Rahtilaiva kulkee merellä, taustalla näkyy tuulivoimaloita.

Vihreä siirtymä on myös turvallisuuspolitiikkaa

Venäjän hyökkäys Ukrainaan paljasti sodan kylmät kasvot. Samalla se paljasti Euroopan riippuvuuden Venäjän fossiilienergiasta ja asetti tuon riippuvuuden myös täysin uuteen valoon. Euroopan on pyrittävä irti fossiilienergiasta mahdollisimman nopeasti sekä ilmaston että geopoliittisen vakauden turvaamiseksi. Tässä kirjoituksessa Samuli Sinisalo käy läpi, miten EU-maat ovat kiihdyttäneet vihreän energian investointejaan Venäjän hyökkäyksen jälkeen ja miten rauhaa voisi edistää energiamarkkinoiden avulla – ja toivoo kunnianhimoisia päätöksiä kehysriihestä kestävää energiapolitiikkaa kohti.

Kirjoittaja Samuli Sinisalo Samuli Sinisalo Ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolla -hankevastaava

Samalla kun Venäjän tankit vyöryvät keväisessä Ukrainassa fossiilienergialla ja fossiilienergiakaupasta saatavien tulojen avulla, napa-alueilla tehdään uusia lämpöennätyksiä. Etelämantereella ja Arktiksella lämpötilat ovat olleet jopa 30-40 celsiusastetta tavanomaista lämpimämpiä. On harvinaista, että molemmilla napa-alueilla, joilla on päinvastaiset vuodenajat, jäät sulavat samanaikaisesti. Tuore IPCC:n raportti onkin varoittanut, että tutkimustiedon lisääntyessä näyttää siltä, että ilmastonmuutoksen riskit ovat pahempia, tapahtuvat nopeammin kuin aikaisemmin odotettiin ja ihmiskunta on niihin huonommin varautunut. Raportti julkaistiin helmikuun lopussa ja sen varoittava viesti on jäänyt sodan vaimentamaksi.

Toisaalta, kuten tiedämme, Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut aikaan voimakkaan vastareaktion. Erityisesti Eurooppalaiset valtiot ja Yhdysvallat ovat asettaneet Venäjälle jopa ennen näkemättömän tiukkoja talouspakotteita ja kiihdyttäneet siirtymää pois fossiilisista energianlähteistä. Siinä missä varsin energiaomavarainen Yhdysvallat nopeasti kielsi energiantuonnin Venäjältä, tuontienergiasta riippuvaisessa Euroopassa fossiilienergia ja energiakauppa jäi vienti- ja talouspakotteiden ensi aallon ulkopuolelle. Tämä kertoo karua kieltään riippuvuudestamme venäläisestä energiasta, jolle toki koitetaan hakea vaihtoehtoja.

Onneksi Euroopassa on käynnistynyt investointiaalto tästä fossiilienergiasta irtautumiseksi. Hollanti aikoo kaksinkertaistaa merituulen tuotantonsa vuoteen 2030 mennessä. Ranska on ilmoittanut kotitalouksille suuntautuvasta ohjelmasta, jolla tuetaan kestävien lämmitysratkaisujen kuten lämpöpumppujen asentamista. Samalla se poisti investointituen uusilta kaasulämmittimiltä. Ranska on ilmoittanut pyrkivänsä eroon Venäjältä tuotavasta kaasusta ja öljystä vuoteen 2027 mennessä.

Belgia on ilmoittanut pidentävänsä kahden ydinvoimalansa käyttöaikaa, jotka oli suunniteltu alas ajettaviksi vuonna 2025. Samalla Belgia laatii suunnitelmia merituulivoiman ja aurinkovoiman lisäämiseksi sekä öljy- ja kaasulämmityksen vähentämiseksi vuoteen 2026 mennessä. Erittäin vahvasti Venäjän maakaasusta riippuvainen Italia on päättänyt rakentaa ensimmäisen merituulivoimalan Välimerelle. Tämä on osa suunnitelmaa luopua Venäjän kaasusta vuoteen 2025 mennessä. Iso-Britannia suunnittelee suurta kestävään energiaan ja ydinvoimaan panostavaa investointiohjelmaa kansallisen turvallisuuden nimissä. Myös EU:n komissio kasvattaa kunnianhimoa biometaanin tuotannossa maatalousjätteestä.

Saksa on paitsi yksi suurimpia toimijoita EU:ssa, myös yksi pahiten Venäjän fossiilienergiasta riippuvaisia talouksia – Saksa vastaa noin kolmasosasta EU:n kaasuntuonnista Venäjältä. Kohtalaisen pian Venäjän hyökkäyksen jälkeen Saksa julisti käyttövalmiin, mutta ei vielä toiminnassa olleen NordStream2-kaasuputken keskeytetyksi. Tuoreimpana uutisena Saksa on neuvotellut kaasusopimuksen Qatarin kanssa, joka on askel pienempään riippuvuuteen Venäjästä, mutta vaatii vielä vuosien täytäntöönpanoa mm. logistiikan vuoksi.

Samalla Saksa on myös käynnistänyt erilaisia investointiohjelmia maakaasuriippuvuuden vähentämiseksi. Tavoitteena on, että sähköntarpeesta 80 % olisi tuotettu fossiilivapaasti vuoteen 2030 mennessä ja olla täysin fossiilittomassa sähköntuotannossa vuoteen 2035 mennessä, jolloin myös polttomoottoriautoista on määrä luopua. Lisäksi Saksassa on vuoteen 2026 mennessä erilaisiin ilmastotoimiin määrätty 200 miljardia euroa, joskaan kaikki tästä ei ole ns. uutta rahaa. Potti on kuitenkin kasvanut.

Sodan alettua, EU-maat ovat maksaneet Venäjälle energiatoimituksistaan valtavan määrän rahaa. Hollannin pääministeri onkin todennut EU:n olevan liian riippuvainen Venäjän energiasta katkaistakseen tuontia huomenna. Suomikin on verrattain riippuvainen Venäjän energiasta, mutta maakaasun vähäisen käytön johdosta Venäjän energiasta irrottautuminen saattaisi olla meille monia muita EU-maita helpompaa, koska öljy ja kivihiili liikkuvat maailman markkinoilla maakaasua joustavammin. Samasta syystä EU:n energiapakotteet Venäjälle voisivat olla varsin tehokkaita, kun taas maakaasun kuljetusinfran rakentaminen esim. Kiinaan vaatisi vuosien työn.

Tämän pidemmän aikavälin kehityksen vauhdittamisen lisäksi EU-mailta toivoisi rohkeutta energiamarkkinoilla myös lyhyellä aikavälillä. Jossain määrin sitä myös tapahtuu: EU:n komissio suunnittelee leikkaavansa 2/3 Venäjältä tulevasta kaasutuonnista vuoden loppuun mennessä. EU myös pohtii nopeamman aikavälin päätöksiä energiakaupan suhteen. Yhden vuodetun muistion mukaan Saksan öljyntuonti Venäjältä voitaisiinkin puolittaa, kivihiilen tuonnista luopua kokonaan ja maakaasuakin vähentää 30 prosenttia tämän vuoden puolella.

Enemmänkin olisi ehkä mahdollista tehdä. Bruegel-ajatushautomo on arvioinut, miten EU pärjäisi, jos sen olisi pakko selvitä seuraavasta talvesta kokonaan ilman Venäjältä tuotavaa maakaasua ja öljyä sekä hiiltä: tehtävissä, joskaan ei helppoa. Tarvittaisiin paljon EU:n sisäistä koordinaatiota sekä yhteistyötä esim. Yhdysvaltojen ja muiden energianviejien kanssa – josta on jo lupauksia. Toki fossiilisen polttoaineen toimittajan korvaaminen toisella ei riitä. Tarvitaan vauhdikasta vihreää siirtymää, joka pidemmällä aikavälillä myös vähentää EU:n riippuvuutta fossiilisesta energiasta ja samalla vähentää Venäjän geopoliittista vääntövoimaa.

Toivottavasti Suomi on rintamassa mukana ja esimerkiksi pian alkavasta vuoden 2022 kehysriihestä saadaan päätöksiä sekä lyhyelle että pitkälle aikavälille fossiilienergiasta luopumiseksi – päätöksillä rupeaa olemaan jo kiire sekä ilmaston että rauhan takia.

 

Samuli Sinisalo työskenteli Kalevi Sorsa -säätiön Ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolle -hankkeen hankevastaavana maaliskuuhun 2022 asti. Hankkeessa tarkastellaan ekologisen kriisin syitä ja yhteiskunnallisia seurauksia sekä pyritään löytämään oikeudenmukaisia ratkaisuja yhteiskuntien saattamiseksi kestävälle uralle.