Myytinmurtajaiset: 12 väitettä verotuksesta osa 3 – työn ja liikenteen verotus

Myytinmurtajaiset-kirjoitussarjan kolmessa kirjoituksessa käsitellään verotusta. Niistä viimeisessä Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér tarkastelee työn ja polttoaineiden verotusta koskevia väitteitä. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin verotuksen tarpeellisuutta ja haittoja koskevia väitteitä. Toinen osa koski pääomien verotusta.

Kirjoituksen kolmannen osan väitteet (edelliset
kahdeksan väitettä osassa 1 ja osassa 2):

9. VÄITE: Työn verotus on Suomessa korkeampaa kuin Ruotsissa.

FAKTA: Ei pidä paikkaansa. Ruotsissa työn kokonaisverotus on tällä hetkellä korkeampaa kaikilla tulotasoilla. Tilanne näyttää kuitenkin toiselta, jos jätetään huomioimatta palkasta perittävät työnantajamaksut, jotka ovat Ruotsissa korkeammat. Kansainväliset vertailut työn verotuksen tasosta tehdään kuitenkin tyypillisesti työn kokonaisverotuksen mittareilla, sillä ne huomioivat eri maiden verotuksen rakenteiden erot. Niillä arvioiden Suomessa työn verotus on eurooppalaista keskitasoa.

Työn verotus koostuu niin Suomessa kuin muualla useista eri veroista (ks. kuvio 13). Ansiotulovero on kokonaisuutena progressiivista ja sitä perivät sekä valtio että kunnat. Pieni vero palkasta peritään myös Ylen rahoittamista varten. Lisäksi palkasta peritään erilaisia veronluonteisia sosiaalivakuutusmaksuja, joista eläkemaksut ovat Suomessa merkittävin erä.

Sosiaalivakuutusmaksut peritään palkkaan perustuen ja ne ovat pääosin tasaveroja. Ne jaetaan työntekijän ja työnantajan osuuteen. Työntekijän osuus vähennetään työsopimuksessa sovitusta bruttopalkasta ja työnantajan osuus lasketaan bruttopalkan päälle eli se ei näy suoraan työntekijälle.

Lyhyellä aikavälillä voidaan vaikuttaa työntekijän käteen jääviin tuloihin ja työnantajan voittoon muuttamalla työntekijän ja työnantajan osuutta sosiaalivakuutusmaksuista. Näin tehtiin esimerkiksi kesän 2016 niin kutsutussa kiky-sopimuksessa, jossa työnantajien tuottoja kasvatettiin siirtämällä palkasta perittäviä sosiaalivakuutusmaksuja työntekijöiden maksettaviksi. Pidemmällä aikavälillä tällaisten päätösten vaikutukset kuitenkin todennäköisesti häviävät, kun ne otetaan huomioon neuvoteltaessa palkoista: bruttopalkat ennen pitkää laskevat tai nousevat hitaammin, jos työntekijän osuus sosiaalivakuutusmaksuista pienenee.

Kaikki edellä mainitut palkasta perittävät verot vaikuttavat työllistämisen kustannuksiin, joten ne on syytä huomioida työn verotuksen tasoa vertaillessa. Esimerkiksi Euroopan Unionin (EU) vuosittaisessa tilastojulkaisussa valtioiden työn verotuksen tasoa vertaillaan erityisesti kahdella mittarilla: työn keskimääräisellä kokonaisveroasteella (engl. implicit tax rate on labour) ja verokiilalla (engl. tax wedge). Työn keskimääräinen kokonaisveroaste lasketaan jakamalla kaikki valtiossa työstä perityt verot työvoimakustannusten kokonaismäärällä. Verokiila taas tarkastelee työn kokonaisverotusta eri skenaarioissa siten, että vertailussa otetaan yleensä huomioon veronmaksajan perhetilanne sekä tulotaso.

Työn keskimääräistä kokonaisveroastetta voi pitää parhaana mittarina työn verotuksen yleisen tason arviointiin. Sillä mitattuna työn verotus oli Suomessa vuonna 2020 lähellä EU-jäsenmaiden keskiarvoa ja hieman matalampi kuin Ruotsissa. Kuviosta 13 näkyy myös se, että eri verolajien osuus työhön kohdistuvista veroista vaihtelee maittain. Esimerkiksi Tanskassa palkasta ei peritä lainkaan työntekijän sosiaalivakuutusmaksuja, minkä vuoksi työn verotus on siellä Suomea alempaa, vaikka ansiotulovero on selvästi korkeampi.

Kuvio 13. Työn keskimääräinen kokonaisveroaste EU-maissa ja Norjassa vuonna 2020. Aineistolähde: EU.

Kun tarkastellaan työn kokonaisverotusta eli verokiilaa eri tulotasoilla, havaitaan, että useimmilla tulotasoilla Suomen verotus oli viime vuonna alempaa kuin Ruotsissa (ks. kuvio 14). Alemmilla palkkatasoilla Suomen työn verotus on alempaa kuin muun muassa Saksassa tai Virossa, mutta korkeampaa kuin esimerkiksi Norjassa tai Tanskassa. Kaikkein suurimpien palkkatulojen verotus oli vuonna 2022 Suomessa seitsemänneksi korkeinta 27 EU-maan joukossa. Verotuksen progressio on siis Suomessa suhteellisen vahva, muttei kuitenkaan Euroopan kärkitasolla.

Kuvio 14. Yksinasuvan palkkaverokiila Suomessa ja eräissä muissa Euroopan maissa vuonna 2022. Aineistolähde: Veronmaksajat.

Kuvion 14 vertailu ei ota huomioon sitä, että kustannustaso ja julkisten palvelujen laajuus vaihtelevat maiden välillä. Tämän ottaa paremmin huomioon vertailu, jossa verokiilan arvioinnissa otetaan huomioon kansallinen tulotaso. Tällaisessa vertailussa Suomen työn verotus on EU:n keskitasoa keskituloisella (ks. kuvio 15).

Kuvio 15. Keskituloisen palkansaajan verokiila EU-maissa ja Islannissa sekä ja Pohjoismaissa vuonna 2021 (tulot 67 % kansallisesta keskiarvosta). Aineistolähde: EU.

Työn verotusta voi suhteuttaa myös kaikkiin verotuloihin ja talouden kokoon (bruttokansantuote). Näillä mittareilla työn verotus on Suomessa alle EU:n keskiarvon (ks. kuviot 16 ja 17). Myös pääomien verotus on Suomessa näillä mittareilla alle EU:n keskiarvon (ks. tarkemmin osan 2 väite 6). Sen sijaan kulutus- ja tuotantoverot ovat täällä keskiarvoa korkeammat.

Kuvio 16. Eri verolajit suhteessa (%) bruttokansantuotteeseen Suomessa ja EU-maissa keskimäärin vuonna 2020. Aineistolähde: EU.
Kuvio 17. Eri verolajit suhteessa (%) kaikkiin verotuloihin Suomessa ja EU-maissa keskimäärin vuonna 2020. Aineistolähde: EU.

10. VÄITE: On reilua, että palkasta jää aina vähintään puolet käteen.

FAKTA: Voi olla tai sitten ei. Väitteessä ei ole päätä eikä häntää. Verojen alentaminen siten, että vero lisäpalkasta ei ole koskaan yli 50 prosenttia, hyödyttäisi vain varsin suurituloisia ja heikentäisi julkista taloutta lähes miljardilla eurolla.

Usein esitetään väite, että niin kutsuttu marginaalivero ei saisi nousta yli 50 prosenttiin eli puoleen bruttotulosta. Marginaalivero tarkoittaa veroa, joka maksetaan ansaitusta lisäeurosta kullakin tulotasolla. Sitä ei pidä sotkea esimerkiksi verotuspäätökseltä ilmenevää veroprosenttiin, jota kunkin tulosta keskimäärin peritään. Progressiiviseen verotukseen kuuluu, että marginaaliveroprosentti on varsinaista veroprosenttia korkeampi, sillä progressio toteutetaan niin, että tulojen kasvaessa ansaituista lisätuloista maksetaan enemmän veroa.

Kyseinen 50 prosentin raja-arvo ei kuitenkaan perustu muuhun kuin siihen, että se lienee jonkun mielestä mukavan pyöreä luku. Yhtä lailla Wayne Gretzkyn tai Nenan fani voisi sanoa, ettei marginaalivero saa nousta yli 99 prosenttiin, ja 22-Pistepirkosta innostunut asettaisi kenties rajan 22 prosenttiin.

Ylipäänsä ei ole olemassa mitään eksaktia aikaa kestävää raja-arvoa minkään veron oikealle tasolle. Kyse on lopulta kokonaisuudesta eli siitä, saadaanko veroilla aikaan hyödyllisiä asioita. Veroprosenttia olennaisempaa on siis muun muassa se, kuinka paljon rahaa jää käteen välttämättömien menojen, kuten koulutuksen, terveydenhuollon ja lastenhoidon jälkeen. Jos palvelut järjestetään julkisin verovaroin, niistä ei tarvitse maksaa niin paljon itse, jolloin käteen voi jäädä enemmän, vaikka verot olisivat korkeammat.

Kuten kirjoituksen ensimmäisen osan väitteen 1 kohdalla todettiin, korkean verotuksen Pohjoismaissa hyvinvointi on kaikkein korkeinta maailmassa, kun veroilla pidetään yllä hyvinvointivaltion palveluja ja tulonsiirtoja. Täällä myös ihmisten käteen jäävät tulot verojen ja pakollisten menojen jälkeen ovat keskimäärin isommat kuin useimmissa maissa, joissa verotus on matalampaa.

Tosiasiassa juuri 50 prosentin raja-arvoon sidottu marginaaliveron alentaminen hyödyttäisi vain yli 4 500 euroa kuukaudessa tienaavia eli suurimpiin tuloluokkiin kuuluvia, sillä vain heillä marginaalivero nousee näin korkeaksi (2023 tilanne). Samalla uudistus voisi heikentää julkista taloutta miltei miljardilla eurolla vuodessa. Vertailun vuoksi keskimääräinen veroprosentti nousee päälle 50:en vasta yli 15 000 euron kuukausituloilla.

Väitteen mielivaltaisuudesta kertoo se, että marginaaliverosta puhuttaessa viitataan yleensä vain bruttopalkasta vähennettäviin veroihin eli siinä sivuutetaan työnantajan osuus palkasta perittävistä veronluonteisista maksuista (ks. kirjoituksen edellinen väite 9). Se tarkoittaa, että marginaaliveroa olisi mahdollista alentaa ilman, että palkansaajan käteen jäävät tulot tai palkan verot kokonaisuutena muuttuisivat. Se onnistuisi siten, että palkasta perittäviä veroja siirrettäisiin työntekijältä työnantajalle ja samalla alennettaisiin bruttopalkkaa.

11. VÄITE: Polttoaineiden verotus on noussut rajusti.

FAKTA: Ei pidä paikkaansa. Polttoaineiden nimellisiä veroja on korotettu, mutta reaalisesti verotuksen taso on laskenut verrattuna esimerkiksi arvonlisäveroon, joka nousee hintojen mukana automaattisesti. Lisäksi verotuksen tasoa on alentanut se, että autojen päästöt ovat laskeneet, mikä on vähentänyt myös autoilusta maksettavia veroja.

Kaikki hallitukset kokoonpanosta riippumatta ovat korottaneet polttoaineiden nimellisiä veroja viimeisen 15 vuoden aikana. Siitä huolimatta polttoaineiden tosiasiallinen verotaso on ajanjaksolla laskenut. Muutos polttoaineiden reaalisessa verotasossa on ollut vähäistä vuoden 2015 jälkeen ja se kääntyy laskuun, jos tulevat hallitukset eivät nosta veroja reilusti (ks. kuvio 18). Tämä johtuu siitä, että polttoaineen veroa ei ole sidottu hinta- tai ansiotason kehitykseen – toisin kuin esimerkiksi arvonlisävero, joka nousee automaattisesti hintojen noustessa. Inflaatio siis laskee polttoaineverojen osuutta kulutuksesta, jos nimelliset veronkorotukset eivät ole riittävän suuria.

Kuvio 18. Eräiden energiaverotasojen reaalinen kehitys vuoden 2023 hinnoin. Lähde: VM.

Polttoaineveron kustannuksia laskee lisäksi se, että autojen energiatehokkuus kasvaa jatkuvasti. Autoissa käytetään yhä enemmän sähköä ja vähäpäästöisiä polttoaineita, joiden vero on matalampi. Kuviosta 19 nähdään, että autoilun keskimääräiset energiaverokustannukset ovat laskeneet viimeisen kymmenen vuoden ajan ja lasku jatkuu, jos polttoaineiden verotaso pysyy nykyisellään.

Kuvio 19. Bensiinin verokustannus ajokilometriltä (2019=1). Lähde: VM.

Polttoaineiden verotuksesta puhuttaessa on hyvä muistaa, että autoilun verotus koostuu useista eri veroista. Pumpulla maksettavan polttoaineveron lisäksi peritään vuosittaista ajoneuvoveroa sekä uuden auton hankinnasta autoveroa. Autovero peritään myös tuotaessa käytettyä autoa Suomeen. Myös liikenteessä käytetystä sähköstä peritään sähköveroa. Kaikki autoilun verot perustuvat enemmän tai vähemmän päästöihin. Siksi vähäpäästöisen auton käytöstä ja hankinnasta maksettavat verot ovat selvästi alemmat, kun tarkastellaan auton koko käyttöikää (ks. kuvio 20).

Kuvio 20. Liikenteen verot eri käyttövoimilla 17 000 kilometrin vuosisuoritteella ja 15 vuoden pitoajalla. Lähde: VM.

Liikenteen verot ovat keskeinen instrumentti päästöjen vähentämisessä. Päästöt eivät kuitenkaan ole Suomessa laskeneet riittävästi suhteessa tavoitteisiin. Siitä huolimatta polttoaineiden ja muu liikenteen reaalinen verotaso siis laskee ilman erillisiä päätöksiä. Siksi muun muassa valtiovarainministeriö (VM) on ehdottanut, että polttoaineiden ja muiden valmisteverojen verotasoja voitaisiin pitää ennallaan sitomalla ne hintatason kehitykseen.

Mahdolliset polttoaineiden verotason noususta aiheutuvat vaikutukset esimerkiksi pienituloisille tai syrjäseuduilla asuville on mahdollista kompensoida eri tavoin. Esimerkiksi Kanadassa on käytössä niin kutsuttu hiiliosinko, jossa hiiliverotulot jaetaan takaisin kotitalouksille perheen koon ja asuinpaikan perusteella. Tällainen malli toisaalta suosii vähäpäästöistä liikkumista ja toisaalta varmistaa sen, että kompensaatio laskee hiilipäästöjen ja sen seurauksena hiiliverotulojen laskiessa (ks. kuvio 21). Hiiliveroihin liittyvien kompensaatioiden ja tukien alentaminen on olennaista, kun halutaan pitää huolta julkisesta taloudesta pidemmällä aikavälillä.

Kuvio 21. Valmiste- ja liikenteen verojen tuotto vuosina 2015–2027 (miljoonaa euroa, suhteessa bruttokansantuotteeseen). Lähde: VM.

12. VÄITE: Dieselveron tarkoitus on kompensoida dieselin alempaa markkinahintaa verrattuna bensiiniin.

FAKTA: Ei pidä paikkaansa. Dieselverolla eli dieselautojen vuosittaisella käyttövoimaverolla kompensoidaan dieselpolttoaineen alempaa verotusta verrattuna bensiiniin. Dieselpolttoainetta verotetaan kevyemmin kuin bensiiniä erityisesti raskaan liikenteen tukemiseksi.

Polttoaineiden verotaso perustuu Suomessa kahteen komponenttiin: niiden energiasisältöön ja päästöihin. Eri käyttövoimia on kohdeltava verotuksessa tasapuolisesti, mikä perustuu muun muassa EU-säätelyyn. Toisin sanoen, dieselin ja muiden polttoaineiden verotuksen pitää perustua niiden tuotannosta aiheutuviin päästöihin ja niiden sisältämän energian määrään.

Diesel-polttoainetta verotetaan kuitenkin tällä hetkellä suhteellisesti noin 26 senttiä litralta matalammin kuin bensiiniä (ks. kuvio 18 edellä). Ero kompensoidaan vuosittain perittävällä ajoneuvoveron käyttövoimaverolla, jota kutsutaan tuttavallisesti dieselveroksi. Veromalli suosii paljon ajavia siten, että noin 25 000 kilometrin vuosittaiselle ajosuoritteella dieselin kokonaisvero jää matalammaksi kuin bensiinillä. Veromallin tarkoitus on suosia paljon ajavaa ammattiliikennettä ja etenkin raskasta liikennettä, jolta käyttövoimaveroa ei peritä, sillä EU-sääntely sallii raskaalle liikenteelle matalamman verotuksen. Näin alennetaan yritysten logistiikkakustannuksia.

Myytinmurtajaiset on Kalevi Sorsa -säätiön ja Vasemmistofoorumin yhteistyössä keväällä 2023 toimittama kirjoitussarja, jossa käsitellään julkisessa keskustelussa yleisesti esiin nousevia myyttejä ja muita väittämiä. Sarjan tarkoitus on tuottaa yleistajuista faktatietoa laadukkaamman keskustelun mahdollistamiseksi.

Sarjassa aiemmin julkaistuja kirjoituksia:

1. Erna Bodström: 10+1 väitettä turvapaikanhakijoista

2. Janne M. Korhonen: Yhdeksän kysymystä ja vastausta vuoden 2022 energiakriisistä

3. Lauri Finér: Myytinmurtajaiset: 12 väitettä verotuksesta osa 1 – onko verotus haitallista?

4. Lauri Finér: Myytinmurtajaiset: 12 väitettä verotuksesta osa 2 – kuka hyötyy pääomien veronalennuksista?

Kuva: David Dawson (CC BY-NC-ND 2.0).

Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.

Jaa: Facebook · LinkedIn · Twitter