Vahvempaa kansalaisuutta ja yhteisöllisyyttä Eurooppaan

Kirjoittaja Merja Jutila Roon Merja Jutila Roon

Euroopan unionissa vietetään Euroopan kansalaisten teemavuotta ja valmistaudutaan Euroopan parlamentin vaaleihin toukokuussa 2014. EU ei tunnu kiinnostavan kansalaisia kuin lähinnä protestimielessä. Ongelmana on ollut alhainen äänestysprosentti, joka Suomessakin on kaksissa viime vaaleissa ollut vain noin 40 prosentin luokkaa. Epäluottamus kansalaisten keskuudessa Euroopan unionia kohtaan on ennätyksellisen korkealla, ja uutena huolena seuraavissa vaaleissa onkin populististen ja eurokriittisten äänten vahvistuminen.

Toimiakseen demokratia vaatii aktiivisia kansalaisia, jotka tiedostavat oikeutensa ja vastuunsa. Tämä pätee myös puhuttaessa demokratiasta Euroopan unionin tasolla, korostaa Réformiste Gauche Européenne -ajatuspajan johtaja, professori Bruno Liebhaberg.

Liebhabergin mukaan nykypäivänä ei käytännön tasolla voida vielä puhua EU:n kansalaisuudesta. Itseään belgialaiseksi federalistiksi tituleeraavan Liebhabergin mukaan tämä ei kuitenkaan tule korjaantumaan vain Euroopan unioniin kohdistuvilla rakenteellisilla muutoksilla ja uudistuksilla. Myöskään ei voida naivisti ajatella että kansalaisuuden tunne tulisi kehittymään itsestään yhteismarkkinoiden sivutuotteena.

Tämän hetken ongelmana on tietotaso. Äänestäjien on vaikea hahmottaa mistä kaikesta Europarlamentin vaaleissa on kyse. Euroopan unionia on tosin helppo syyttää laskeneesta elintasosta, toteaa professori Liebhaberg.  Hän kysyykin miksi tällaisessa tilanteessa kukaan viitsisi innostua Euroopan unionin kansalaisuudesta.

Solidaarisuutta vahvistettava

Liebhabergin mukaan kansalaisuus vaatii yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ongelmana tämän päivän Eurooppassa Liebhaberg näkee nimenomaan solidaarisuuden heikkenemisen. Tämä ei päde vain Euroopan unionin jäsenmaiden välillä vaan eri ryhmien välillä valtioiden sisällä. Siten politiikassa täytyisi keskittyä vahvistamaan solidaarisuuden tunnetta myös jäsenvaltioiden sisällä. Toimiva yhteiselo on aina vaatinut solidaarisuutta muita kohtaan, Euroopan unionissa sitä ei ole tällä hetkellä häivääkään.

Yhteenkuuluvuuden tunne kärsii jos ihmisillä ei ole töitä ja turvaa toimeentulosta. Vasemmiston tehtävä Professori Liebhabergin mukaan olisi määritellä uusiksi mitä Euroopan unionin hallinnolta halutaan. Vasemmiston tulisi osoittaa että on olemassa vaihtoehtoja Barroson, Merkelin ja Cameronin linjoille Euroopan tulevaisuudesta. Erityisesti vasemmiston tulisi korostaa yhteisiä eurooppalaisia arvoja, kuten ihmisten oikeutta työhön ja toimeentuloon. Näihin arvoihin nojaten Euroopan tulisi pyrkiä tarjoamaan kaikille ihmisarvoisen toimeentulon turvaavaa työtä. Tällöin Euroopan unionikin näyttäytyisi kansalaisten silmissä kannatettavalta projektilta.

Olisi tärkeää myös huolehtia verotuksen oikeudenmukaisuudesta ja hyvinvointipalvelujen kattavuudesta ja toimivuudesta. Liebhaberg pahoin pelkää, että jos toimeen ei tartuta niin populistiset puolueet tulevat menestymään protestiäänien kantamana kevään 2014 eurovaaleissa.

Maahanmuuttajista kansalaisiksi

Liebhaberg myös huomautti että politiikkojen pitäisi ymmärtää että nykyiset maahanmuuttajat ovat huomisen kansalaisia. Senkään kannalta ei ole järkevää antaa asioiden vain olla.  Toimimattomuus johtaa helposti muista kansalaisista erillään olevien ryhmittymien muodostumiseen. Tällainen kehitys ei ole hyväksi demokratialle ja yhteisöllisyydelle. Kansallisten hallitusten pitäisi ottaa oppia myös muiden maiden kokemuksista.

Monikulttuurisuudesta pitää huolehtia siten että ääripäät vältetään. Niin sanottujen ghettojen muodostuminen ja kulttuurinen pirstaloituminen pitää välttää. Toisaalta integroitumisessa ei pidä pyrkiä liian pitkälle vaan yhteisöjen moninaisuus pitää pystyä säilyttämään, vaikkakin yhteisiin demokratian perusarvoihin nojataan, katsoo Liebhaberg. Hänen mukaansa maahanmuutto on nykypäivää ja sitä tarvitaan, mutta maahanmuuttoon liittyviä lakeja pitäisi ihmisoikeuksien ja talouden näkökulmasta selkiyttää ja yhtenäistää Euroopassa. Erityisen tärkeää olisi huomioida maahanmuuttajien työllistyminen.

Vaaleista tehtävä poliittiset

Liebhaberg korosti asioita, joista harvemmin keskustellaan EU-politiikan yhteydessä, ja joilla todellakin voisi olisi vaikutusta ihmisten elämänlaatuun. EU:ssa keskitytään budjettikuriin ja pankkien ongelmiin. Unohdetaan, että ihmisten hyvinvoinnistahan tässä kaikessa pitäisi olla kyse. Liebhaberg korosti, että vasemmiston olisi tarjottava selkeästi erilainen vaihtoehto nykylinjalle. Ihmisiä kun ei kiinnosta osallistua, jos he kokevat että äänestämisellä ei ole juuri mitään vaikutusta EU-politiikan suuntaan.

Myös vallan käyttö Brysselissä on kansalaisen näkökulmasta vaikeaselkoista. Vaikka Liebhaberg ei EU:n rakenteiden ongelmia käsitellyt, uudistuksia niissäkin olisi mietittävä, jotta äänestäjät tietäisivät kuka on mistäkin päätöksestä vastuussa ja miten asioihin voidaan vaikuttaa ottamalla kantaa rakentavammin kuin vain kategorisella ”ei käy” -protestiäänellä.

Kuten amerikkalais-ranskalainen yhteiskuntatieteilijä Susan Georgekin korosti, Euroopan unioni näyttäytyy tällä hetkellä esimerkkinä paikasta, jossa demokratian kehitys on menossa väärään suuntaan.

Kirjoitus perustuu alustukseen ja keskusteluun Foundation for European Progressive Studies ja Kalevi Sorsa -säätiön järjestämässä tutkimus- ja politiikkapäivässä ”Valta kuuluu kansalle. Eurooppalaisen demokratian tulevaisuus”. Kirjoitus on julkaistu Demokraatissa 20.11.2013