Myytinmurtajaiset: 12 väitettä verotuksesta osa 2 – kuka hyötyy pääomien veronalennuksista?

Myytinmurtajaiset-kirjoitussarjan kolmessa kirjoituksessa käsitellään verotusta. Tässä toisessa osassa Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér tarkastelee pääomien verotusta koskevia väitteitä. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin verotuksen tarpeellisuutta ja haittoja koskevia väitteitä. Viimeinen osa koskee työn ja liikenteen verotusta.

Kirjoituksen toisen osan väitteet (edelliset neljä
väitettä osassa 1 ja loput neljä osassa 3):

5. VÄITE: Suurituloisten pääomaveronalennukset hyödyttävät lopulta kaikkia.

FAKTA: Ei pidä paikkaansa. Pääomien veronalennukset hyödyttävät ennen muuta harvoja varakkaita ja suurituloisia, joille omistukset keskittyvät. Muiden elintaso sen sijaan yleensä heikkenee, kun heidän osuutensa tuloista kutistuu. Rikkaiden isot veronalennukset eivät myöskään ole ratkaisu kasvun luomiseen.

Pääomat keskittyvät varakkaille – samoin niihin kohdistuvat verot

Pääomat keskittyvät harvoille suurituloisille ja varakkaille (ks. kuvio 5). Samoin pääomien verot kohdistuvat heihin (ks. kuvio 6 ylin vaaleanharmaa). Silti pääomien verotuksen alentamista ja Suomen nykyistä suhteellisen matalaa pääomien verotusta (ks. väite 6) perustellaan usein sillä, että ne hyödyttäisivät myös suurta enemmistöä.

Kuvio 5. Väestön suurituloisimman 1 prosentin ja muun 99 prosentin bruttotulokoostumus 1995–2018
Lähde: Marja Riihelä ja Matti Tuomala 2022. Aineistolähde: Tilastokeskus. Myös suurituloisimman 1 prosentin sisällä pääomatulot keskittyvät suurituloisimmille.
Kuvio 6. Keskimääräiset kokonaisveroasteet tuloryhmissä verolajeittain 2018 (%). Lähde: Riihelä ja Tuomala 2022. Aineistolähde: Tulonjaon kokonaisaineisto 1995–2018, Kulutustutkimus, Tilastokeskus. Kirjoittajien mukaan aineisto aliarvioi varakkaimpien varallisuutta, sillä osa siitä puuttuu aineistosta. Pääomatulovero valtion verotuksessa sisältää myös osingoista maksetun yhtiöveron. ”Muut verot ja maksut” sisältää työnantajan pakolliset sosiaalivakuutukset.

Suomessa pääomien verotus ei ole ollut aidosti progressiivista vuoden 1993 verouudistuksen jälkeen, jolloin suurimpien pääomatulojen verotusta alennettiin tuntuvasti (ks. tarkemmin tämä kirjoitus). Sittemmin varakkaimman prosentin varallisuus on viisinkertaistunut, kun taas suuren enemmistön eli alimman 90 prosentin varallisuus on pysynyt suunnilleen ennallaan (ks. kuvio 7).

Kuvio 7. Kotitalouksien nettovarallisuus keskimäärin eri varallisuusluokissa 1987–2019 vuoden 2019 hinnoin. Lähde: Riihelä ja Tuomala 2022. Aineistolähde: Varallisuustutkimukset 1987–2019, Tilastokeskus; Riihelä ym. (2017) päivitys. Kirjoittajien mukaan aineisto aliarvioi varakkaimpien varallisuutta, sillä osa siitä puuttuu aineistosta.

Pääomien veronalennukset hyödyttävät varakkaita omistajia

Vaikka pääomien veronalennukset hyödyttävät suoraan vain harvoja varakkaita, ne voisivat koitua kaikkien eduksi, jos kaksi edellytystä täyttyisi samanaikaisesti:

  • Veronalennukset kasvattaisivat taloudellisia kannustimia työhön ja investointeihin niin paljon, että seurauksena talous vahvistuisi enemmän kuin muutoksen muut vaikutukset sitä heikentäisivät.
  • Sen lisäksi näiden kasvun hyötyjen pitäisi valua merkittävissä osin myös pienituloisemmille muun muassa kasvavien palkkojen muodossa.

Kuvasin jo kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa, kuinka yleinen verojen alentaminen ei välttämättä johda vahvempaan talouteen, työllisyyteen tai hyvinvointiin. Sama koskee myös pääomien eli varakkaiden ja suurituloisten veronalennuksia.

Lontoon King’s Collegen tutkijat David Hope ja Julian Limberg tarkastelivat viime vuonna julkaistussa artikkelissaan suurituloisille suunnattujen merkittävien veronalennusten vaikutuksia kasvuun ja eriarvoisuuteen. Heidän tilastollisen analyysinsä osoittaa, että nämä veronalennukset eivät ole kasvattaneet bruttokansantuotetta eivätkä lisänneet työllisyyttä.  Sen sijaan ne kasvattivat tuloeroja, kun rikkaimpien tulot kasvoivat ja muiden laskivat. Aineistona Hope ja Limberg käyttävät tilastoja 18 OECD-maasta 50 vuoden ajalta. Tutkimus on yksi monista, jotka vahvistavat niin kutsutun valumaefektin (engl. trickle-down theory) myytiksi.

Talouskasvun ja tuloerojen suhdetta on tutkittu myös Suomessa. Labore-tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkija Toni Juuti on arvioinut, ettei tuloerojen ja talouskasvun välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Tuloerot voivat lisätä investointeja esimerkiksi koneisiin ja laitteisiin, mutta samalla ne vähentävät esimerkiksi kouluttautumista. Kasvun kannalta nämä vastakkaiset vaikutukset kumoavat toisiaan. Pidemmällä aikavälillä pienituloisten koulutusmahdollisuuksien heikentyminen voi kuitenkin olla tietoyhteiskunnan kannalta ongelmallista.

Pääomien verojen alentaminen kasvattaa siis taloudellista eriarvoisuutta, kun omaisuus keskittyy varakkaammille. Esimerkiksi IMF:n ja OECD:n tutkimuksissa on todettu, että korkea eriarvoisuus ja köyhyys heikentävät todennäköisesti talouden kehitystä ainakin pidemmällä aikavälillä. Vauraammissa maissa tämä vaikutus on pienempi. Täälläkin epäreiluksi koettu kehitys voi kuitenkin luoda yhteiskuntaan epävakautta.

Tutkimus siis osoittaa, että pääomien verotuksen alentaminen ei välttämättä ole hyödyllistä kansantaloudelle eikä edes elinkeinoelämälle kokonaisuutena. Hyödyt eivät myöskään valu koko yhteiskuntaan. Sen sijaan on näyttöä siitä, että  rikkaiden veronalennukset kasvattavat harvojen varakkaiden omistajien käteen jääviä tuloja samalla, kun pienituloisemman enemmistön tulo-osuus laskee. Erityisen haitallisia ovat markkinoita vääristävät varakkaiden veroedut, kuten Suomen listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverohuojennus, jota käsittelen tarkemmin väitteessä 8.

Pääomien osuus yritysten arvonlisästä kasvanut työn osuus laskenut

Pääomien korkeampaa verotusta voi perustella myös sillä, että pääoman omistajien osuus niin kutsutussa funktionaalisesta tulonjaossa on kasvanut, kun tarkastellaan pitkän aikavälin kehitystä Suomessa 1970-luvulta alkaen (ks. Tilastokeskus). Työntekijöiden osuus yritysten arvonlisäyksestä on vastaavasti laskenut. Toisin sanoen yritysten liiketoiminnasta kertyvästä katteesta entistä suurempi osa menee omistajille ja entistä pienempi osa työntekijöille. Finanssikriisissä pääoman omistajien osuus laski, mutta sen jälkeen heidän osuutensa yritysten arvonlisäyksestä suhteessa työntekijöihin on tasaisesti kasvanut ja kehitys jatkui myös koronapandemian aikana (ks. kuvio 8).

Kuvio 8. Funktionaalisen tulonjaon kehitys Suomessa 2015–2022. Aineistolähde: Tilastokeskus (ks. menetelmästä Tilastokeskus).

Pääomien matalampaa verotusta perustellaan joskus myös sillä, että verotuksella pitäisi palkita investointeihin liittyvästä riskinotosta. Sillä ei kuitenkaan voi perustella ainakaan kovin suurta eroa pääomien ja muiden tulojen verotuksessa, jos ihmisiä halutaan kohdella tasa-arvoisesti.

Perustelu on siinä mielessä nurinkurinen, että liberaalissa markkinataloudessa yritysten palkkio riskinotosta syntyy ennen muuta markkinoilla eikä valtion tuen kautta. Lisäksi voi kysyä, onko tästä palkitsemisesta hyötyä, kun matalampi pääomien verotus ei välttämättä edes luo investointeja tai kasvua. Tasa-arvon näkökulmasta voi kuitenkin paremmin perustella sitä, että pääomatuloverotuksen tasossa otetaan huomioon inflaatio, sillä se syö investointien tuottoa.

6. VÄITE: Pääomien verotus on Suomessa korkeaa verrattuna muihin länsimaihin.

FAKTA: Ei pidä paikkaansa. Suomessa pääomien verotus on eurooppalaista keskitasoa. Millään pääomien kokonaisverotuksen mittarilla Suomi ei ole lähellä länsimaiden kärkeä.

Pääomatulovero muodostaa murto-osan pääomien kokonaisverotuksesta

Suomessa pääomatuloihin kohdistuvat nimellinen veroaste on verrattain korkea, kun 30 000 euroa ylittävistä veronalaisista pääomatuloista peritään 34 prosentin veroa. Tätä pienemmissä pääomatuloissa vero on 30 prosenttia. Nimellinen pääomatuloveroaste ei kuitenkaan ole toimiva mittari, kun vertaillaan pääomien verotuksen todellista tasoa.

Se johtuu ensiksi siitä, että pääomatulovero muodostaa vain murto-osan pääomiin kohdistuvista veroista. Toiseksi nimellistä pääomatuloveroa peritään ainoastaan pienestä osasta pääomien tuottoja, sillä osa niistä on vapautettu nimellisen verokannan mukaisesta verosta (ks. esim. osingoista). Todellinen pääomatuloveroaste on tällöin nimellistä matalampi.

Pääomiin kohdistui Suomessa vuonna 2021 veroja Tilastokeskuksen mukaan noin 15 miljardia euroa eli noin 14 prosenttia 108 miljardin euron kokonaisverokertymästä. Pääomien veroista merkittävimmät olivat:

  • Yhteisövero (6,8 miljardia €)
  • Pääomatulovero (4,4 miljardia €, Verohallinnon tilaston mukaan)
  • Kiinteistövero (2,0 miljardia €)
  • Varainsiirtovero (1,0 miljardia €).
  • Perintö- ja lahjavero (0,8 miljardia €)

Suomessa pääomien kokonaisverotus eurooppalaista keskitasoa

Suomessa pääomien kokonaisverotus on alle Euroopan Unionin (EU) keskitason, kun verrataan niistä kertyviä veroja bruttokansantuotteeseen (ks. kuvio 9) tai kaikkiin verotuloihin (ks. kuvio 10). Myös työn verotus on Suomessa alle EU:n keskiarvon. Sen sijaan kuluttamisen ja tuotannon verot ovat täällä korkeammat kuin muualla EU:ssa. Työn verotusta käsitellään tarkemmin kirjoituksen seuraavassa osassa.

Kuvio 9. Pääomien verot suhteessa (%) bruttokansantuotteeseen Suomessa ja EU-maissa keskimäärin vuonna 2020. Aineistolähde: EU.
Kuvio 10. Eri verolajit suhteessa (%) kaikkiin verotuloihin Suomessa ja EU-maissa keskimäärin vuonna 2020. Aineistolähde: EU.

Edellisten kuvioiden kahden mittarin lisäksi EU:n vuosittain julkaisemassa tilastoraportissa on vertailtu pääomien verotuksen tasoa kolmannella pääomien kokonaisverotusta arvioivalla mittarilla (engl. implicit tax rate on capital). Siinä pääomiin kohdistuvien verojen kokonaismäärä on suhteutettu arvioon pääomien tuottojen osuuteen bruttokansantuotteesta. Tällä mittarilla Suomen pääomien verotuksen taso oli vuonna 2020 länsieurooppalaisella keskitasolla ja hieman yli EU:n keskiarvon (ks. kuvio 11). Millään pääomien kokonaisverotuksen mittarilla Suomi ei siis ole EU:n kärjessä. On luonnollisesti viime kädessä arvovalinta, miten verotusta halutaan painottaa.

Kuvio 11. Pääomien tuottojen suhde pääomien veroihin EU-maissa ja Norjassa vuonna 2020. Aineistolähde: EU (*Romanian tiedot vuodelta 2019, ** Bulgarian tiedot vuodelta 2017).

7. VÄITE: Pääomien verotusta ei voi korottaa kansainvälisen verokilpailun vuoksi.

FAKTA: Ei pidä paikkaansa. Verotuksesta päättäminen on kansallisesti tehtävä arvovalinta. Pääomien veroja voidaan siis korottaa, jos halutaan. Haitallista verokilpailua torjutaan tehokkaimmin tiivistämällä veropohjaa ja estämällä verovälttelyä veroparatiisien avulla. Tätä on tehty aktiivisesti niin kansainvälisesti kuin kansallisesti viime vuosikymmenen ajan, millä on saatu haitallista verokilpailua kuriin.

Pääomien matalaa verotusta tai sen alentamista perustellaan usein sillä, että pääomat karkaavat muualle, jos niiden verotus on liian korkeaa. Nykyisin pääomat liikkuvat vapaasti ja sijoittaminen ulkomaille on varsin helppoa. Pääomien verot heikentävät sijoitetun pääoman tuottoa, joten ne voivat joissain tilanteissa ohjata sijoituksia muualle. Toisaalta on hyvä muistaa, että kansainvälisen verotuksen pelisääntöjen mukaan pääomien tuottoja verotetaan yleensä sekä sijoittajan asuinvaltiossa että siellä, missä tulot kertyvät. Siksi sijoitusten verotus ei riipu vain niiden kohdemaasta, eikä veroja voi välttää vain sijoittamalla ulkomaille.

Verotuksen suora vaikutus yritysten investointi- ja sijaintipäätöksiin on tosiasiassa rajallinen. Kuten väitteestä 5 edellä kävi ilmi, pääomien veronalennuksilla ei ole pystytty luomaan kasvua, mikä kertoo siitä, että sen vaikutus investointeihin yleensä varsin pieni osana kokonaisuutta. Esimerkiksi osaavan työvoiman ja raaka-aineiden saatavuus sekä markkinoiden läheisyys ovat myös merkityksellisiä tekijöitä investointipäätöksiä tehtäessä.

Samaan aikaan verovaroilla luodaan edellytyksiä liiketoiminnalle, kun niitä käytetään muun muassa koulutukseen, sosiaaliturvaan ja muihin palveluihin. Sen vuoksi korkea verotus on yhteydessä myös vahvaan talouteen ja työllisyyteen, mitä kuvasin kirjoituksen ensimmäisessä osassa.

Haitalliseen verokilpailuun on puututtu kansainvälisessä yhteistyössä

Verotuksella voikin olla olennaista merkitystä sijoittautumispäätöksiin lähinnä silloin, kun erot eri maiden verotuksen tasossa ovat merkittäviä eikä toiminta ole niin riippuvaista henkilöstön tai asiakkaiden kotimaasta. Siksi yrityksiä ovat onnistuneet houkuttelemaan verotuksella lähinnä varsin pienet verokeitaat, joissa verotus on hyvin matalaa.

Kovin suuria maita tai Suomen kaltaisia hyvinvointivaltioita ei löydy tällaisia yritysverokeitaiden joukosta, sillä ne tarvitsevat suhteellisen paljon verotuloja yhteiskunnan järjestämiseen. Haitallista verokilpailua harjoittavat veroparatiisit ovatkin ikään kuin muiden maiden tuotoksista eläviä loisia, jotka haittaavat viime kädessä kaikkia. Siksi kansainvälisissä järjestöissä ja tutkijoiden kesken on yksimielisyys, että tällaisesta haitallisesta verokilpailusta pitää päästä eroon (ks. esim. Euroopan komissio, IMF, OECD).

Tämän vuoksi haitalliseen verokilpailuun ja kansainväliseen verovälttelyyn on puututtu viime vuosikymmenen aikana kaikkialla maailmassa. Vuonna 2017 käynnistynyt OECD:n standardin mukainen automaattinen pankkitilitietojenvaihto on laajentunut jo yli sadan maan välille, ja se tekee varojen rikollisen piilottamisen kotimaan viranomaisilta selvästi hankalammaksi kuin aiemmin.

Myös haitalliseen verokilpailuun ja monikansallisten yritysten aggressiiviseen verosuunnitteluun on puututtu viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti OECD:n vetämässä rajat ylittävän voitonsiirron vastaisessa BEPS-hankkeessa (Base Erosion and Profit Shifting). Merkittävä muutos on muun muassa globaali 15 prosentin vähimmäisyhteisövero, jota ollaan ottamassa käyttöön muun muassa EU:ssa ensi vuonna. Se puuttuu tehokkaasti yritysverokeitaisiin, joissa veroprosentit ovat jääneet usein lähelle nollaa.

Nimenomaan veropohjien tiivistäminen ja verovälttelyn estäminen niin kansallisella lainsäädännöllä kuin kansainvälisin sopimuksin onkin tehokas tapa puuttua verokilpailuun. Siinä riittää yhä tehtävää, vaikka edistystä onkin tapahtunut. Näin Suomen kaltaiset maat saavat lisättyä omia mahdollisuuksiaan päättää pääomien verotuksen tasosta vieläkin itsenäisemmin. Kansainvälisillä sopimuksilla voitaisiin esimerkiksi asettaa vähimmäisverotaso myös pääomatuloille, jolloin tuottojen siirtämisestä veroparatiiseihin ei voisi enää hyötyä. Myös niin kutsuttu arvonnousuvero hillitsisi veroparatiisitaloutta, kun pääomien tuotot verotettaisiin siellä, missä ne ovat kertyneet.

8. VÄITE: Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverohuojennuksen kritisointi on yrittäjävastaista.

FAKTA: Ei pidä paikkaansa. Osinkoverohuojennus hyödyttää vain harvoja varakkaita ja suurituloisia omistajayrittäjiä, mutta on haitallinen koko taloudelle. Se antaa kilpailuetua suuremmille yrityksille. Huojennusta kaventamalla voisi tukea pieni- ja keskituloisia yrittäjiä.

Listaamattomien osinkojen veromalli suosii varakkaita omistajayrittäjiä

Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkojen verotus Suomessa on poikkeuksellista verrattuna kaikkiin muihin länsimaihin. Huojennettujen osinkoja voi nostaa vuodessa enimmillään 150 000 euroa noin 8 prosentin veroasteella. Jos yhtiön voitosta ennen osinkojen maksua peritty yhteisövero huomioidaan, on yhteenlaskettu veroaste tällöin noin 26 prosenttia.

Tämä kannustaa suurituloisia niin kutsuttuun tulonmuuntoon eli ansiotulojen kanavointiin yhtiön kautta, sillä suurituloisilla ansiotulovero palkasta nousee yli 50 prosenttiin. Jo keskituloisilla palkan marginaalivero on selvästi korkeampi kuin 26 prosenttia. Huojennuksen piirissä olevien osinkojen vero on myös selvästi alempi kuin pörssiyhtiöiden osingoissa, joissa yhteisö- ja osinkovero ovat yhteensä yli 40 prosenttia.

Osinkoverohuojennus suosii varakkaimpia, sillä se perustuu yritysvarallisuuden arvoon. Tarvitaan 1,9 miljoonan euron yritysvarallisuus, jos haluaa nostaa vuosittaisen enimmäismäärän eli 150 000 euron huojennetut osingot. Tämän osoittavat myös Verohallinnon tilastot. Vuonna 2021 huojennettuja osinkoja nostettiin noin 2,5 miljardia euroa. Niistä 62 prosenttia kertyi yli 50 000 euroa vuodessa osinkoja ansaitseville, joita oli 19 825. Yli 100 000 euroa osinkoja tienaavien osuus huojennetuista osingoista oli 41 prosenttia. Tähän osingonsaajien ryhmään kuului 9329 henkilöä eli noin kaksi promillea Suomen väestöstä.

Listaamattomien osinkojen verotuki tuo kilpailuetua varakkaille yrittäjille

Valtiovarainministeriön (VM) viime syksyn arvion mukaan verotuen määrä on noussut jo 830 miljoonaan euroon tänä vuonna. Verotuki on nurinkurinen, sillä se tukee alkuvaiheen riskinoton sijaan jo valmiiksi rikkaita omistajia, joilla on varaa ottaa riskiä ilman erillisiä tukia. Siksi veromallin kriitikoita löytyy myös yrittäjien joukosta.

Lukuisat tutkimuksissa ja asiantuntijaraporteissa on ehdotettu ongelmaan puuttumista. Vuonna 2010 verotuksen kehittämistyöryhmä eli niin kutsuttu Hetemäen työryhmä ehdotti, että ”listaamattomasta yhtiöstä saadun osingon verovapaudet poistettaisiin”. Työryhmä korosti verotuen haitallisia vaikutuksia talouteen.

Vuonna 2017 VM:n yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä nosti esiin samoja ongelmia ja ehdotti verohuojennuksen merkittävää leikkausta. Se nosti esiin muun muassa sen, että veromalli asettaa erilaiset yritykset epätasa-arvoiseen asemaan. Sittemmin VM on ehdottanut samaa useissa muissa raporteissaan.

Tässä kuussa julkaistussa verokartoituksessa VM arvioi, miten vuoden 2017 työryhmän esittämä osinkoverohuojennuksen leikkaus kohdistuisi eri tuloluokkiin. Kuviosta 12 nähdään, että VM:n ehdottama huojennuksen kaventaminen noin 430 miljoonalla eurolla vaikuttaisi lähinnä suurituloisimpaan kymmenykseen suomalaisista. Arvio on staattinen, eli se ei ota huomioon muun muassa verosuunnittelun vaikutusta, joka voisi vähentää verotuloja ainakin lyhyellä aikavälillä. Tätä vaikutusta voisi pienentää kiinnittämällä huomiota veromuutoksen yksityiskohtiin.

Kuvio 12. VM:n yritysverotuksen 2017 asiantuntijatyöryhmän osinkoverouudistuksen vaikutus eri tuloluokkiin (päivitetty arvio 2023). Lähde: VM.

Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverohuojennuksen kaventamista on ehdotettu myös muun muassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) työryhmien raporteissa. Tutkijoiden kannanotot perustuvat useisiin empiirisiin tutkimuksiin, joissa osinkoverohuojennuksen ongelmat on todettu (ks. esim. VATT).

Syksyllä 2019 myös Työ- ja elinkeinoministeriön vetämä valtiosihteerityöryhmä tarkasteli osinkoverohuojennusta. Sen arvio oli tyly: ”listaamattomien yritysten osinkoverotuksen malli tuottaa perusteetonta etua pääomarikkaiden yritysten suurille omistajille”. Viimeksi tulonmuunto ja muut osinkoveromallin ongelmat nousivat esiin tällä viikolla julkaistussa VATT:n tutkimuksessa.

Osinkoverohuojennus on siis haitallinen taloudelle ja siten myös elinkeinoelämälle kokonaisuutena. Pienituloiset yrittäjät eivät hyödy verotuesta olennaisesti, sillä heille ansiotuloveroprosentti on matalampi kuin tulon nostaminen yrityksen kautta. Yli puolelle verohuojennettuja osinkoja saavista ne jäävät muutamaan sataan euroon vuodessa, jolloin verohyöty on enimmillään joitain kymppejä.

Muutamalla satasella vuodessa kukaan ei kuitenkaan elä, joten näissä tilanteissa valtaosa yrittäjän tuloista kertyy muista lähteistä. Silloin osinkoverotukea parempi vaihtoehto olisi esimerkiksi saman rahan käyttäminen ansiotuloveron alentamiseen. Silloin pienyrittäjät myös pääsisivät kilpailussa samalla viivalle varakkaampien kilpailijoidensa kanssa.

Myytinmurtajaiset on Kalevi Sorsa -säätiön ja Vasemmistofoorumin yhteistyössä keväällä 2023 toimittama kirjoitussarja, jossa käsitellään julkisessa keskustelussa yleisesti esiin nousevia myyttejä ja muita väittämiä. Sarjan tarkoitus on tuottaa yleistajuista faktatietoa laadukkaamman keskustelun mahdollistamiseksi.

Tarkennus 11.9.2023. Lisätty täsmennys, että alla olevassa kappaleessa mainitut tulomäärät koskevat osinkoja (lisätty sana ”osinkoja” kahteen virkkeeseen.

”Vuonna 2021 huojennettuja osinkoja nostettiin noin 2,5 miljardia euroa. Niistä 62 prosenttia kertyi yli 50 000 euroa vuodessa OSINKOJA ansaitseville, joita oli 19 825. Yli 100 000 euroa OSINKOJA tienaavien osuus huojennetuista osingoista oli 41 prosenttia. Tähän osingonsaajien ryhmään kuului 9329 henkilöä eli noin kaksi promillea Suomen väestöstä.”

Sarjassa julkaistuja kirjoituksia:

1. Erna Bodström: 10+1 väitettä turvapaikanhakijoista

2. Janne M. Korhonen: Yhdeksän kysymystä ja vastausta vuoden 2022 energiakriisistä

3. Lauri Finér: Myytinmurtajaiset: 12 väitettä verotuksesta osa 1 – onko verotus haitallista?

4. Lauri Finér: Myytinmurtajaiset: 12 väitettä verotuksesta osa 2 – kuka hyötyy pääomien veronalennuksista?

5. Lauri Finér: Myytinmurtajaiset: 12 väitettä verotuksesta osa 3 – työn ja liikenteen verotus

Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter