Mihin veropäivänä kannattaa kiinnittää huomiota?

Veropäivänä julkistettavista tiedoista puuttuu valtaosa kaikkein varakkaimpien tuloista. Läpinäkyvyyttä voitaisiin lisätä kirjaamalla verovapaat pääomatulot sekä suuret perinnöt ja lahjat julkisiin verotietoihin. Lisäksi tulisi lisätä suurten omistusten julkisuutta. Näin myös Venäjää koskevat talouspakotteet toimisivat tehokkaammin.

Veropäivää vietetään taas keskiviikkona 8.11.2023, kun media saa julkistaa Verohallinnolta saamansa vuoden 2022 verotiedot. Media voi tilata sitä varten Verohallinnolta listaukset vähintään 100 000 euroa verotettavia tuloja viime vuonna saaneista suomalaisista. Näin huomio keskittyy erityisesti suurituloisten saamiin tuloihin ja heidän maksamiinsa veroihin.

Median saamat listaukset ovat tänä vuonna hieman aiempaa kattavampia, sillä korkeimman hallinto-oikeuden viime joulukuussa tekemän päätöksen mukaisesti suurituloiset eivät enää voi vastustaa tietojensa luovuttamista medialle. Toisaalta jo viime vuonna media pystyi samaan tietoonsa tietojen luovuttamista vastustaneet henkilöt, ja sitä kautta pyytämään Verohallinnolta myös heidän julkiset verotietonsa. Tietojen luovutusta vastustamalla pystyi siis lähinnä osoittamaan mieltä lisäämällä median ja viranomaisten vaivaa.

Julkisista verotiedoista ei kuitenkaan saa tänäkään vuonna likimainkaan täyttä kuvaa ihmisten tuloista tai niistä perityistä veroista. Erityisesti tiedoista puuttuu merkittävä osa kaikkein varakkaimpien tuloista. Tässä blogissa käyn läpi keskeisemmät julkisista verotiedoista puuttuvat tulot ja kerron, miten tulo- ja omistustietojen läpinäkyvyyttä voisi lisätä. Käsittelin aihetta blogissani myös viime vuonna, jolloin avasin muun muassa julkisten verotietojen historiaa sekä juridista taustaa.

Verotietojen julkisuus ja niiden maksaminen on varakkaimmille osin vapaaehtoista

Ilmeisin verotietojen julkisuuteen liittyvä puute on, että monille kaikkein varakkaimmille verotietojen julkisuus on tosiasiallisesti osittain vapaaehtoista. Esimerkiksi sijoitusyhtiöihin tai vakuutuskuoriin kertyneet tulot eivät näy henkilöiden julkisissa verotiedoissa, sillä niitä ei verojulkisuuden näkökulmasta luokitella heidän tulokseen vaan sijoitusyhtiön tuloksi.

Nämä tulot näkyvät henkilöiden julkisissa verotiedoissa vasta, jos ja kun niitä nostetaan itselle esimerkiksi osinkoina. Tällöinkin niistä näkyy vain osa, mitä käsittelen blogissa jäljempänä. Esimerkiksi oman sijoitusyhtiön tai vakuutuskuoren kohdalla voi itse päättää, milloin tulot nostetaan samaan tapaan kuin voi valita, milloin rahoja nostetaan omalta pankkitililtä.

Varakkaimmat käyttävät usein tällaisia rakenteita varojensa hallintaan, sillä näin voidaan samalla vähentää omaisuuden tuotoista maksettavia veroja. Voi siis sanoa, että heitä jopa kannustetaan siihen, ettei kaikkia tuloja nosteta niin, että niistä tulee julkisia. Veroja ei välttämättä tarvitse maksaa lainkaan tai ne jäävät mataliksi, jos tuloja ei nosteta itselle. Varakkaimpien tarvitsee yleensä nostaa tuloistaan vain murto-osa, jolloin verotietojen julkisuuden ohella myös verojen maksaminen on heille osin vapaaehtoista.

Sijoitusyhtiöiden valtava merkitys käy ilmi muun muassa tuoreesta tutkimuslaitos EU Tax Observatoryn kansainvälisen verovälttelyn tilannekuvaa käsittelevästä raportista. Sen mukaan esimerkiksi ranskalaiset miljardöörit maksavat pääomiensa tuotoista keskimäärin kahden prosentin veroa, kun normaalisti vero osingoista on Ranskassa 30 prosenttia – siis 15-kertainen*. Raportissa viitattujen tutkimusten mukaan tilanne on samansuuntainen muissa länsimaissa. Suhteutettuna varallisuuden arvoon miljardöörien tosiasiallinen verotuksen taso vaihtelee länsimaissa 0–0,5 prosentin välillä.

Niin muualla länsimaissa kuin Suomessa miljardöörejä on tietenkin vähän, mutta suhteellisen matala verotus koskee myös muita varakkaita, joiden tuloista iso osa kertyy pääomista. Suomessakaan verotus ei ole keskimäärin progressiivista suurituloisimmalle prosentille, sillä pääomien tuotot keskittyvät heille ja niitä verotetaan suhteessa kevyemmin (ks. kuvio 1).

Matalan verotuksen taustalla on EU Tax Observatoryn raportin mukaan muun muassa EU:n emo-tytäryhtiödirektiivi, jolla on vapautettu vähintään 10 prosenttia omistavien suuromistajien sijoitusyhtiöt osinkoverosta. Tällöin osingosta maksetaan veroa vasta, kun niitä nostetaan sijoitusyhtiöstä omaan käyttöön. Silloinkin vero voi jäädä selvästi alemmaksi kuin piensijoittajalla. Esimerkiksi Suomessa sijoitusyhtiöstä voi nostaa osinkoja alimmillaan 7,5 prosentin verolla 150 000 euroon asti vuodessa, kun pörssin pienomistajat maksavat osingoistaan vähintään 25,5 prosentin veroa.

Suomessa varakkaimpien verotusta alentavat lisäksi niin kutsutut vakuutuskuoret, joihin voi nostaa esimerkiksi osingot ja arvopaperien myyntivoitot verovapaasti. Tällöin sijoitustuotoista maksetaan veroa vasta, kun tuloja nostetaan kuoresta ja aina ei silloinkaan**. Suomalaisissa vakuutuskuorissa on tällä hetkellä sijoituksia noin 50 miljardin euron arvosta. Niistä hyötyvät ennen muuta varakkaat, sillä piensijoittajille kohdalla rahoituslaitosten perimät varsin korkeat palkkiot syövät ison osan tuotosta.

Sijoitusyhtiöihin kertyneet tulot puuttuvat julkisista verotiedoista

Erilaiset sijoitusrakenteet mahdollistavat siis matalamman verotuksen, mutta samalla iso osa varakkaimpien tuloista katoaa myös julkisista verotiedoista.

Esimerkiksi voi ottaa Suomen varakkaimman henkilön ja hissiyhtiö Koneen suurimman omistajan Antti Herlinin. Viimeiset julkiset verotiedot ovat saatavilla vuodelta 2021. Tuolloin Herlin omisti Koneen osakkeista noin 22,5 prosenttia, kun yhtiö jakoi osinkoa maaliskuussa. Herlin omisti yhtiötä osin suoraan (0,3 %), mutta ennen muuta sijoitusyhtiöidensä Holding Manutas Oy:n (17,6 %) ja Security Trading Oy:n (4,6 %) kautta. Yhteensä Herlin ja hänen sijoitusyhtiönsä saivat vuonna 2021 Koneelta osinkoja noin 250 miljoonaa euroa.***

Herlin ei kuitenkaan olisi voinut nostaa koko osinkopottia itselleen, sillä hän ei ole omistanut sijoitusyhtiöitä kokonaan itse, kun Koneen Säätiö ja Herlinin perheenjäsenet olivat niissä vähemmistöomistajina. Herlin itse omisti Holding Manutas Oy:stä suoraan noin 1,1 prosenttia ja lisäksi toinen sijoitusyhtiö Security Trading Oy omisti siitä 49,9 prosenttia. Security Trading Oy:stä Herlinin omistus taas oli 56,4 prosenttia.

Jos sijoitusyhtiöiden vähemmistöomistajille kuuluva osuus Koneen osingoista jätetään huomioimatta, olivat Antti Herlinille kuuluvat Koneen osingot vuonna 2021 yhteensä noin 90 miljoonaa euroa. Toisaalta Herlin ja hänen sijoitusyhtiönsä saavat tuottoja myös muualta kuin Koneesta. Esimerkiksi sijoitusyhtiö Security Trading Oy:n koko voitto vuonna 2021 oli noin 214 miljoonaa euroa, josta Herlinin laskennallinen osuus on noin 120 miljoonaa euroa (56,4 %).

Julkisissa verotiedoissa Herlinin tulot olivat kuitenkin vuonna 2021 vain noin 24 miljoonaa euroa eli murto-osan edellä mainituista Koneen osingoista ja sijoitustuotoista. Tämä johtuu siitä, että sijoitusyhtiöille kertyvät osingot verotiedoissa vain, jos hän nostaa niitä itselleen ja silloinkin vain osittain.

Kaikkia Herlinin tai varakkaiden yksityishenkilöiden omistuksia ja niistä kertyneitä tuottoja on tällä hetkellä mahdoton selvittää julkisten tietojen perusteella. Tämä johtuu siitä, ettei yhtiöiden tai sijoitustuotteiden omistuksesta ole Suomessa julkista rekisteriä. Suomalaisten yhtiöiden  tilinpäätökset on toimitettava julkiseen kaupparekisteriin, mutta tietoa niiden tosiasiallisista edunsaajista eli omistajista saa vain hyvin rajoitetusti.

Pörssiyhtiöiden kohdalla julkisuus on hieman laajempaa, sillä jo viiden prosentin omistukset on ilmoitettava eli liputettava muiden osakkaiden etujen varmistamiseksi. Lisäksi kotimaisten sijoittajien pienemmätkin suorat pörssiomistukset ovat julkisesti saatavilla arvopaperikeskuksesta, kun omistuksia ei hallita hallintarekisterin kautta. Esimerkiksi edellä mainitut tiedot Herlinin ja hänen sijoitusyhtiönsä omistuksista oli mahdollista selvittää varsin helposti pörssiyhtiöiden laajemman läpinäkyvyyden ansiosta. Pörssiyhtiöissä näin suuria omistusosuuksia on kuitenkin varsin harvoilla Herlinien kaltaisilla rikkailla omistajasuvuilla.

Verovapaat pääomatulot puuttuvat julkisista verotiedoista

Julkisista henkilöiden verotiedoista ei siis näy lainkaan omistajien tuloja, jotka jätetään esimerkiksi yhtiöihin ja vakuutuskuoriin. Kuitenkin myös yhtiöistä nostetut tulot näkyvät julkisissa verotiedoissa vain osittain. Tämä johtuu siitä, että julkisiin verotietoihin sisältyvät vain verotettavat tulot. Toisin sanoen tulojen verovapaa osuus puuttuu julkisista verotiedoista.

Verovapaita tuloja sisältyy erityisesti kaikkein suurituloisimmille kertyviin pääomatuloihin, sillä osingot ja arvopaperien myyntivoitot ovat lain mukaan osin verovapaata tuloa. Täyttä 30 tai 34 prosentin pääomatuloveroa ei siis makseta osingon koko määrästä vaan ainoastaan veronalaisesta osuudesta. Esimerkiksi kotimaasta saaduista osingoissa verovapaa osuus on 15–75 prosenttia.

Vuonna 2021 verovapaita pääomatuloja kertyi Verohallinnon tilastojen mukaan yhteensä 2,7 miljardia euroa. Niistä valtaosa oli verovapaita osinkoja, joita kertyi yhteensä 2,5 miljardia euroa. Yhteensä osinkoja maksettiin yksityishenkilöille 5,8 miljardia euroa, joista 43 prosenttia oli verovapaata tuloa (ks. kuvio 2).

Valtaosa verovapaista osingoista ovat listaamattomista osakeyhtiöistä kertyneitä verohuojennettuja osinkoja****. Niistä lain mukaan 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verovapaata tuloa. Kun edellä mainitusta 25 prosentista maksetaan yleensä 30 prosentin pääomatuloveroa, jää koko osingosta maksettavaksi veroksi 7,5 prosenttia (= 25 % x 30 %). Verotietojen julkisuus määräytyy kuitenkin verotettavan osuuden mukaisesti, jolloin huojennetusta osingosta niihin sisältyy siis vain 25 prosenttia.

Perinnöt ja lahjat eivät näy julkisissa verotiedoissa

Perinnöt ja lahjat eivät sisälly julkisiin verotietoihin, sillä niitä ei laissa luokitella tuloiksi, kun niitä verotetaan erillisen perintö- ja lahjaverolain mukaisesti. Niiden saajalle kyse on kuitenkin varallisuuden lisääntymisestä samaan tapaan kuin muissakin tuloissa. Jos lahjaan sisältyvä varallisuus saataisiin esimerkiksi vastineena työstä, se luokiteltaisiin tuloksi, joka näkyisi julkisissa verotiedoissa.

Seurauksena valtava määrä tuloja jää julkisten verotietojen ulkopuolella. Esimerkiksi vuosina 2017–2019 perintöjä ja veronalaisia lahjoja kertyi vuosittain keskimäärin noin 8,3 miljardia euroa. Näistä merkittävä osa kertyy suurituloisille. Perintöjen ja veronalaisten lahjojen arvosta 39 prosenttia keskittyi suurituloisimmalle tulokymmenykselle (ks. kuvio 3).

Perinnöt ja lahjat kertyvät eri tavoin myös esimerkiksi iän ja asuinpaikan mukaan, mitä käsittelin elokuussa ilmestyneessä raportissa. Esimerkiksi perinnöistä ja lahjoista (ks. kuvio 4) noin puolet kertyy Uudellemaalle, jossa niiden arvot ovat keskimäärin selvästi muuta maata suurempia.

Miten verotietojen julkisuutta voisi parantaa?

Veropäivänä julkaistavat verotiedot antavat siis puutteellisen kuvan suomalaisten tuloista ja heidän maksamistaan veroista. Etenkin pääomien tuotoista merkittävä osa puuttuu julkisista verotiedoista.

Siksi verotietolistojen kärjessä keikkuvat ensi viikollakin suuryhtiöiden johtajat, jotka saavat valtaosan palkkiostaan palkkana, joka näkyy lähes kokonaan verotiedoissa. Toinen ryhmä veropäivän listausten kärjessä ovat vuonna 2022 isoja yrityskauppoja tehneet yksityishenkilöt. Heistäkään aivan kaikki eivät listauksilta löydy, sillä kaupat on voitu tehdä sijoitusyhtiön lukuun, jolloin tulotiedot eivät ole julkisia, ellei myyntivoittoja ole nostettu osinkoina ulos.

Läpinäkyvyyden puutteen vuoksi verotietojen julkisuuden tavoitteet eivät toteudu, kuten pitäisi. Niiden avulla ei esimerkiksi pysty kattavasti valvomaan yhteiskunnan vallankäyttäjiä ja heidän taloudellisia intressejään.

Tulo- ja varallisuustietojen läpinäkyvyys hillitsee myös korruptiota ja harmaata taloutta. EU Tax Observatoryn uusi raportti kertoo, kuinka vuonna 2017 käynnistynyt viranomaisten rajat ylittävä pankkitilitietojenvaihto on vähentänyt tulojen piilottelua verokeitaisiin alle puoleen aiemmasta. Norjassa tehdyssä tutkimuksessa taas on havaittu, kuinka verotietojen julkisuuden laajentaminen lisää verotuloja, kun harmaa talous vähenee.

Ihmisten ja yhteisöjen tietojen julkisuudesta päätettäessä on välttämättä haettava tasapainoa läpinäkyvyyden hyötyjen sekä esimerkiksi yksityisyyden suojan ja turvallisuuden välillä. Kaikkien tietojen ei tarvitse olla julkisia, mutta nykytilanteelle on vaikea löytää perusteita.

On epäreilua, että verotietojen julkisuus ei ole tasapuolista ja joillekin varakkaille se on osin vapaaehtoista. Tilanteen korjaaminen edellyttää lakimuutoksia.

Yksinkertainen parannus olisi lisätä julkisiin verotietoihin sellaiset verovapaat tulot, joista kerätään jo nyt tarvittavat tiedot veroilmoituksilla. Näihin tuloihin lukeutuvat edellä käsittelemäni yksityishenkilöille kertyvät verovapaat osingot. Myös perintöjen ja lahjojen sekä niistä maksettujen verojen kokonaismäärien julkistaminen saajakohtaisesti voisi olla suhteellisen helppoa, sillä Verohallinto kerää nämä tiedot verotusta varten. Tällöin julkistuksille voitaisiin asettaa alaraja, jolloin esimerkiksi alle 100 000 euron saannot eivät olisi julkisia.

Vakuutuskuoriin kertyneiden osinkojen ja muiden tuottojen ainakin osittaiselle julkistamiselle on helppo löytää perusteita. Esimerkiksi rahoituslaitokset voitaisiin velvoittaa keräämään tiedot vakuutuskuoriin ja vastaaviin sijoitustuotteisiin verovapaasti kertyneistä tuloista julkistamista varten.

Myös osakeyhtiöihin kertyviä tuottoja pitäisi olla helpompi seurata. Tällä hetkellä yhtiöiden tilinpäätökset ja verotiedot ovat julkisia, mutta näitä tietoja ei pysty yhdistämään yhtiöiden omistajiin. Se onnistuisi, kun tiedot yhteisöjen tosiasiallisista edunsaajista eli omistajista olisivat julkisia. Tällöin omistusten olla julkisia ainakin silloin, kun yksittäisen henkilön omistus on vähintään kymmenen prosenttia, jolloin hän voi saada myös verotuksessa etuja omistusosuuden perusteella.

Omistustietojen julkisuuden parantaminen auttaisi myös kansainvälistä oikeutta rikkovia valtioita koskevien pakotteiden toteuttamisessa. Tällä hetkellä yritysten on vaikea toteuttaa esimerkiksi venäläisiä oligarkkeja koskevia pakotteita, sillä omistukset voidaan piilottaa monimutkaisiin rakenteisiin.

Omistustietojen julkisuuden laajentamista ehdotetaan myös EU Tax Observatoryn raportissa. Lisäksi siinä ehdotetaan kansainvälistä viranomaisten varallisuusrekisteriä. Se voitaisiin toteuttaa pankkien viranomaisille jo tällä hetkellä keräämien tilitietojen pohjalta. Esimerkiksi tilastoviranomaisille tulisi lisäksi antaa mahdollisuus kerätä näitä tietoja myös tutkimuskäyttöä varten. Samalla tietojenvaihdon katveet tulisi poistaa keräämällä tiedot muun muassa kiinteistöomistuksista.

Toiminnanjohtaja
Lauri Finér
lauri.finer@sorsafoundation.fi

Kirjoittaja johtaa säätiötä ja tutkii verotusta koskevia aiheita.

Kuva: Donald Trumpin verotietojen julkistamista vaativa mielenosoitus 15.4.2017. (Seth Anderson, CC BY-NC-SA 2.0 DEED).

*Vertailussa ei ole huomioitu omistettujen yritysten maksamaa yhteisöveroa, joka kohdistuu yhtä lailla miljardöörien kuin muidenkin saamiin osinkoihin. Jos yhteisövero huomioidaan miljardöörien kohdalla, nousee heidän veroprosenttinsa Ranskassa keskimäärin noin 25 prosenttiin, kun esimerkiksi suurituloinen palkansaaja maksaa Ranskassa yli 50 prosentin veroa.

** Sijoitussidonnaisten vakuutussopimuksiin eli niin kutsuttuihin vakuutuskuoriin kertyvät tulot ovat eräitä harvinaisia tilanteita lukuun ottamatta verovapaita (ks. tuloverolaki 35 b §). Vakuutuskuoriin kertyneitä sijoitustuottoja verotetaan, jos voittoja nostetaan kuoresta. Monissa tilanteissa tuotot jäävät tuloverotuksessa kokonaan verottamatta. Tämä koskee tilanteita, joissa kuori on siirretty esimerkiksi lahjana perilliselle ennen nostoa (ks. s. 47–48) tai nostaja on tuolloin muuttanut kirjansa ulkomaille.

*** Osinkojen määrät on arvioitu Herlinin ja hänen määräysvallassaan olevien yhtiöiden osakeomistusten (tilanne 28.2.2021) sekä Koneen vuonna 2021 maksamien osinkojen perusteella. Herlinin ja hänen määräysvallassaan olevien yhtiöiden omistukset kasvoivat hiukan maaliskuun 2021 aikana, mutta tällä ei ole olennaista merkitystä arvion kannalta. Arvioissa on lisäksi hyödynnetty lähteenä Holding Manutas Oy:n ja Security Trading Oy:n kaupparekisteriin toimittamia tilinpäätöstietoja sekä Koneen julkisia tilinpäätöksiä. Niihin voi liittyä vähäistä epätarkkuutta.

**** Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverohuojennus

Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverohuojennus on monien tutkijoiden ja asiantuntijatyöryhmien näkemyksen mukaan keskeinen Suomen verotuksen epäkohta (ks. myös tämä kirjoitus Helsingin Sanomissa). Valtiovarainministeriön tuoreimman arvion mukaan kyseessä on ensi vuonna (2024) 545 miljoonan euron verotuki. Tutkimuksissa on arvioitu, että verotuki ohjaa varojen käyttöä, mikä haittaa taloutta ja investointeja.

Lisäksi huojennus on epäoikeudenmukainen, sillä huojennetusta osinkoverotuksesta hyötyvät lähinnä varakkaat ja suurituloiset. Tämä johtuu muun muassa siitä, että verotuen suuruus perustuu varallisuuteen. Täysimääräisten huojennettujen osinkojen nostaminen edellyttää vähintään 1,9 miljoonan euron varallisuutta. Seurauksena vähävaraisemmat ja pienituloisemmat palkansaajat ja yrittäjät joutuvat maksamaan samansuuruisesta tulosta jopa yli 20 prosenttiyksikköä korkeampaa veroa. Verohallinnon tilastojen mukaan valtaosa huojennetusti verotetuista osingoista kertyy suurituloisimmalle kymmenykselle.

Huojennusta voi myös hyödyntää työtuloista maksettujen verojen välttämiseen niin kutsutulla tulonmuunnolla, joka toimii esimerkiksi siten, että normaalin palkan sijaan tulot kanavoidaan työntekijälle hänen omistamansa osakeyhtiön kautta. Tällöin vero jää usein kokonaisuutena selvästi palkan verotusta matalammaksi, vaikka huojennetun osinkoveron lisäksi yhteisön verotettavasta voitosta peritään 20 prosentin yhteisöveroa. Monimutkaista verohuojennusta ja sen vaikutuksia on kuvattu tarkemmin esimerkiksi tässä raportissa.