Tuhat merkkiä politiikasta: Vanhurskaat ja perkeleet!

Uudenvuodenpäivänä sen huomaa, että ajat ne muuttuvat, muutoinkin kuin kalenterin vuosiluvun osalta. Nykäset ja ahoset eivät pokkaile palkintoja Keski-Euroopan mäkiviikolla, eivätkä kekkoset ja demaripresidentit pidä enää puhetta kansalaisille.

Jälkimmäinen homma toki hoitui Sauli Niinistöltä siinä missä edeltäjiltäänkin. Presidentin esiintymistä on pidetty täysipainoisen tyylikkäänä tai tyhjänpäiväisenä sen mukaan, mikä poliittinen mielentila vallitsee kuulijan korvien välissä.

Vuodenvaihteen mediahallinnan Niinistö varmisti sitten sillä, että ilmoitti halustaan laskea presidentin verotonta palkkaa vuoden 2006 tasolle. Arvojohtaja haki paikkaansa esimerkin voimalla, kun tavoitteena on juurruttaa kohtuutta ahneuden tilalle.

Sen jälkeen on kysytty kaikilta kynnelle kykeneviltä, paljostako kukin olisi valmis luopumaan, noin kansallisessa talkoohengessä. Nyt on mahdollisuus ilmoittautua vanhurskaaksi, kun presidenttikin toivotti uutena vuotena pitkästä aikaa jumalan siunausta.

Samaan aikaan Niinistön tempauksen kanssa astui voimaan hallituksen määräämä niin sanottu solidaarisuusvero, joka kerää yli 100 000 euron palkkatuloista valtiolle pari prosenttia ylimääräistä yhteisen hyvän kassaan.

Siitä ei ole monta ymmärtäväistä sanaa kuulunut, vaikka tarkoitus lienee sama kuin presidentillä: kansakunnan eheyttä kai niilläkin hyväosaisilta kerätyillä varoilla rakennetaan. Mutta kaikkihan sen tietävät, että verot ovat itse perkeleestä!