Uusi internationaali vaatii globaalia luokkakompromissia
Kansainvälisen sosialidemokratian suuret nimet kokoontuivat viime toukokuussa Leipzigiin juhlimaan Saksan sosialidemokraattisen puolueen 150-vuotista taivalta. Samalla perustettiin uusi poliittinen internationaali, Progressive Alliance, joka pyrkii kokoamaan yhteen puolueita ja poliittisia voimia, jotka määrittelevät itsensä sosialistisiksi, sosialidemokraattisiksi, edistyksellisiksi tai työväenpuolueiksi.
Aloitteen taustalla oli etenkin Saksan, Ruotsin ja Norjan demaripuolueiden tyytymättömyys Sosialistisen internationaalin (SI) ja sen pääsihteerin Luis Ayalan toimintaan. Progressive Alliance pyrki toisaalta saamaan keskusteluihin mukaan esimerkiksi Yhdysvaltojen Demokraattisen puolueen ja muita edistyksellisiä voimia, jotka eivät ole olleet perinteisesti mukana Sosialistisen internationaalin toiminnassa.
Tukholmassa järjestettiin viikko sitten Progressive Alliancen ensimmäinen suuri teemaseminaari, jota isännöivät Ruotsin sosialidemokraattien puheenjohtaja Stefan Löfven sekä ay-keskusjärjestö LO. Seminaariin, jonka kattoteemaksi oli valittu A New Global Deal, osallistui puolueista, kansalaisjärjestöistä ja ajatuspajoista 150 edustajaa 45 maasta.
Löfven paalutti avauspuheenvuorossaan Progressive Internationalin tavoitteeksi rakentaa uusi globaali kompromissi työn ja pääoman välille. Löfvenin mukaan Ruotsin malli ei ole suoraan siirrettävissä globaalille tasolle, mutta Ruotsin työnantajien ja työntekijöiden vuonna 1938 solmiman Saltsjöbadenin sopimuksen hengestä voidaan ottaa oppia. Luokkakompromissin perinne on osoittanut, että talouspolitiikassa ei ole kyse nollasummapelistä, ja että yhteistyön kautta kaikki voivat voittaa.
Seminaarissa julkaistiin ruotsalaisen Arbetarrörelsens Tankesmedja -ajatuspajan Monika Arvidssonin työpaperi uudesta globaalista luokkakompromissista, joka rakentuisi vapaan ja reilun kaupan, laajalti jakautuvan vaurauden ja reilun työn periaatteiden varaan. Taloudellinen globalisaatio ei saa johtaa tilanteeseen, jossa kansantaloudet pyrkivät kilpailemaan entistä alemmilla työehdoilla ja verotuksella. Täten edistyksellisten voimien tavoitteena täytyy olla työntekijöiden organisoiminen kaikissa maissa. Toiseksi tuottavuus, työllisyys ja panostukset koulutukseen ja tuotekehitykseen hyödyttävät tosiasiassa kaikkia eli työantajia, työntekijöitä ja julkista valtaa verotulojen muodossa. Arvidssonin ajattelussa lähdetään liikkeelle siitä, että eri intressiryhmien tulisi ymmärtää yhteistyön ja konsensuksen edut.
Seminaarin paneelien ja keskustelujen perusteella pohjoismainen ajatus luokkakompromissista ei tuntunut soveltuvan suoraan vähemmän kehittyneiden ja epädemokraattisten maiden olosuhteisiin. Yhteistyön rakentaminen edellyttää markkinataloutta ja demokratiaa. Luokkakompromissin rakentaminen esimerkiksi Palestiinassa ilman omaa valtiota on mahdotonta. Valko-Venäjällä taas iso osa taloudesta on suoraan tai epäsuoraan presidentin kontrollissa. Ensimmäinen askel kohti mahdollista luokkakompromissin politiikkaa, laajalle jakautuvaan vaurautta ja talouspoliittisia win-win -tilanteita on oikeusvaltiollisuus, kansalaisten laajat poliittiset oikeudet sekä demokratia.
Seminaarin inspiroivimman puheenvuoron käytti globaalin IndustriAll -ammattiliiton suomalainen pääsihteeri Jyrki Raina, joka edustaa 50 miljoonaa työntekijää 140 maassa. Bangladeshissa tapahtui viime kevättalvella yksi historian pahimmista tehdasonnettomuuksista, kun 8-kerroksinen tehdasrakennus sortui ja yli 1100 henkeä menetti henkensä. Raina kertoi IndustriAllin ja kansainvälisten yritysten tehtaiden paloturvallisuutta koskevasta uudesta sopimuksesta, jonka on nykytilanteessa allekirjoittanut 106 yritystä. Usein kuulee vaadittavan työntekijöiden globaalia järjestäytymistä, joten oli hienoa kuulla IndustriAll -liiton tärkeästä kamppailusta ja työstä köyhien maiden työntekijöiden perustavien oikeuksien puolesta.
Seminaarin perusteella kansainväliset sosialidemokraattiset ja edistykselliset voimat pyrkivät seuraavina vuosina kampanjoimaan uuden globaalin luokkakompromissin ja reilun työn kaltaisten teemojen puolesta, vaikka konkreettiset keinot näiden tavoitteiden saavuttamiseksi jäivät ensimmäisessä kokouksessa vielä avoimiksi. Ruotsalaiset puhujat viittasivat jatkuvasti pääoman ja työntekijöiden kansallisiin kompromisseihin, mutta se miten voittoa maksivoivat kansainväliset rahoitusmarkkinat ja suuryritykset saataisiin sitoutettua kompromissiin, on toinen kysymys.
Stefan Löfven lupasi joka tapauksessa, että hänen johtamansa Ruotsin hallitus tulisi aktiivisesti edistämään seminaarin teemoja kansainvälisissä instituutioissa. Niin tai näin, viime viikon seminaarin perusteella ruotsalainen sosialidemokratia on jälleen kerran ottamassa aloitteellisen roolin kansainvälisen sosialidemokratian sisältökeskusteluissa.
A Global New Deal -seminaarin voi katsoa kokonaisuudessaan tämän linkin kautta
Kirjoitus julkaistiin Demokraatissa 31.10.2013