Valtionyhtiöistä yrittäjähenkiseen valtioon

Urho Kekkonen kiteytti Suomen vanhan kasvumallin piirteet vuoden 1952 Onko maallamme malttia vaurastua? -pamfletissaan. Suomi teollistuikin pragmaattisen, ei-sosialistisen, valtiointerventionismin kautta. Suomi perusti suuria teollisia valtionyhtiöitä, sääteli tiukasti ulkomaisia investointeja ja luottoa sekä tähtäsi korkeaan investointiasteeseen.

Kasvumallia, joka vallitsi keskeisiltä piirteiltään 1950-luvulta aina 1980-luvulle asti, voidaan pitää poikkeuksellisena taloushistoriallisena menestystarinana. Suomi vertautuu kehittyneempien maiden nopeana kiinnikurojana jopa Itä-Aasian taloustiikereihin.

****

Malli kaatui viimeistään 1990-luvun lamaan, mutta valtiolla on ollut keskeinen rooli myös uudessa teknologista kehitystä korostavassa kasvumallissa. Suomi on panostanut vuosikymmenten ajan tuotekehitykseen Sitran, Tekesin ja VTT:n kaltaisten tahojen kautta.

Vuonna 1968 perustettua Sitraa on pidetty kansainvälisessä keskustelussa 1970-luvun korkean teknologian pilotti-instituutiona. Sitran itsenäinen asema ja sen ensimmäisen yliasiamiehen Klaus Wariksen auktoriteetti mahdollistivat visionääriset kokeilut elektroniikan kehittämisessä.

Tekesin teknologiaohjelmiin sijoitetut eurot ovat puolestaan poikineet vuosikymmenten mittaan lisää yksityisen sektorin tuotekehityspanostuksia. Nokia sai 1980-luvulla rahoitusta tuotekehitykseen juuri Tekesin suunnasta.  Nykyään Tekesillä on rooli innovatiivisten kasvuyritysten rahoittajana.

Huomionarvoisia ovat myös vuonna 2007 perustetut strategisen osaamisen keskittymät. Ne tähtäävät yritysten ja julkisten tutkimusinstituutioiden yhteistyöhön muun muassa uusiutuvan energian, biotalouden, metallituotteiden ja terveysteknologian sektoreilla.

****
Lähihistoriasta voidaan löytää esimerkkejä valtion ja yrityssektorin onnistuneesta yhteistyöstä. Uusklassiset teoriat, jotka viittaavat valtioon yksityisten investointien syrjäyttäjänä, markkinaepäonnistumisten korjaajana tai kilpailukykyisen toimintaympäristön luojana, eivät ole oikein onnistuneet valtion historiallisen roolin kuvaamisessa.

Valtion investoinnit koulutukseen, tuotekehitykseen, uusiutuvaan energiaan tai tietoliikennekaapeleihin luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Rakennekriisistä nousemiseen tarvitaan taloustieteilijä Mariana Mazzucaton hahmottelema yrittäjähenkisen valtio, joka investoi, rahoittaa kärsivällisesti ja puskee teknologista kehitystä eteenpäin.

Kolumni julkaistu Demokraatissa 15.8

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter