LPfi / Wikimedia Commons

Vaikeaselkoista demokratiaa

· Merja Jutila Roon

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter

Viime eduskuntavaalien jälkeen muodostetusta Sixpack-hallituksesta on lähtenyt kaksi puoluetta. Kuudesta hallituksen muodostaneesta puolueen puheenjohtajasta on vain yksi jäljellä. 19 ministeristä vaalikauden alkuperäisissä tehtävissään on vain neljä. Kansanedustajistakin on kahdeksan vaihtunut. Politiikan aktiiveille nämä kuviot ovat selkeitä, mutta entä muille?

Seitsemän kymmenestä suomalaisesta on sitä mieltä, että politiikka on monimutkaista.[i] Normaalioloissakaan reilu kolme viidestä suomalaisesta ei osaa nimetä hallituspuolueita. Onko kansalle enää selvää kuka on vastuussa? Tai mikä on vaalien yhteys siihen kuka asioista päättää?

Noin kolme kymmenestä ei äänestä eduskuntavaaleissa. Poliittinen tietämys ja kiinnostus äänestämistä kohtaan kulkevat käsi kädessä. Heikoin tietotaso on samoilla ryhmillä, jotka myös äänestävät vähiten: nuorilla, työttömillä sekä muuta kuin kotimaista äidinkielenään puhuvilla.[ii]

Aktiivisimpia äänestäjiä puolestaan ovat korkeasti koulutetut ja hyvin toimeentulevat, sekä ne joilla on erinomaiset tiedot politiikasta. Nämä samat ryhmät myös kokevat muita enemmän, että he voivat vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.[iii] He esimerkiksi ottavat yhteyttä poliittisiin päätöksentekijöihin muita herkemmin ja osallistuvat aktiivisemmin järjestöjen toimintaan.[iv]

Positiivista on, että politiikasta kiinnostuneiden kansalaisten osuus on kasvanut tällä vuosikymmenellä reilusti.[v] Vuonna 2012 kolme kansalaista neljästä oli jossain määrin kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista.[vi]

Kasvavasta kiinnostuksesta osallistumiseen ovat hyötyneet erityisesti populistiset puolueet. Politiikan vaikeaselkoisuus on yksi populismin kannatusta selittävä tekijä. Halutaan muuttaa politiikkaa siten, että vaihtoehdot päätöksenteossa olisivat selkeämpiä.[vii]

Poliitikkojen ja puolueiden haaste onkin puhutella myös niitä, jotka kokevat politiikan kuviot vaikeaselkoisiksi. Poliittisten päätöksentekijöiden tulisi pitää huoli siitä, että asioista päättäminen tapahtuu läpinäkyvästi ja että asioista viestitään mahdollisimman selkeästi.  Yhteiskunnallista opetusta tulisi myös lisätä kaikilla koulutusasteilla.

[i] Mykkänen, Juri ja Borg, Sami, ”Internet ja sosiaalinen media vaaleissa” teoksessa Demokratiaindikaattorit 2013, Selvityksiä ja ohjeita 52/2013, OM, 71.
[ii] Grönlund, Kimmo, ”Poliittinen tietämys” teoksessa Borg, Sami & Heikki Paloheimo (toim.), Vaalit yleisödemokratiassa, eduskuntavaalitutkimus 2007. Tampere University Press, 2009. 182-183.
[iii] Elo, Kimmo ja Rapeli, Lauri, ”Politiikkatietämys ja poliittinen kiinnostus”, teoksessa Muutosvaalit 2011, Selvityksiä ja ohjeita, 16/2012, OM, 275.
[iv] Grönlund, Kimmo (2009), 195.
[v] Elo & Rapeli (2012), 283.
[vi] OM, Demokratiapuntari 2012: Yhteenveto, 2.
[vii] Paloheimo, Heikki, ”Populismi puoluejärjestelmän vedenjakajana”, teoksessa Muutosvaalit 2011, Selvityksiä ja ohjeita, 16/2012, OM, 329.

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter