Väestö muuttuu – pysyykö Suomi perässä

· Antti Kaihovaara

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter

Pohjoismainen yhteiskuntamalli on onnistunut. Pohjoismaiden kansalaisten eliniänodote ja elintaso ovat nousseet usean vuosikymmenen ajan ja nousu tullee jatkumaan myös seuraavilla vuosikymmenillä.  Vuoteen 2030 mennessä Suomen, Ruotsin, Tanskan, Norjan ja Islannin yhteenlasketun väkiluvun odotetaan kasvavan noin kolmella miljoonalla. Onnistumisesta seuraa kuitenkin uusia haasteita – tai sanotaan se suoraan – ongelmia, jotka Pohjoismaiden on pystyttävä ratkaisemaan.

Riippumattoman norjalaisen tutkimuslaitoksen toteuttamassa Väestönmuutokset ja pohjoismaiset hyvinvointivaltiot -raportissa tutkitaan väestönmuutosten vaikutuksia Pohjoismaissa seuraavan 20 vuoden aikana. Raportissa nostetaan esille neljä selvää trendiä, jotka koskettavat jokaista Pohjoismaata: väkiluku kasvaa, eliniänodote nousee, työikäisten osuus väestöstä pienenee ja maahanmuutto lisääntyy. Demografisten muutosten vaikutus hyvinvointivaltiolle on samanaikaisesti taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen.

Suomen taloudellinen rasite on muita Pohjoismaita suurempi

Väestön ikääntyminen ei kosketa yksin Suomea, mutta Suomen tilanne on monessa suhteessa muita vakavampi. Vuoteen 2030 mennessä Suomen työikäisen väestön osuuden koko väestöstä ennustetaan laskevan kahdeksalla prosentilla. Suomi olisi tällöin ainoa Pohjoismaa, jossa työikäisen väestön määrä laskee myös absoluuttisesti. Jos taloudellinen huoltosuhde huononee, seurauksena on väistämättä joko veronkorotuksia, palvelutason heikennystä, käyttömaksujen nostamista tai julkisen hallinnon tehostamisohjelmia.

Ratkaisuksi taloudellisen huoltosuhteen heikkenemiselle on tarjottu lähinnä työurien pidentämistä. Pitkiä työuria huomattavasti tehokkaampaa olisi kuitenkin kasvattaa työtä tekevien määrää. Tämä edellyttäisi työllisyysasteen parantamista erityisesti niiden väestöryhmien joukossa, joissa se on tällä hetkellä alhainen.  Tällaisia ovat esimerkiksi tietyt maahanmuuttajaryhmät ja erityisesti maahanmuuttajanaiset.

Vaikka maahanmuuttajien työttömyysaste on korkea, OECD:n mukaan maahanmuuton vaikutus Suomen julkiselle taloudelle on jo nyt positiivinen. Toisin sanoen maahanmuuttajat maksavat enemmän veroja kuin saavat tulonsiirtoja. Tämä selittyy sillä, että suuri osa maahanmuuttajista on työikäisiä ja -kykyisiä. Väestön ikääntyessä maahanmuutolla tulee olemaan entistä tärkeämpi rooli työn tarjonnan ylläpitäjänä. Integraatiopolitiikkaan ja Suomen kielten opetukseen on kuitenkin panostettava huomattavasti nykyistä enemmän, jos maahanmuuton taloudellisesta potentiaalista halutaan saada kaikki irti.

Aktiivisen maahanmuuttopolitiikan lisäksi toinen keskeinen keino parantaa taloudellista huoltosuhdetta on kehittää työhyvinvointia ja työterveyshuoltoa. Esimerkiksi London School of Economicsin laajan hyvinvointikatsauksen mukaan jokainen työhyvinvointiin sijoitettu punta maksoi itsensä yhdeksänkertaisesti takaisin. Työkyvyttömyyden ehkäiseminen on erityisen tärkeää Suomessa, jossa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus on poikkeuksellisen suuri muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Osittain kyse on myös asenteista. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi elokuussa asiantuntijatyöryhmän laatiman toimintakonseptin osatyökykyisten työllistämiseksi. Sen mukaan Suomessa on kymmeniä tuhansia osatyökykyisiä, jotka haluavat tehdä töitä. Näiden työllistäminen vaatii nykyistä aktiivisempaa panosta sekä TE-toimistoilta että työnantajilta. Keskeistä on myös ajattelutavan muutos: on luovuttava luokittelusta, jossa ihminen määritellään joko täysin työkykyiseksi tai täysin työkyvyttömäksi. Jokainen kykyjensä mukaan on paras ohjenuora myös yhteiskunnan edun kannalta.

Onko pohjoismaisen mallin tulevaisuus vaakalaudalla?

Historiallisesti asenteet hyvinvointivaltiota kohtaan ovat olleet myönteisempiä Pohjoismaissa kuin muualla Euroopassa. Tämä on luonnollista seurausta hyvinvointivaltion kehityksestä, mutta toisaalta myös edellytys koko pohjoismaisen mallin synnylle. Yleinen asenneilmapiiri voi kuitenkin muuttua. Kansalaisten tuki korkean verotuksen ja laajojen turvaverkkojen yhteiskunnalle on yhä vahvaa, mutta ei ehdotonta. Pohjoismaisen mallin tulevaisuus on lopulta kiinni siitä, pystyykö se säilyttämään oikeutuksensa kansalaisten silmissä.

Pohjoismaissa harjoitettu universaali sosiaalipolitiikka nojaa siihen, että jokaisella on oikeus yhteiskunnan palveluihin tuloista tai varallisuudesta riippumatta. Taloudellinen taantuma voi kuitenkin vaikuttaa kielteisesti kansalaisten asenteisiin. Jos hyvinvointipalveluiden taso ei kasva samaan tahtiin väestön varallisuuden kanssa, palveluiden olemassaolon oikeutus voidaan paradoksaalisesti kyseenalaistaa. Mikäli vaurastunut keskiluokka ei koe hyvinvointipalveluita riittävinä omiin tarpeisiinsa, universalismi kärsii ja etuudet voivat muuttua tarvehankintaisiksi.

Myös väestönmuutokset sekä yhteiskunnan muuttuminen heterogeenisemmäksi voivat vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin. Lisääntyvä maahanmuutto, tulo- ja statuserojen kasvu varsinkin kaupungeissa sekä sukupolvien väliset vastakkainasettelut hyvinvointipalveluiden rahoittamiseksi koettelevat luottamusta nykyisiin toimintamalleihin. Maahanmuuton ja etnisen monimuotoisuuden lisääntymisen ei kuitenkaan ole havaittu vaikuttaneen merkittävästi asenteisiin hyvinvointivaltiota kohtaan.

Väestönmuutokset luovat myös uusia mahdollisuuksia

Väestönkasvu on historiallisesti keskittynyt kaupunkeihin ja saman trendin odotetaan jatkuvan myös lähitulevaisuudessa. Tällä on sekä myönteisiä että kielteisiä seurauksia. Ennen kaikkea se kuitenkin korostaa kaupunkisuunnittelun merkitystä koko väestön hyvinvoinnille. Kaupunkien suuret työmarkkinat ja monipuolinen väestörakenne tarjoavat erinomaiset olosuhteet luovuudelle, innovaatioille ja erikoistumiselle. Kaupunkien bruttokansantuote henkeä kohden on yleensä korkea, ja rakentaminen sekä liikenne potentiaalisesti ympäristön kannalta tehokasta. Huomiota tulee kuitenkin kiinnittää erityisesti riittävään asuinrakentamiseen ja kaupunginosien eriarvoistumisen estämiseen.

Väestön ikääntyminen rasittaa taloudellista huoltosuhdetta, mutta se myös kasvattaa kysyntää terveys- ja hyvinvointipalveluille sekä ”vapauttaa” työpaikkoja nuoremmille sukupolville. Lisäksi väestönkasvun myötä Pohjoismaiden painoarvo Euroopan unionissa kasvaa, sillä EU:n yhteenlasketun väkiluvun ennustetaan samanaikaisesti laskevan. Väkiluvun kasvu tekee Pohjoismaista myös houkuttelevamman markkina-alueen varsinkin, jos sitä osataan markkinoida kokonaisuutena. Pohjoismaiden sisällä Suomen tulisi panostaa entistä enemmän vientiin erityisesti vauraaseen Norjaan, jossa väkiluvun odotetaan kasvavan suhteellisesti eniten.

Väestönmuutokset saattavat haastaa nykyisen pohjoismaisen hyvinvointimallin, mutta niiden volyymiin ja seurauksiin voidaan vaikuttaa merkittävästi nyt tehtävillä poliittisilla ratkaisuilla. Muutos tapahtuu vääjäämättä, mutta sen vaikutuksen hyvinvointivaltiolle päätämme me itse.

Artikkeli on julkaistu Demokraatissa 4.9.2013.

Mikä NordMod2030?

NordMod2030 on Pohjoismaiden työväenliikkeen yhteinen tutkimusprojekti, jossa pohditaan pohjoismaisen mallin nykyisyyttä ja tulevaisuutta vuoteen 2030. Päämääränä on luoda tutkimustietoa pohjoismaisen mallin vahvistamisen ja uudistamisen pohjaksi. Projektin puitteissa julkaistaan useita teemaraportteja, jotka käsittelevät mm. verotusta, väestönmuutoksia, työmarkkinoita, osallisuutta ja globalisaatiota.

Suomea koskevaa osuutta käsitellään Työväenliike. Nyt. -tapahtumassa Tampereen työväentalolla 7.9.2013 klo 11.45–13.00 ja pohjoismaisen mallin tulevaisuutta Nordic Model – The Way Ahead -seminaarissa klo 14-00–16.00.

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter