä repputuristit vaelsivat ammentamaan Amsterdamista. Tanskan kansanpuolue on ajanut kansallisvaltiollisten rajojen vahvistamista aina liikkumisvapauden rajoittamista myöten.
Viime viikolla odotettiin Hollannin vaalituloksia hieman hermostuneena ympäri Eurooppaa. Maan ilmapiirin kun on katsottu kertovan, mihin suuntaan politiikan tuulet ovat puhaltamassa maanosassa laajemminkin.
Gallupit ennustivat kärjistyvää asetelmaa Eurooppa-politiikan suhteen. Eurokriittiset vasemman laidan sosialistit kilpailivat mittauksissa jopa suurimman puolueen asemasta, ja Geert Wildersin populistit tekivät vaalista kansanäänestystä Euroopasta.
Mutta toisin kävi. Äärivoimien sijaan hollantilaiset äänestivät oikealla liberaaleja ja vasemmalla työväenpuoluetta, jotka molemmat asettuvat politiikan keskilinjan tuntumaan. Hallitukseen odotetaan selkeää sinipunaa, joka ei välttämättä tarvitse tuekseen sateenkaaren muita värejä.
Signaali kannattaa panna merkille, vaikka Manner-Euroopan puhurit ehtivät usein laantua, ennen kuin ne kiirivät Pohjolan perukoille. Suomeenhan ne saapuvat enimmäkseen vasta Skandinavian kautta.