Uhkaako Espoota väestönvaihdos?

Vaalikampanjointi ajaa harjoittamaan tarkoitushakuista numeromagiaa, pahimmillaan populistisen pelottelun hengessä. Se ei ole politiikan, saati ajatuspajatoiminnan uskottavuudelle kunniaksi.

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

SIMO GRÖNROOS ON AJATUSPAJA Suomen Perustan toiminnanjohtaja, joka hakee kuntavaaleissa jatkomandaattia Espoon kaupunginvaltuustoon. ”Tarvitsemme vähemmän maahanmuuttoa, monikulttuurisuutta ja vallan keskittämistä – enemmän suomalaisuutta, vapautta ja itsenäisyyttä!” hän linjaa nettisivuillaan.

Vieressä henkii itsenäistä suomalaiskansallista perinnetietoutta iskulause ”Make Espoo Great Again!”.

Suuruuden tavoittelu ei taida ainakaan viitata asukasmäärään. ”Vieraskielisten osuus Espoon väestönkasvusta oli viime vuonna 81,7 %”, Grönroos valistaa vaalimainoksessaan ja jatkaa: ”Laitetaan loppu käynnissä olevalle väestönvaihdokselle ja pidetään Suomi Suomena.”

En tiedä, mistä tuo prosenttiluku on peräisin, mutta oletetaan, että maisterismies osaa numeronsa. Espoon nettisivuilta taas löytyy myös absoluuttisia lukuja kaupungin väestönmuutoksista.

Ennakkotietojen mukaan Espoon väkiluku kasvoi vuoden 2016 aikana 4 720 asukkaalla. Siitä 1 791 (38 %) johtui kuolleisuutta suuremmasta syntyvyydestä, 1 612 (34 %) oli muuttovoittoa muista kunnista ja 1 317 (28 %) muista maista.

Itse asiassa muutto ulkomailta Espooseen pysyi edelliseen vuoteen verrattuna entisellä tasolla, mutta espoolaisten lähtö ulkomaille laski noin 140 hengellä. Jotta Suomi pysyisi hyvinvointi-Suomena, Otaniemen Piilaakson tulisi vetää maailmalta mieluummin enemmän vieraskielisiä kuin vähemmän.

Kaiken kaikkiaan näillä kasvuluvuilla Grönroosin kavahtama ”väestönvaihdos” 274 500 asukkaan Espoossa ei vaikuta kovin akuutilta uhkalta, vaan tulee kestämään vielä kokopitkän tovin. Entisen kantaväestön poissiirroista en ole huomannut aloitteitakaan.

Puheidensa mittaiseksi pyrkivä poliitikko voisi myös täsmentää keinoja, joilla ”laitetaan loppu” vieraskielisten espoolaisten syntymälle tai kuntaan muuttamiselle. Pahaenteisillä prosenteilla pelottelevalle populistille se ei tietenkään ole tarpeellista.

Poliittistaustaisen ajatuspajan toiminnanjohtajana en tiedä, kumpi masentaa enemmän, kollegan maailmankuva vai tapa käydä vaalikampanjaa. Tai totta kai tiedän, mutta kumpikaan ei ole demokratialle tai ajatuspajatoiminnalle erityiseksi kunniaksi.