Tuhat merkkia politiikasta: Valtio yrittäjänä, kas siinä pulma

MIKKO MAJANDER

Suomeen puuhattiin 1970-luvun alussa valtion kustannusliikettä, joka olisi ottanut hoitaakseen muun muassa tuottoisan oppikirjabisneksen. Sehän oli peruskoulua luotaessa melkeinpä suoraa rahansiirtoa julkisista varoista yksityisille kustantamoille ja niitä omistaville porvareille.

Hankkeen vastustajat saivat tukea yllättävältä taholta, kun Pentti Saarikoski asettui heidän kanssaan samaan rintamaan. Tässä asiassa – eli omassaan – runoilija luotti valtiota enemmän yksityiseen yrittäjyyteen, niin kommunisti kuin olikin.

Näinhän se on tavannut Suomessa olla: valtiota ei haluta sotkemaan menestyvää liiketoimintaa, vääristämään kilpailua. Mutta vaikeuksien hetkellä sitä huudetaan kurkku suorana apuun, työpaikkojen turvaamisen ja muun yhteisen hyvän merkeissä.

Siinä metelissä saa olla kova poliitikko, jotta pystyy pitämään päänsä kylmänä. Ja vielä kovempi, jos aikoo ajaa Suomeen uutta valtiojohtoista yritystoimintaa.

Toisaalta, Nesteen kaltaiset jättiläiset olisivat jääneet syntymättä, jollei pääomaköyhässä maassa olisi riittänyt rohkeutta ryhtyä jalostamaan öljyä valtion voimin. Kenellä riittää kanttia arvioida, että kaivosteollisuudessa tai arktisten alueiden meriteollisuudessa tulee olemaan vastaavaa potentiaalia?

Saarikoski pelkäsi keskellä hyvinvointivaltiososialismin rakentamista, että vähälevikkinen laatukirjallisuus näivettyisi valtion kustannusliikkeen holhouksessa. Paradoksinsa siinäkin, että nykyisessä kilpailukapitalismissa julkiset tukiaiset saattavat olla sen viimeinen pelastava turva.