Verkostoliikkeen vuosi

Kirjoittaja Markku Valtanen Markku Valtanen

Vuoden aikana nähty pakolaistulva sai monet suomalaiset hakeutumaan avustusjärjestöjen vapaaehtoisiksi. Suomen Punaiselle Ristille ja muille tulvi tiedusteluja, miten pakolaisia voisi auttaa.

Vaikka ongelma oli myönteinen, sai se monet järjestöt huomaamaan, etteivät ne olleet varautuneet kansalaisten ryöpsähtelevään auttamishaluun.

Loppukesällä saatiin ihastella monikulttuurisen Suomen puolesta järjestettyjen mielenosoitusten suuria osanottajamääriä. Huomionarvoista oli nopeus, jolla vapaaehtoiset järjestäjät saivat mielenosoituksen aikaiseksi, vaikka heiltä puuttui suurten taustaorganisaatioiden voimavarat.

Massaliikkeiden aikakauden piti olla ohitse, mutta Helsingin Kansalaistorin 15 000 mielenosoittajaa todistivat muuta.

***

Osa syistä, jotka ihmiset saavat liikkeelle, on varmaan aina samoja: Omaa ja yhteistä tulevaisuutta uhkaavat asiat halutaan torjua. Muutoksessa ovat ehdot, joilla ihmisten liikkeelle saaminen onnistuu sekä keinot, joilla tuota mobilisoitumista organisoidaan.

Muutoksen taustalla on verkostomaisen organisaatiomuodon voittokulku halki hierarkioiden perinteisesti hallitseman kentän. Se, miksi tämä tapahtuu juuri nyt, selittyy informaatioteknologian kyvyssä materialisoida verkostomainen organisaatiomuoto alustaksi kaikenlaisille toimijoille.

Alussa yritykset havaitsivat, että verkostomaisen organisaatiomuodon avulla ne kykenivät samanaikaisesti sekä lisäämään toimintansa joustavuutta ja sopeutuvuutta, että säilyttämään sen koordinaation. Nyt sama on tapahtumassa yhteiskunnalliselle ja poliittiselle mobilisoitumiselle. Teknologia ei sanele mitä sillä tehdään, mutta se siirtää sosiaaliseen rakenteeseen piirrettyjä mahdollisuuden rajoja.

Verkostomainen toiminnan muoto tarjoaa sitä hallitseville toimijoille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia saada kansalaiset liikkeelle ja ohjata näin syntyvä liikevoima haluamaansa suuntaan.

***

Verkostomaiselle organisaatiomuodolle voi olla myönteisiä eettisiä perusteluja.

Informaatioyhteiskunnan tutkija, professori Manuel Castells on nimittänyt lukuisista pienistä verkostoista kutoutuvaa liikkeiden verkostoa ’verkostoliikkeeksi’. Itse hän näkee sellaisesta parhaan esimerkin globalisaation vastaisessa kansalaisliikkeessä. Castellsin mukaan kansalaisliikkeen eettinen perusta on sen pyrkimyksessä reagoida päätöksentekojärjestelmän legitimiteetin kriiseihin kansalaisten edustuksellisuutta vahvistaen. Toisin sanoen ne saattavat kuuluviin ihmisten äänen silloin, kun se ei muuten pääse esille.

Verkostomainen organisaatiomuoto voi tarjota reagointinopeutensa kansalaisyhteiskunnan toimijoiden käyttöön. Verkostoliike voi näin vahvistaa edustuksellisuutta tekemällä siitä reaaliaikaista. Kansalaisyhteiskunnan mielipiteet kuullaan nykyään heti.

Castellsin mukaan verkostoliike kytkee eri arvoja ja agendoja ajavia toimijoita yhteen. Mainitussa monikulttuurisuuden puolesta pidetyssä mielenosoituksessa liehuivatkin niin pääministeripuolue Keskustan, kuin punamustan anarkistiliikkeen viirit. Demokratian kannalta myönteistä on tuki, jonka verkostomainen organisaatiomuoto antaa toimijoiden moninaisuudelle.

***

Järjestöjen on perinteisen organisaatiomuodon varaan rakentuvina opittava verkostoilta muutama läksy.

Ryöpsähdyksenomainen ja orgaaninen kansalaisten mobilisoituminen on jotain, joka on tullut jäädäkseen. Samalla nämä hetket menevät yhä nopeammin ohitse. Järjestöjen on pystyttävä parempaan, jotta kansalaisten luottamus niihin hyvän tekemisen kanavina ja edustuksellisuuden välikappaleina vahvistuisi.

Verkostomainen kansalaisaktiivisuus ei sekään ole katoamassa mihinkään. Castellsin tulkinnan mukaan yhteiskunnalliset liikkeet painavat paitsi arvonsa, myös organisaatiomuotonsa piirteet tulevaisuuden valtainstituutioihin. Hierarkkinen organisaatiomuoto oli teollisen aikakauden tyypillinen tapa tehdä asioita. Nyt se, miten asiat tehdään kansalaisaktiivisuuden parissa, voi ohjata sitä, miten tulevaisuuden valtioapparaatit rakentuvat.

***

Verkostoliikkeeseen ja verkostomaiseen organisaatiomuotoon liittyy myös eettisiä ongelmia. Itsejärjestyvä orgaaninen rakenne sisältää voimia, jotka eivät ole kenenkään yksittäisen toimijan hallinnassa. Nämä voimat voivat tuottaa verkostoliikkeisiin arvaamattomuutta.

Verkosto mahdollistaa vastuun häivyttämisen. Esimerkkejä on nähty verkossa julkaistujen bilekutsujen kaoottisista seurauksista, mutta myös silkasta piileskelystä. Hyvinvointia, ei leikkauksia! -mielenosoituksen järjestäjien henkilöistä ei saatu tietää muuta kuin että he ovat – verkosto.

Verkostomaisen organisaatiomuodon voittoisuus virittää myös perinteisen periaatteellisen kysymyksen toiminnan välineiden ja sen päämäärien välisestä suhteesta. Demokraattisessa kansalaistoiminnassa toiminnan päämäärien asettajat ja toiminnan toteuttajat ovat ideaalisimmillaan samoja henkilöitä. Jos verkostomaisen organisaatiomuodon sisäiset voimat lisäävät organisaattorin välineellistä valtaa, mikä takaa, ettei tuota valtaa väärinkäytetä toimintaan sen liikevoiman tuovien ihmisten ohitse tai tahdon vastaisesti?