Vihreä kansankoti. Visio 2020 -luvun SDP:lle?
2020 -luvulla pohjoismaalaisen kansankodin väri muuttuu punaisesta vihreään.
Elämme tällä hetkellä punaisessa kansankodissa. Suureksi epäonneksemme se on vakavasti addiktoitunut fossiilisiin polttoaineisiin. Narkomaanin lailla se ei saa päiväänsä käyntiin ilman miljoonia tonneja kestämättömästi tuotettua energiaa, ja luonnonvarojen holtiton tuhlaaminen jatkuu vuoden jokaisena päivänä ja kellon ympäri. Tänä vuonna potilas käytti koko vuoden co2 -kiintiönsä ennätyksellisen aikaisin, huhtikuussa. Loppu vuosi eletään ekologisilla pikavipeillä, joiden korot ovat kirjaimellisesti armottomat.
Siksi punaisesta kansankodista luopuminen välttämätöntä. Ilman hoitoa addikti menehtyy. Punaisen kansankodin vieroittaminen fossiilisista polttoaineista on äärimmäisen kova harjoitus. Sen edetessä ei kansakunnan laajuisilta psykologisilta ja fyysisiltä vieroitusoireilta voida välttyä. Vieroittaminen on kuitenkin aloitettava ennen kuin on liian myöhäistä. Vaikean siirtymän mahdollistamiseksi tarvitsemme uskottavan ja toteuttamiskelpoisen näkymän 2030-luvun hyvinvointivaltiosta. Siihen ainoa vaihtoehto on visio vihreästä kansankodista.
Vihreässä kansankodissa 2030 -luvun lopussa tuloerot ovat pienemmät kuin punaisessa kansankodissa. Tämä on määrätietoisen politiikan tulosta, jolla päästövähennyksistä syntyvät kustannukset on jaettu kansalaisten taloudellisen kantokyvyn perusteella ja solidaarisuusperiaatteen mukaisesti. Tanskan esimerkin pohjalta kehitetty Green Check -järjestelmä kompensoi päästövähennyskustannukset pienituloisimmille ihmisille. Siksi vihreässä kansankodissa ei esiinny minimibudjettiköyhyyttä ja kaikkien tulot riittävät elämiseen.
Vihreässä kansankodissa vallitsee täystyöllisyys. Työ on siis määritelty uudelleen tasa-arvon toimiessa läpileikkaavana periaatteena. Työn arvoa ei mitata enää vain rahassa, vaan myös sen ilmastovaikutuksissa. Näin ollen työ hiilinielujen kasvattamiseksi Suomen metsissä on kaikkein arvostetuin työ, mitä vihreässä kansankodissa kuvitella saattaa. Vihreästä kansankodista tulee maapallon keuhkot. Aurinko-, meri-, -ja tuulivoimaloiden rakentaminen ja näiden ylläpito työllistävät parempipalkkaisiin töihin. Työn uudelleenmäärittelyn myötä tyytyväisyys elämään ei riipu tulotasosta. Myös hoivatyötä arvostetaan nykyistä enemmän.
Vihreä kansankoti pärjää kansainvälisessä kilpailussa yhtä hyvin kuin punainen edeltäjänsä. Tämä johtuu massiivisista panostuksista kestävää kasvua edistävään koulutukseen ja tuotekehitykseen sekä transaktiokustannuksia vähentävään yleistyneeseen luottamukseen. Vihreä kansankoti elää tienraivaamisesta ympäristöteknologian eri alueilla globaaleilla markkinoilla. Globaalin markkinatalouden sääntelyn kasvu päästökaupan alueella tarjoaa vihreälle kansankodille tärkeitä vientituotteita. Kolmannen tukipilarin vihreän kansankodin taloudelle tarjoaa kerskakulutusta karttava yhteiskuntamoraali ja palkkapolitiikassa vastuullinen sopimusyhteiskunta. Ylikuluttaminen on vapaassa yhteiskunnassa jokaisen oma asia, mutta post-materiaalisten arvojen nousun vuoksi siihen suhtaudutaan yleisesti hyvin kriittisesti.
Vihreä kansankoti yhdistää siis punaisen kansankodin parhaat puolet ilman riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Matka vihreään kansankotiin on kuitenkin kivetty tuhansilla pienillä, keskisuurilla ja suurilla päätöksillä sekä politiikassa että kansalaisten arjessa. Vision toteutuminen edellyttää yhteistyötä yli puoluerajojen, aivan kuten punaisen kansankodin rakentamisvaiheessa tapahtui toisen maailmansodan jälkeen. Pohjoismaalaisten kansankotien historia osoittaa, että toivo paremmasta elää demokratiassa, säännellyssä markkinataloudessa ja kaikkien pitämisessä kehityksessä mukana.
Ari-Matti Näätänen
vt. tutkimuspäällikkö
Kalevi Sorsa -säätiö