NordMod2030-raportti väestönmuutoksista ja pohjoismaisista hyvinvointivaltioista

Väestönmuutokset ja pohjoismaiset hyvinvointivaltiot -teemaraportissa tutkitaan, miten Pohjoismaiden väestöjen odotetaan muuttuvan vuoteen 2030 ulottuvalla aikaperspektiivillä ja millaisia vaikutuksia väestönmuutoksilla on harjoitettavaan politiikkaan, maahanmuuttoon, väestön integriteettiin, työvoiman ja palveluiden kysyntään sekä tarjontaan ja julkisen sektorin menoihin. Raportissa tarkastellaan myös Pohjoismaiden kansalaisten asenteita pohjoismaista hyvinvointipolitiikkaa kohtaan. Raportti on luettavissa norjaksi osoitteessa http://www.fafo.no/pub/rapp/20304/index.html.

TIIVISTELMÄ

Väestöennusteessa neljä selvää trendiä

Pohjoismaita koskevat väestöennusteet ovat peruspiirteiltään samankaltaisia kuin useimmissa muissa Länsi-Euroopan maissa. Väestöennusteita tulkitessa on kuitenkin syytä muistaa, että ne perustuvat tämänhetkisiin trendeihin ja voivat muuttua radikaalisti poliittisten päätösten tai globaalien muutosten seurauksena.

1.      Väkiluku kasvaa

Pohjoismaiden yhteenlasketun väkiluvun odotetaan kasvavan noin kolmella miljoonalla (26 miljoonasta 29 miljoonaan) vuoteen 2030 mennessä. Suurinta kasvu tulee olemaan Norjassa, jonka väkiluvun odotetaan kasvavan Suomea ja Tanskaa suuremmaksi.

2.      Eliniänodote nousee

Pohjoismaiden jo valmiiksi korkean eliniänodotteen odotetaan nousevan edelleen noin kolmella vuodella. Eliniän pitenemisen seurauksena erityisesti vanhusten määrän odotetaan kasvavan radikaalisti.

3.      Työikäisten määrä vähenee 

15–64-vuotiaiden osuus väestöstä tulee laskemaan kaikissa Pohjoismaissa. Vuonna 2010 työikäisten osuus oli Pohjoismaissa keskimäärin 65–66 prosenttia, mutta vuonna 2030 vastaavan luvun odotetaan olevan 58–61 prosenttia. Suurinta lasku tulee olemaan Suomessa ja pienintä Islannissa.

4.      Maahanmuutto lisääntyy 

Maahanmuuttoa koskevat ennusteet ovat erittäin epätarkkoja, sillä tulevien vuosien globaalit kehitystrendit vaikuttavat niihin voimakkaasti. Tällä hetkellä maahanmuuttajien osuus väestöstä on suurin Ruotsissa (noin 20 % väestöstä) ja pienintä Suomessa (noin 5 % väestöstä). Suurinta ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien kasvun odotetaan olevan tulevina vuosina Norjassa.

Väestönmuutosten mahdolliset seuraukset

1.      Kaupungistuminen

Väestönkasvu tulee keskittymään kaupunkeihin. Tällä on sekä myönteisiä että kielteisiä seurauksia. Kaupunkien suuret työmarkkinat ja monipuolinen väestörakenne tarjoavat erinomaiset olosuhteet luovuudelle, innovaatioille ja erikoistumiselle. Kaupunkien bruttokansantuote henkilöä kohden on yleensä korkea ja rakentaminen sekä liikenne ympäristön kannalta potentiaalisesti tehokasta. Toisaalta kaupungeissa asuminen on kallista, eriarvoisuus suurta ja elinolosuhteet (erityisesti asumisen suhteen) keskimäärin heikot. Kaupungit kärsivät myös monista ympäristöongelmista kuten melusta, saasteista ja korkeista hiilidioksidipäästöistä.

2.      Muutokset työvoimassa ja huoltosuhteessa

Työikäisten ihmisten määrä suhteessa väestöön tulee laskemaan kaikissa Pohjoismaissa.  Suomessa ja Tanskassa työikäisten määrän uskotaan laskevan myös absoluuttisesti. Erityisen hankala tilanne tulee olemaan Suomessa, jossa yli 80-vuotiaiden osuus vuonna 2030 on ennusteiden mukaan 14 prosenttia väestöstä.

Vaikka työllisyyden uskotaan hieman nousevan, se ei riitä kompensoimaan taloudellisen huoltosuhteen heikkenemistä. Huoltosuhdetta voidaan parantaa nostamalla työllisyysastetta erityisesti niiden väestönosien joukossa, joissa se on tällä hetkellä alhainen. Toinen keskeinen keino on työperäinen maahanmuutto. Huoltosuhteen kehitys tulee vaikuttamaan keskeisesti siihen, onko valtioilla varaa ylläpitää nykyistä palvelutasoa vai onko edessä veronkorotuksia, korkeampia käyttömaksuja, julkisen hallinnon tehostamisohjelmia tai palvelutason heikennyksiä.

3.      Valtioiden talousarvioihin kohdistuu paineita 

Kaikki Pohjoismaat käyttävät merkittävän osan bruttokansantuotteistaan sosiaali- ja terveysmenoihin. Väestön ikääntyessä tarve sosiaali- ja terveyspalveluille tulee edelleen kasvamaan, vaikka palveluiden laatu ei paranisi. Samoin valtion eläkemenot tulevat nousemaan.  Sosiaali- ja terveysmenojen sekä eläkemenojen osuuden valtion talousarviosta ennustetaan kasvavan 1,8–5,8 prosenttiyksiköllä tulevina vuosina. Suurinta kasvu tulee olemaan Suomessa ja Norjassa. Jälleen kerran työllisyysasteen ja huoltosuhteen muutokset tulevat vaikuttamaan lopputulokseen kriittisesti.

4.      Asenteet hyvinvointivaltiota ja verotusta kohtaan merkitsevät 

Hyvinvointivaltion synty ei olisi alun perinkään ollut mahdollista, jos se ei olisi nauttinut suurta kannatusta kansalaisten keskuudessa. Monet kansalaisten asenteita koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvinvointivaltion kannatus on keskimäärin korkeampaa Pohjoismaissa kuin muualla Euroopassa. Kannatus valtiolle hyvinvoinnin järjestäjänä ja varmistajana on suurta ja palveluista ollaan valmiita maksamaan verojen muodossa. Kannatus ei kuitenkaan ole ehdotonta ja siihen vaikuttavat muun muassa talouden suhdanteet.  Vaikka Pohjoismaiden kansalaiset suhtautuvat hyvinvointivaltioon pääosin myönteisesti, voivat asenteet muuttua ulkoisten vaikuttumien seurauksena. Asenteisiin voi vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi yhteiskunnan muuttuminen heterogeenisemmäksi. Nykyisen tutkimustiedon valossa maahanmuuton ja etnisen monimuotoisuuden lisääntymisen ei ole kuitenkaan havaittu vaikuttaneen merkittävästi asenteisiin hyvinvointivaltiota kohtaan.

Vaatiiko uudenlainen väestörakenne uudenlaista politiikkaa?

Usein unohtuu, että eliniänodotteen piteneminen on pääasiassa myönteinen ilmiö. Sehän viestii ensisijaisesti siitä, että valtio on onnistunut kehittämään kansalaistensa elinolosuhteita. Kysymys siitä, uhkaako uudenlainen demografinen tilanne nykyistä yhteiskuntarakennetta, riippuu siitä, miten ongelmiin pyritään vastaamaan. Keskeisiä kysymyksiä vuoteen 2030 mennessä tulee olemaan muun muassa seuraavat:

• Miten kaupungeissa pystytään estämään alueiden segregoituminen ja reagoimaan ympäristöongelmiin?

• Miten turvataan hyvät elinolosuhteet maaseudulla?

• Millaista talouspolitiikkaa tarvitaan uusien työpaikkojen luomiseksi?

• Miten työvoimapolitiikka ja hyvinvointipolitiikka voidaan yhdistää nykyistä tehokkaammaksi ja tasa-arvoisemmaksi kokonaisuudeksi, joka vastaa aiempaa heterogeenisemmän väestön tarpeisiin?

• Miten enemmistön ja vähemmistön elintasoeroja voidaan tasoittaa?

• Kuinka terveyspalveluita voidaan kehittää vastaamaan eri väestönosien tarpeisiin ja vastaamaan kansalaisten suuriin odotuksiin?

• Miten tulevaisuuden hyvinvointipalvelut rahoitetaan nostamatta veroastetta, tai vaihtoehtoisesti, miten saadaan kansalaisten tuki veronkorotusten taakse?

• Millaisia työmarkkinaratkaisuja ja -instituutioita tarvitaan estämään työmarkkinoiden segregoituminen ja vastaamaan kasvavan maahanmuuton aiheuttamiin haasteisiin?

• Millaista työ- ja hyvinvointipolitiikka tarvitaan, jotta pohjoismainen malli voidaan säilyttää?

• Miten säilytetään kansalaisten tuki pohjoismaiselle yhteiskuntamallille?