Tuhat merkkiä politiikasta: Vihreät, viini ja vapaus

Vihreät ovat viime aikoina profiloituneet haukkumalla hallitusta, jossa itse istuvat. Viikonlopun puoluekokouksesta nousi sitten uutiskärkikin yhteiskunnallisiin reformivaatimuksiin: viiniä, olutta ja sidukkaa tulisi saada myydä ja ostaa ravintoloista myös koti- ja katukäyttöön.

Cityliberaalina viinin ystävänä en tohdi asettua täysin vastahankaan. Eikä se olisi hassumpaa, että elintarvikekaupasta saisi sukkien, kodinkoneiden ynnä muun krääsän ohessa myös säällisiä ruokajuomia.

Yhteiskuntatieteilijä minussa suhtautuu kuitenkin kriittisemmin. Suomi on yhä maa, joka pyörii bensan lisäksi alkoholilla. Kummankin kulutusta olisi parempi hillitä kuin luoda niille uusia jakeluverkostoja.

Maantieteellistä tasa-arvoa uudistus kyllä lisäisi. Helsinkiläinen herkkusuu voi huokailla, miten käy Alkon hienojen valikoimien, jos pahvitonkkaviinit kannetaan suoraan marketeista auton perään. Haja-asutusseudulla taas joutuu kulkemaan kymmeniä kilometrejä saadakseen edes halpaa litkua kalan tai pihvin kylkiäiseksi.

Kännikulttuuria alkoholin suurempi saatavuus vahvistaisi varmasti. Siitä muistuttaa laivamatka Viroon, jonka markkinatalouden malli ratsastaa ja rahastaa suomalaisten janolla. Kotisataman tuliaiskärryssä näkyy yksi kuva isänmaamme kasvoista – enkä tällä kertaa tarkoita veropolitiikkaa.