Vaalit – demokratian juhla vai uhka

Vapaita vaaleja on tavattu pitää liberaalin demokratian juhlana, johon osallistuminen on perustava kansalaisoikeus, ellei jopa kansalaisvelvollisuus. Brexit-äänestys ja Trump-vaali nakertavat luottamusta demokratiaan poliittisena järjestelmänä – eivät lopputuloksensa, vaan valheellisten kampanjoidensa vuoksi. Ja näin tapahtuu anglosaksisissa liberaalin demokratian perinteisissä suurvalloissa.

Kirjoittaja Mikko Majander Mikko Majander

PRESIDENTTIEHDOKAS DONALD TRUMP toisti kuukausien ajan, kuinka kiero ja suorastaan rikollinen hänen kilpailijansa on, että toimittaisi Hillaryn vielä telkien taakse. Voittoisan vaalin jälkeen sävy on ollut toinen: Clintonit ovat hyviä ihmisiä, en minä halua vahingoittaa heitä.

Brexit-äänestyksen alla syötettiin valheellisia mielikuvia siitä, kuinka ero EU:sta vapauttaisi ylenpalttisesti puntia kansalliseen terveydenhuoltoon, että maahanmuutolle ja ulkomaalaiselle työvoimalle pantaisiin stoppi ilman ongelmia brittituotteiden pääsylle Euroopan vapaille markkinoille.

Kun kansanäänestys oli voitettu, kävi ilmi, että etenemisestä ei ollut mitään suunnitelmia, että synnytetty sotku jäisi muiden selvitettäväksi. Homma hoidettu, totesi brexitin ykkösasiamies Nigel Farage ja vetäytyi – nauttimaan Euroopan parlamentin mukavasta palkasta ja muista eduista.

Näin siis Britanniassa, jonka Magna Charta Libertatum 800 vuoden takaa on kaikkien ihmisoikeusjulistusten ja perustuslakien äiti, siinä missä brittiparlamentti kaikkien muiden parlamenttien.

Näin siis Amerikan Yhdysvalloissa, joka vuosikymmenet on johtanut ”vapaata maailmaa” liberaalin demokratian lipunkantajana. The land of the free and the home of the brave, kuten USA:n kansallislaulun kuuluisin säe kuuluu.

Olen tavannut pitää vapaita vaaleja demokratian juhlana, jonka tuloksesta ei ole valitusoikeutta. Vaikka menneet ansiot olisivat mitkä, mandaatti on aina katkolla ja luottamus hankittava uudestaan. Kansa ei äänestä ”väärin”, eikä se tehnyt niin sen enempää brexitissä kuin Trumpia valittaessa.

Väärin tekivät ne kampanjastrategit ja äänitorvet, joille mahdollinen menestys oikeuttaa mitkä tahansa vaalitaistelupuheet, missä tyylilajissa tahansa. Jos tällä tiellä jatketaan, muodollisesti moitteettomimmistakin vaaleista tulee juhlan sijaan demokratian uhka.