Käsi laittamassa äänestyslippua vaaliuurnaan.

Työväen luokkaäänestämisen mekanismit Suomessa 2010-luvulla

Sosiaalidemokraattisten puolueiden kannatuksen laskusta ja työväenluokkaisten äänestäjien kasvaneesta liikehdinnästä on puhuttu länsimaisissa demokratioissa jo 1980-luvulta lähtien. Kannatuksen laskulle on etsitty syitä niin yhteiskunnan rakenne-, toimija- kuin yksilötason muutoksista. On keskusteltu esimerkiksi ammattirakenteen muutoksesta, sosiaalidemokraattisten puolueiden ja ammattiyhdistysliikkeen välisten suhteiden heikentymisestä, puolueiden jäsenmäärien laskusta, väestön ikääntymisestä ja sosiaalisen liikkuvuuden kasvusta.

Kirjoittaja Kalevi Sorsa -säätiö Kalevi Sorsa -säätiö

Suomessa viimeistään vuoden 2011 eduskuntavaaleissa tapahtunut Perussuomalaisten historiallinen vaalivoitto sekä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa SDP:n keräämä, sen historian kaikkien aikojen matalin kannatus, 16,5 prosenttia, ovat antaneet merkkejä työväenluokkaisten äänestäjien liikehdinnästä. Tässä blogitestissä tarjotaan mahdollisia selityksiä työväenluokkaisten äänestäjien kasvavalle liikkuvuudelle 2010-luvun vaaleissa.

Laajamittainen rakennemuutos on pyyhkäissyt suomalaista yhteiskuntaa viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhteiskunnan taloudellinen, ammatillinen sekä väestöllinen rakenne ovat muuttuneet merkittävästi. Erityisesti kiihtyvä globalisaatiokehitys on toiminut rakennemuutoksen katalysaattorina.

Rakennemuutos on tuonut mukanaan myös täysin uudenlaisia yhteiskunnallisia uhkakuvia, kuten ilmastonmuutoksen, kiihtyvän teknologiakehityksen ja puutteellisen kyberturvallisuuden, kasvavan muuttoliikkeen sekä viime vuodet maailmaa koetelleen koronapandemian.

Ammattirakenteen muutos on ollut Suomessa mittava, ja se on tapahtunut verrattain nopeasti.  Siinä missä 45 prosenttia työssä käyvästä väestöstä toimi työntekijäammateissa 1970-luvulla, oli vastaava osuus vuonna 2020 hieman yli 24 prosenttia. Vastaavasti sekä alempien toimihenkilöiden että ylempien toimihenkilöiden osuus työssä käyvästä väestöstä on kasvanut Tilastokeskuksen mukaan lähes kolmellakymmenellä prosenttiyksiköllä 1970-luvulta vuoteen 2020.

Teollisuuden toimialoilta on karsiutunut runsaasti työpaikkoja teknologiateollisuuden kehityksen synnyttäessä uudenlaisia työkaluja ja koneita korvaamaan työvoimaa. Tämän ohella globalisaatiokehitys on siirtänyt työvoimaa ja suomalaisia toimijoita ulkomaille. Lisäksi sekä työelämä että työkulttuuri ovat läpikäyneet muutoksen. Määräaikaisten työsuhteiden ja vuokratyösuhteiden määrä on kasvanut. Myös itsensä työllistämisestä on tullut yhä tavanomaisempaa.

Samanaikaisesti Suomen väestö on ikääntynyt ja työssä käyvän väestön osuus suhteessa sekä alle 15-vuotiaaseen väestöön että yli 65-vuotiaaseen väestöön on jatkuvassa laskussa. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2030 yli neljäsosa Suomen väestöstä on yli 65-vuotiaita. Vastaava osuus oli vielä 1990-luvun alussa noin 13 prosenttia. Väestön huoltosuhde heikkenee merkittävästi, kun työmarkkinoille astuvat ikäluokat ovat jatkuvasti sieltä poistuvia pienempiä.

Väestörakennetta muuttaa myös maahanmuutto, joka on kääntynyt selvään nousuun 2000-luvulla. Vielä vuonna 1997 reilu prosentti Suomen väestöstä oli ulkomaalaistaustaisia. Vuonna 2020 vastaava osuus oli kasvanut noin kahdeksaan prosenttiin.

Kaikki nämä yhteiskunnan rakennetason muutokset ovat vaikuttaneet politiikan asiakysymyksiin. Uudenlaiset asiakysymykset ovat vallanneet alaa perinteisiltä vastakkainasetteluilta. Sosiaalidemokraattisen politiikan ytimessä perinteisesti olleet sosioekonomiset asiakysymykset, kuten verotus, julkinen sektori ja talouskysymykset, ovat antaneet tilaa niin kutsutuille sosiokulttuurisille arvo- ja asennekysymyksille, jotka käsittelevät maahanmuuttoa, vähemmistöjen oikeuksia ja ilmastokysymyksiä. Myös äänestäjien liikkuvuus eri puolueiden välillä on kasvanut, ja vaaliosallistumisesta on tullut tutkijoille vaikeammin ennustettavaa.

Luokkaäänestämisen on havaittu heikentyneen

Vaalitutkimuksessa on tavattu puhua luokkaäänestämisestä, jolla tarkoitetaan tietyn yhteiskuntaluokan taipumusta antaa äänensä määrätylle puolueelle. Työväen luokkaäänestämisellä viitataan työväenluokkaisten äänestäjien taipumukseen antaa äänensä vasemmistopuolueille eli Suomessa SDP:lle tai Vasemmistoliitolle.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu luokkaäänestämisen kääntyneen laskuun 1980-luvulta lähtien. Osana tätä kehityskulkua myös työväen luokkaäänestäminen on heikentynyt. Heikkenemistä pidetään yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka yhteiskunnan rakennemuutokset ovat muovanneet politiikan kysynnän ja tarjonnan, eli äänestäjien ja puolueiden, välisiä siteitä. Tämän seurauksena äänestäjät ovat irtaantuneet (dealignment) puolueista ja osa heistä on uudelleen ryhmittynyt (realignment) uusien puolueiden taakse.

Luokkaäänestämiseen perehtyneet tutkijat ovat tyypillisesti käyttäneet äänestäjien luokka-aseman luokittelutapana heidän ammattejaan.  Luokittelutapaa on kutsuttu objektiiviseksi, sillä se on kohteesta riippumaton. Objektiivisten mittareiden vastakohtina voidaan pitää subjektiivisia mittareita, jotka vastaavasti pyrkivät ottamaan huomioon mittauksen kohteen.

Yhteiskuntaluokka-aseman kohdalla tavanomaisin subjektiivinen mittari on ollut luokkasamastuminen. Se on kiinnittänyt huomiota siihen, miten ihmiset itse näkevät itsensä osana yhteiskunnan luokkarakennetta.

Työväenluokkaan samastuminen ei edellytä työntekijäammattia

Tuoreessa väitöstutkimuksessani The Mechanisms of Class-Party Ties among the Finnish Working-Class Voters in the 21st Century pyrin löytämään 2010-luvun työväenluokkaäänestämisen ominaispiirteitä ja toimintamalleja Suomessa. Tutkimuksessa ryhmittelin työväenluokkaisia äänestäjiä sekä heidän luokkasamastumisensa että ammattiasemansa avulla eli otin huomioon sekä äänestäjien objektiivisen että subjektiivisen luokka-aseman.

Tällä tavoin muodostui kolme työväenluokkaryhmää: perinteinen työväenluokka, ammatillinen työväenluokka ja ideologinen työväenluokka. Näistä ensimmäinen koostui äänestäjistä, jotka olivat ammattiasemaltaan työntekijöitä ja jotka myös kokivat olevansa työväenluokkaisia.

Toinen työväenluokkaryhmä, ammatillinen työväenluokka, koostui vastaavasti äänestäjistä, jotka olivat ammattiasemaltaan työntekijöitä, mutta kokivat olevansa keskiluokkaisia.

Kolmanteen ryhmään kuuluneet äänestäjät eivät sen sijaan olleet ammattiasemansa puolesta työntekijöitä, vaan ylempiä tai alempia toimihenkilöitä tai johtavassa asemassa työskenteleviä. Tästä huolimatta he samastuivat työväenluokkaan, kun heiltä tiedusteltiin heidän luokkasamastumistaan.

Ammattiasema ja luokkasamastuminen eivät siis aina kulje käsikädessä. Saamieni tutkimustulosten mukaan erityisesti työväenluokkainen lapsuudenkoti lisää todennäköisyyttä samastua työväenluokkaan aikuisiällä huolimatta omasta ammattiasemasta. Lisäksi puolison toimiminen työntekijäammatissa ja matalampi koulutustaso lisäävät todennäköisyyttä työväenluokkasamastumiselle, mutta eivät yhtä merkittävästi kuin työväenluokkainen lapsuudenkoti.

Tutkimuksessa testasin myös ammattiliittojäsenyyden vaikutusta luokkasamastumiseen, mutta sen ei havaittu lisäävän tai heikentävän todennäköisyyttä samastua työväenluokkaan tai muihinkaan yhteiskuntaluokkiin.

Tutkimukseni keskiössä oli tarkastella kolmen työväenluokkaryhmän puoluevalintoja Suomessa 2010-luvulla. Tarkoituksena oli ryhmitellä äänestäjien luokka-asemia samanaikaisesti sekä heidän ammattinsa ja luokkasamastumisensa kanssa. Äänestäjien luokka-asemien lisäksi tutkimuksessani otettiin huomioon äänestäjien arvot ja asenteet, joiden merkitystä puoluevalintaa selittävinä tekijöinä tutkijat ovat viime vuosina korostaneet.

Tulosteni mukaan kolmen työväenluokkaryhmän ääniä eduskuntavaaleissa keräävät kaikkiaan yhteensä kuusi eduskuntapuoluetta: keskusta, kokoomus, perussuomalaiset, SDP, vihreät ja vasemmistoliitto. Kolmen työväenluokkaryhmän välillä oli kuitenkin havaittavissa merkittäviä eroja siinä, mikä puolue nousi kussakin ryhmässä suosituimmaksi puolueeksi.

Työväenluokan hajaantuneet puoluevalinnat 2010-luvulla

Perinteiseen työväenluokkaryhmään kuuluvien äänestäjien keskuudessa suosituimmaksi puolueeksi nousivat perussuomalaiset, SDP ja vasemmistoliitto. Ammatillisen työväenluokkaryhmän ääniä puolueista eniten keräsi perussuomalaiset ja keskusta, joiden kannatus oli selvästi tässä ryhmässä kytköksissä konservatiivisempaan sosiokulttuuriseen orientaatioon.  Kolmannen työväenluokkaryhmän, ideologisen työväenluokan, äänistä kilpailivat sekä vihreät että vasemmistoliitto, mutta myös SDP, keskusta ja perussuomalaiset.

Kolmen työväenluokkaryhmän taustalta löytyi myös yhdistävä tekijä: EU-kriittisyys. Mielenkiintoista on myös se, että perinteisesti työväenluokkaisten äänestäjien puoluevalintojen taustalta erotettu vasemmistolainen sosioekonominen orientaatio ei noussut esiin tässä tutkimuksessa. Tulokset antavat viitteitä siitä, että sosiokulttuuriset arvot ohjaavat sosioekonomisia arvoja voimakkaammin työväenluokkaisten äänestäjien äänestyspäätöksiä. Lisäksi ne ajavat työväenluokkaisia äänestäjiä eri leireihin, mikä selittää keskenään hyvin vastakkaisten puolueiden, perussuomalaisten ja vihreiden, suosiota kaikissa työväenluokkaryhmissä.

Työväenluokkaäänestämisen osalta tutkimukseni korostaa, että luokkasamastuminen yhdistettynä äänestäjän ammattiasemaan tarjoaa monipuolisemman keinon määritellä äänestäjien työväenluokkaisuutta. Tutkimustulosten valossa näyttäisi myös siltä, että luokkasamastuminen on keskeinen mekanismi, jonka kautta äänestäjien luokka-asema välittyy heidän arvoihinsa ja asenteisiinsa ja edelleen heidän puoluevalintoihinsa.

Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että kolmesta tutkimukseni työväenluokkaryhmästä perinteinen työväenluokka ja ideologinen työväenluokka olivat puoluevalinnoiltaan lähellä toisiaan. Näitä kahta ryhmää yhdisti työväenluokkasamastuminen, joka vastaavasti ammatilliselta työväenluokalta puuttui.

Vaikka luokkaäänestämisen ja erityisesti työväenluokan luokkaäänestämisen heikkenemisestä on keskusteltu tutkimuksissa jo muutaman vuosikymmenen ajan, tutkimustulokseni osoittavat, että heikkenemistä olisi hyvä tulkita varovaisemmin. Sen sijaan olisi tärkeämpää havahtua tarkastelemaan äänestäjien luokka-asemia moniulotteisimmin ja ottaa samaan tarkasteluun mukaan myös äänestäjien arvot sekä asenteet. Tällä tavoin tarkasteltuna työväen luokkaäänestäminen ei näytä voimakkaita heikkenemisen merkkejä, kuten tutkimukseni osoittaa.

Työväenluokkaisen lapsuudenkodin luokkaperintö vaikuttaisi saamieni tulosten valossa kantavan pitkälle aikuisikään ja voimistavan työväenluokkaan samastumisen todennäköisyyttä sosiaalisesta liikkuvuudesta huolimatta.  Luokkasamastumisen ohella äänestäjien puoluevalintoihin vaikuttavat kasvavissa määrin arvot ja asenteet. Työväenluokkaisia äänestäjiä perinteisesti yhdistänyt vasemmistolaisten sosioekonomisten arvojen kannatus ei näyttäisi enää vahvasti yhdistävän työväenluokkaisia äänestäjiä. Tarkemmin katsottuna vasemmistolaisten sosioekonomisten arvojen kannatus näyttäisi olevan vahvemmin yhteydessä työväenluokkasamastumiseen, eikä niinkään työväenluokkaiseen ammattiasemaan.

Nykyään Suomessa noin yhdeksän kymmenestä äänestäjästä kokee samastuvansa johonkin yhteiskuntaluokkaan, vaikka yhteiskuntaluokkien muutoksesta on keskusteltu aktiivisesti jo vuosia. Ammattirakenteen laajamittaisesta muutoksesta huolimatta keskimäärin noin kolmasosa äänestäjistä kokee samastuvansa työväenluokkaan. Tällainen havainto ei anna olettaa, että luokkaäänestäminen tai työväen luokkaäänestäminen olisi lähitulevaisuudessa katoamassa mihinkään.

 

Lähteet ja lisälukemista

Borg, S., Kestilä-Kekkonen, E. & Wass, H. 2020. Johdanto: Mikä politiikan ilmastonmuutos? Teoksessa S. Borg, E. Kestilä-Kekkonen & H. Wass (toim.), Politiikan Ilmastonmuutos. Eduskuntavaalitutkimus 2019. Helsinki: Oikeusministeriö, 45–65.

Kestilä, L. & Martelin, T. 2019. Suomen väestörakenne ja sen kehitys. Teoksessa L. Kestilä & S. Karvonen (toim.), Suomalaisten hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL 26–45.

Melin, H. & Saari, T. 2019. Työn ja työelämän tutkimuksen muuttuvat maailmat. Teoksessa T., Heiskanen, S., Syvänen & T., Rissanen (toim.). Mihin työelämä on menossa? Tutkimuksen näkökulmia. Tampere: Tampere University Press, 21–48.

Paloheimo, H. 2019. Eurooppalaisen sosiaalidemokratian alamäki – syyt ja seuraukset. Teoksessa A. Ronkainen & J. Mykkänen (toim.). Vapiseva Eurooppa – Mitä seuraa eurooppalaisen politiikan kaaoksesta? 65–87.

Paloheimo, H. & Tiihonen, A.  Paloheimo, H. & Tiihonen, A. 2020. Sosiaalidemokraattisten puolueiden kannatuspohjan muutos Länsi-Euroopassa. Teoksessa S. Borg, E. Kestilä-Kekkonen & H. Wass (toim.), Politiikan Ilmastonmuutos. Eduskuntavaalitutkimus 2019. Helsinki: Oikeusministeriö, 500–525.

Rennwald, L. 2020. Social Democratic Parties and the Working Class. New Voting Patterns. Cham: Palgrave Macmillan.

Tiihonen, A. 2021. The Mechanisms of Class-Party Ties among the Finnish Working-Class Voters in the 21st Century. Väitöskirja. Tampere University.

 

Aino Tiihonen

Aino Tiihonen (YTT) työskentelee tutkijatohtorina EPIC-tutkimushankkeessa Tampereen yliopistossa ja erikoistutkijana vuoden 2022 loppuun asti Ilmastotoimet puntarissa (FACTOR) -tutkimushankkeessa Turun yliopistossa. Tiihosen tutkimus on keskittynyt poliittiseen sosialisaatioon, poliittiseen osallistumiseen, yhteiskuntaluokkiin sekä arvoihin ja asenteisiin. Tiihosen työväenluokkaisten äänestäjien puoluevalintoja 2010-luvun Suomessa käsitellyt väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa tammikuussa 2022.