Näkymä ikkunasta sisään junan vaunuun, jossa kuvan etualalla istuu perhe monien matkatavaroiden kanssa. Ikkunan heijastuksessa näkyy asemalaiturilla seisovia järjestysmiehiä.

Ukrainalaisten vastaanotto voi viitoittaa tietä inhimillisemmälle turvapaikkapolitiikalle Euroopassa

Euroopan unioni aktivoi tänä keväänä ensimmäistä kertaa tilapäisen suojelun direktiivin, jonka turvin ukrainalaiset pakolaiset saavat suojelua EU:n alueelta ilman erillistä turvapaikkaprosessia. Tilapäisen suojelun direktiivin soveltaminen ukrainalaisten lisäksi myös muihin turvapaikanhakijoihin voisi sujuvoittaa prosesseja ja auttaa turvapaikanhakijoita integroitumaan nopeammin yhteiskuntaan.

Kirjoittaja Anna Kuokkanen Anna Kuokkanen

Syksyllä 2015 Eurooppa kohtasi vakavimman pakolaiskriisin sitten toisen maailmansodan. Yhteensä 1,3 miljoonaa ihmistä haki vuoden 2015 aikana turvaa EU-maista, ja seuraavanakin vuonna turvapaikanhakijoita oli 1,2 miljoonaa. Suomesta turvapaikkaa haki vuonna 2015 yhteensä 32 000 henkilöä, mikä on lähes kymmenkertainen määrä verrattuna sitä edeltäviin vuosiin.

Kriisi pelästytti monet Euroopan johtajista, ja useissa maissa myös kansalaisten mielipiteet jakautuivat vahvasti. Joidenkin ihmisten mielissä epäilyksiä herättivät muun muassa tulijoiden lähtömaat, ikä, sukupuoli ja mahdollisuus omistaa matkapuhelin. Irakista maan sisäisiä konflikteja pakenevat nuoret miehet eivät vastanneet kaikkien käsitystä “oikeanlaisista” pakolaisista.

Vuoden 2016 jälkeen turvapaikanhakijoiden määrä palautui takaisin lähelle pakolaiskriisiä edeltänyttä tasoa. Koronapandemian aikana tulijoiden määrä pieneni edelleen merkittävästi.

Europan unioni kiristää turvapaikkapolitiikkaansa

Monissa EU-maissa tehtiin pakolaiskriisin jälkeen kiristyksiä oleskelulupien perusteisiin, ja EU:n ulkorajavalvontaa tehostettiin. Esimerkiksi Suomessa ulkomaalaislaista poistettiin vuonna 2016 humanitaarisen suojelun kategoria, jonka perusteella oli aiemmin voinut saada oleskeluluvan, jos ei täyttänyt turvapaikan tai toissijaisen suojelun perusteita, mutta ei voinut palata kotimaahan maan huonon turvallisuustilanteen tai ympäristökatastrofin vuoksi. Samana vuonna Maahanmuuttovirasto määritteli Irakin, Afganistanin ja Somalian turvallisiksi maiksi, joihin saattoi turvallisesti palata. Myös oleskelulupien saamista työn perusteella vaikeutettiin. Nämä toimet näyttivät tähtäävän siihen, että entistä harvempi turvapaikanhakija voisi jäädä Suomeen.

Samaan aikaan Euroopan rajoille pystytettiin aitoja ja valvontaa lisättiin. Esimerkiksi Kreikka rakensi viime elokuussa 40 kilometrin pituisen aidan Kreikan ja Turkin väliselle rajalle estääkseen Afganistanista tulevien turvapaikanhakijoiden pääsyn maahan. Viro puolestaan aikoo aidata koko rajansa, ja muut Baltian maat seuraavat omine projekteineen perässä.

Lisäksi EU on tehnyt Turkin ja Libyan kanssa sopimuksia turvapaikanhakijoiden pysäyttämiseksi EU:n ulkopuolelle, vaikka molempia maita syytetään ihmisoikeusrikkomuksista, ja turvapaikanhakijoiden olot Libyassa ovat olleet epäinhimilliset. Ihmisiä säilötään pidätyskeskuksissa likaisissa, täysissä ja vaarallisissa selleissä ja heitä kuolee nälkään, tauteihin ja väkivallan seurauksena. CNN on raportoinut siirtolaisten huutokauppaamisesta Libyassa orjuutta vastaaviin oloihin. Vaikuttaa siltä, että EU on valmis käyttämään kaikki keinot turvapaikanhakijoiden pysäyttämiseksi.

Venäjän hyökkäys käynnisti uuden pakolaiskriisin

Helmikuussa 2022 suhtautuminen turvapaikanhakijoihin kuitenkin muuttui, kun Venäjän hyökkäystä pakenevat ukrainalaiset herättivät eurooppalaisten auttamishalun, joka ulottuu myös turvapaikkakäytäntöihin. EU ja Suomi sen osana tarjoavat Venäjän hyökkäyksen takia Ukrainasta paenneille nopeutetun oleskelulupaprosessin ja työnteko-oikeuden heti, kun tilapäisen suojelun hakemus on rekisteröity poliisilla tai rajaviranomaisella.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun EU aktivoi tilapäisen suojelun direktiivin. Vuonna 2001 hyväksytty direktiivi koskee tilanteita, joissa EU:n alueelle saapuu suuri joukko ihmisiä, jotka eivät voi palata alueelleen esimerkiksi sodan, väkivallan tai ihmisoikeusloukkausten takia. Direktiivin tarkoitus on mahdollistaa suojelun myöntäminen suurelle ihmisryhmälle ilman yksilöllistä harkintaa suojelun tarpeesta. Ukrainalaiset voivat saada maksimissaan kolme vuotta suojelua sotatilanteesta riippuen.

Nopeaa käsittelyä perustellaan sillä, että EU-maiden turvapaikkajärjestelmät eivät kuormitu Ukrainasta paenneiden turvapaikkahakemusten käsittelystä eivätkä muiden kansainvälistä suojelua hakevien turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittely viivästy. Tähän mennessä Suomesta on hakenut tilapäistä suojelua noin 23 000 ukrainalaista. Yhteensä Ukrainasta on lähtenyt jo lähes kuusi miljoonaa ihmistä, ja Puolassa heitä on yli kolme miljoonaa.

Moni turvapaikanhakija odottaa turvapaikkapäätöstä vuosia

Turvan tarjoaminen Ukrainasta tuleville ilman henkisesti kuormittavaa turvapaikkaprosessia on hieno asia, mutta samaan aikaan Suomessa on tuhansia turvapaikanhakijoita, joiden turvapaikkaprosessit ovat kestäneet useita vuosia. Myös työnteko-oikeutta joutuu odottamaan normaalissa turvapaikkaprosessissa 3–6 kuukautta riippuen siitä, onko hakijalla passia vai ei.

Pitkät turvapaikkaprosessit aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Pahimmillaan pitkissä turvapaikkaprosesseissa olevat ihmiset päätyvät paperittomiksi, jolloin heillä ei ole esimerkiksi työnteko-oikeutta eikä pääsyä julkiseen terveydenhuoltoon. Se altistaa heidät hyväksikäytölle ja lisää muun muassa ihmiskaupan riskiä.

Muodostuuko Eurooppaan kaksi erillistä turvapaikkajärjestelmää?

Keskeiseksi kysymykseksi nousee se, millä perusteella tilapäisen suojelun direktiiviä jatkossa tullaan soveltamaan ja millaista turvapaikkapolitiikkaa Eurooppaan tulevaisuudessa luodaan. Kahden eri järjestelmän soveltaminen herättää kysymyksiä turvapaikanhakijoiden yhdenvertaisuudesta ja jopa rasismista. Venäjän hyökkäyssotaa pakenevat ukrainalaiset on helppo tunnistaa pakolaisiksi. Sen sijaan Euroopan ulkopuolella sijaitsevista luhistuvista valtioista pakenevien ajatellaan tulevan tänne muista syistä, koska meidän on vaikeampi ymmärtää näitä monitahoisia konflikteja emmekä tiedä niistä riittävästi.

Ukrainalaisten pakolaisten vastaanotto EU:n tilapäisen suojelun direktiiviä käyttäen osoittaa, että EU:lla on keino tarjota inhimillinen vastaanotto turvapaikanhakijoille ilman henkisesti kuormittavaa ja lamaannuttavaa prosessia – myös muille kuin ukrainalaisille. Esimerkiksi työskentelyoikeuden myöntäminen kaikille turvapaikanhakijoille heti maahan saapumisen jälkeen parantaisi turvaa hakevien mahdollisuuksia integroitua yhteiskuntaan jo prosessin aikana. Tämä voisi paitsi vähentää inhimillistä kärsimystä, myös hyödyttää turvapaikanhakijoita vastaanottavia EU-maita merkittävästi.

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, Kalevi Sorsa -säätiön viestinnän asiantuntija ja freelance-valokuvaaja, joka valmistelee valokuva- ja tietokirjaa turvapaikanhakijoiden elämästä Suomessa. Kirjoitus on osa säätiön blogisarjaa, joka käsittelee ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa muuttuneessa turvallisuustilanteessa.

Kuva: Bigstockphoto. Venäjän hyökkäystä pakenevia ukrainalaisia Bukarestin asemalla Romaniassa maaliskuussa 2022.