Tuhat merkkiä politiikasta: Vasemmistoliitto linjaa Eurooppaa

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

Ei käy kateeksi niitä nikkareita, jotka sorvaillevat ohjelmia Euroopan parlamenttivaalien kampanjointia varten. Monitahoisista asioista pitäisi saada selkokielistä tolkkua sortumatta ylenpalttisiin yksinkertaistuksiin, ja monet mielipiteet vetävät puolueiden sisälläkin eri suuntiin.

Vasemmistoliitto hyväksyi omansa viime viikonloppuna. Paperista käy selväksi, että demokratiaa on kavennettu eurokriisin varjolla, ”ja unionista on tehty tarpeettoman kurituspolitiikan liitto”.

Kriisimaat ovat menettäneet poliittista päätäntävaltaansa komission, keskuspankin ja kansainvälisen valuuttarahaston troikalle. Tilalle tarjotaan velkojen sovittelua ja Euroopan laajuista investointiohjelmaa, joka rahoitetaan EKP:n myötävaikutuksella, veroilla ja finanssipolitiikalla.

Epäselvemmäksi jää, millaisia institutionaalisia ratkaisuja tämä edellyttää. Toteutuuko demokraattinen ohjaus ja varainkeruu ensisijaisesti kansallisten parlamenttien vai Euroopan parlamentin kautta, tai kenties jollain muulla tavalla?

Peruskysymysten selkiyttämisen sijaan Vasemmistoliitto sekoittaa pakkaa. Se vaatii niin ”monivaihtoehtoista kansanäänestystä, joka politisoi unionin nykyisen kehityksen ja ohjaa sen paremmalle uralle”, kuin Euroopan laajuista kansanäänestystä EU:n kehityksestä.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä meiltä kysytään. Homma tosin menee vielä mutkikkaammaksi, kun unionin päätöksentekoa tukemaan halutaan myös ”uusia demokraattisia valmistelumuotoja, kuten pohdiskelevia ja keskustelevia kansalaisfoorumeita…”

Vasemmistoliitto antaisi EU:n päätettäväksi ”vain sellaiset päätökset, joista on tarkoituksenmukaista päättää Euroopan laajuisesti”. Niinpä. Unionipolitiikassa taitaa olla kyse juuri tuon tarkoituksenmukaisuuden määrittelystä.