Vammaisen lapsen itsemääräämisoikeutta tukevia palveluita on vahvistettava

Kirjoittaja Pauli Rautiainen Pauli Rautiainen

Sosiaali- ja terveysministeriössä on vireillä pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelman mukaisesti vammaislainsäädännön uudistus. Sitä valmisteltiin jo pääministeri Juha Sipilän hallituksen aikana, mutta uudistus kaatui tuolloin sote-lakipaketin mukana.

Lainvalmistelussa on kiinnitetty erityistä huomiota vammaisten lasten oikeuksien parantamiseen, sillä he ovat yksi yhteiskunnan haavoittuvimmista ryhmistä. On toivottavaa, että tällä hallituskaudella vammaislainsäädännön uudistus vietäisiin loppuun siten, että se selkeyttäisi ja parantaisi vaikeavammaisten lasten palvelukokonaisuutta.

Lainvalmistelun ollessa parhaillaan käynnissä julkaisemme nyt ns. postprint-julkaisuna Invalidiliiton lakimiehen Elina Niemisen ja Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtajan, hyvinvointioikeuden dosentti Pauli Rautiaisen kirjoituksen vammaisten lasten henkilökohtaiseen apuun liittyvistä oikeuskysymyksistä. Artikkeli ilmestyy syksyllä 2021 painettuna Lapsiasiavaltuutetun kirjassa, jossa käsitellään vammaisten lasten oikeuksia.

Niemisen ja Rautiaisen kirjoittaman artikkelin ”Vammaisen lapsen oikeus henkilökohtaiseen apuun” voi ladata luettavaksi tästä.

Kirjoitus osoittaa, kuinka vammaisen lapsen oikeudellisessa asemassa voi havaita useita keskenään jännitteisiä oikeudellisia näkökulmia, kun lapsen oikeutta nykyisessä vammaispalvelulaissa tarkoitettuun henkilökohtaiseen apuun jäsennetään. Valtaosa jännitteistä johtuu vammaisen lapsen vajaasta oikeustoimikelpoisuudesta.

Koska henkilökohtaisen avun työnantajamalli ja palvelusetelimalli eivät käytännössä sovellu lapsille, lasten henkilökohtainen apu on järjestettävä nykyisellään palvelumallin mukaisesti. Jotta myös vaikeimmin vammaisten pienten ja alakouluikäisten lasten oikeudet toteutuisivat nykyistä paremmin yhdenvertaisesti suhteessa samanikäisiin lapsiin, kirjoituksessa esitetään aivan uuden vammaisten lasten yksilöllisiin tarpeisiin sopivamman palvelun kehittämistä.

Kirjoituksessa nostetaan esiin myös tarve ratkoa koulutusoikeudellisen lainsäädännön suhde henkilökohtaiseen apuun, jotta henkilökohtainen apu mahdollistaisi vammaisille nuorille suhteessa muihin yhtäläiset mahdollisuudet hakeutua opiskelemaan myös lähikoulunsa tai kotipaikkakuntansa ulkopuolelle esimerkiksi erikoislukioon. Tällä hetkellä vammaisten nuorten oikeus avustajapalveluihin jäsentyy eri tavoin lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskellessa, mikä on yhdenvertaisuusnäkökulmasta ongelmallista.