Väitelkäämme tosiasioista

Kirjoittaja Antti Alaja Antti Alaja

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kommentoi muutama viikko sitten kestävyysvajekeskustelua YLE:n aamu-tv:ssä toteamalla, että talouden tosiasiat eivät kuulu politiikan piiriin. Liikanen teki erottelun taloudellisten tosiasioiden ja poliittisten arvovalintojen välille. Siis ensin pitää päästä yhteisymmärrykseen tosiasioista. Sitten voidaan tehdä poliittisia arvovalintoja.

Rohkenen olla eri mieltä. Liikasen kaltaiset pitkän linjan talousvaikuttajat voivat toki tarjota julkiseen keskusteluun lukuja kansantalouden kehityksestä sekä harkittuja ja taitavasti perusteltuja näkemyksiä, mutta mitään kiistatonta pohjaa eivät asiantuntijoidenkaan näkemykset voi talouspolitiikalle tarjota. Tosiasioiden määrittely ja tuottaminen julkisessa keskustelussa on lähtökohtaisesti poliittista.

Yksi maamme poliittisen kulttuurin outouksista liittyy siihen, että eduskuntavaalikeskusteluja 2007 ja 2011 kehystivät valtiovarainministeriön käsitteet kuten jakovara ja kestävyysvaje. Poliitikkojen epäkiitolliseksi tehtäväksi jäi esittää arvionsa jakovaran ja kestävyysvajeen mittakaavasta. Valtionvarainministeriön määrittelemien tosiasioiden sijasta talouspolitiikassa olisi hedelmällisempää kuulla eri näkemyksiä.

Valtiovarainministeriön lisäksi myös ”talousviisailla” eli muutamilla taloustieteen professoreilla ja asiantuntijoilla on ollut merkittävä rooli talouspoliittisen keskustelun agendan asettamisessa. Työn tarjonnan agenda ei ole ilmestynyt talouspoliittiseen keskusteluun puolueiden systemaattisen ohjelmantyön vaan uusklassisen taloustieteen suositusten pohjalta.

Talouspoliittisessa keskustelussa tarvitaan luonnollisesti osaavia virkamiehiä ja asioiden taustoja avaavia taloustieteilijöitä. Nykytilanteessa on kuitenkin syytä vastustaa ponnekkaasti talouskeskustelun ekonomistisia argumentteja. Ne korostavat, että makrotalouden avainkysymykset kuten rahapolitiikka ja finanssipolitiikan suuret linjat tulee jättää asiantuntijoille ja rajata politiikan ulkopuolelle.

Yhden vertailukohdan ekonomismin suhteen tarjoaa länsinaapurimme Ruotsi. Dagens Nyheterin tai Svenska Dagbladetin sivuilta voi lukea poliitikkojen pitkiä vieraskyniä talouspoliittisista kysymyksistä. Poliitikkojen näkemyksiä arvostetaan ja niitä myös kaivataan. Meilläkin kaivattaisiin lisää poliitikkojen näkökulmaa talouspoliittiseen keskusteluun.

***

Mutta miksi politiikkaa ja demokraattista deliberatiivista keskustelua tarvitaan myös talouspoliittiseen päätöksentekoon? Saksalainen yhteiskuntatieteilijä Max Weber esitti yhden parhaista argumenteista jo vuonna 1919. Parlamentaarisen edustuksellisen päätöksenteon erottaa asiantuntija- ja virkamiesvallasta se, että poliitikot kantavat päätöksistään poliittista vastuuta.

Kolumni julkaistiin Demokraatissa 11.3