Myytinmurtajaiset osa 2: Yhdeksän kysymystä ja vastausta vuoden 2022 energiakriisistä
Myytinmurtajaiset-sarjan raportissa kestävän siirtymän asiantuntija Janne M. Korhonen avaa talven 2022–2023 energiakriisin syitä ja seurauksia. Kriisi johtui erityisesti Venäjän päätöksistä rajoittaa energian tuontia Eurooppaan kesästä 2021 alkaen. Vähimmillä vahingoilla kriisistä selvisivät maat, jotka olivat pisimmällä vihreässä siirtymässä.
Syksyn ja talven 2022–2023 aikana toisinaan kohtuuttomaksi noussut sähkön hinta on herättänyt kysymyksiä niin energiakriisin syistä kuin sähkö- ja energiajärjestelmämme tilasta ja sen tulevaisuudesta. Tässä raportissa paneudun kirjoitushetkellä maaliskuussa 2023 ainakin toistaiseksi hellittäneen energiakriisin syihin ja kriisistä levinneisiin väitteisiin. Raportti on osa Kalevi Sorsa -säätiön ja Vasemmistofoorumin toimittamaa Myytinmurtajaiset-kirjoitussarjaa.
1. Mistä vuoden 2022 energiakriisi johtui?
Suomea ja Eurooppaa viime vuodesta ravistellut energiakriisi aiheutui ennen muuta Venäjän päätöksistä, kun se hyökkäsi Ukrainaan, vähensi kaasun vientiä Eurooppaan kesästä 2021 alkaen (ks. kohta 2) ja katkaisi keväällä 2022 maakaasu- ja sähkötoimitukset Ukrainaa tukeneisiin Euroopan maihin. Vaikka Euroopan Unionin asettamat talouspakotteet ja halu irtautua venäläisestä energiasta olisivat ennen pitkää vähentäneet venäläisen energian toimituksia, Venäjän toimet katkaisivat ne pakotteita nopeammin.
Kriisi ei aiheutunut päästökaupasta (ks. kohta 5) tai vihreästä siirtymästä (ks. kohta 6), eikä sitä olisi voitu estää millään vuoden 2022 aikana aloitetulla toimenpiteellä (ks. kohta 4). Kriisiä pahensivat Ranskan ydinvoimaloiden tekniset ongelmat ja poikkeuksellisen kuuma ja kuiva kesä 2022 (ks. kohta 2). Uusiutuvat energianlähteet ja fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseksi meneillään oleva vihreä siirtymä helpottivat kriisiä merkittävästi (ks. kohta 6). Suomi ja muut maat, joissa vihreä siirtymä oli pisimmällä, selvisivät kriisistä pääosin vähimmin vahingoin (ks. kohta 9).
Vaikka 2010-luvulla puretuista hiilivoimaloista olisikin ollut apua, jos ne olisi säästetty varavoimaksi, niiden säilyttäminen olisi ollut tuolloin vallinneiden käsitysten valossa kannattamatonta, erityisesti koska Olkiluoto 3:n uskottiin valmistuvan vuonna 2019 (kohta 7). Turpeen polton pitkään jatkuneella vähenemisellä oli kriisiin vain vähän vaikutusta, eikä turpeen tuotannon kasvattaminen nopeasti ollut mahdollista (kohta 8).
2. Miten Ranskan ydinvoiman ongelmat ja kuuma kesä 2022 vaikuttivat energiakriisiin?
Ranskan ydinvoiman ongelmat laskivat sähkön tarjontaa ja nostivat energian hintaa. Myös ennätyksellisen kuuma ja kuiva kesä 2022 vaikeuttivat energian tuotantoa. Lisäksi kuumuus lisäsi energian käyttöä muun muassa ilmastointiin, mikä osaltaan nosti kaasun sekä sähkön hintaa.
Elokuussa 2022 peräti 32 ranskalaista reaktoria eli lähes 60 prosenttia Ranskan ydinvoimaloista oli yhtä aikaa poissa käytöstä. Ranskan ydinvoiman ongelmien taustalla oli koronapandemia ja säästöt reaktoreiden ylläpidossa. Koronapandemia viivästytti ydinvoimaloiden vuosihuoltoja, ja joulukuussa 2021 rutiinitarkastus paljasti eräässä reaktorissa odottamattoman korroosio-ongelman. Sen seurauksena varotoimenpiteenä toteutettu muiden voimaloiden tarkastaminen vaati niiden pysäyttämistä, kasvatti huoltohenkilökunnan työtaakkaa entisestään, ja aiheutti siten lisää viiveitä myös vuosihuoltoihin.
Samaan aikaan ennätyksellisen kuuma kesä tyhjensi vesivarastoja ja vähensi Euroopan vesivoiman tuotantoa keskimäärin 20 prosenttia. Kuumuus myös häiritsi Keski-Euroopassa jokia pitkin tehtyjä hiilikuljetuksia ja pakotti osan Ranskan ydinvoimaloista vähentämään tehoaan, kun jäähdytysvesi lämpeni liikaa. Kun myös ydinvoiman tuotantovaikeudet lisäsivät maakaasun kysyntää, maakaasun hinta nousi ennätykseen elokuussa 2022.
Samaan aikaan ennätyksellisen kuuma kesä tyhjensi vesivarastoja ja vähensi Euroopan vesivoiman tuotantoa keskimäärin 20 prosenttia.
Vesi- ja polttoainevarastojen tyhjentymisen ja Ranskan ydinvoiman ongelmien vuoksi Venäjän toimien vaikutukset olivat todennäköisesti suurempia kuin ne olisivat tavallisena vuotena olleet. Jopa 500 vuoteen kuivimman kesän vaikutukset kriisiin ovat hyvä muistutus energiajärjestelmän haavoittuvuuksista, jotka voivat realisoitua, kun ilmastonmuutos etenee ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät.
3. Miksi sähkön ja polttoaineiden hinnat nousivat jo vuonna 2021?
Energiakriisiä ei olisi syntynyt, ellei Venäjä olisi vuonna 2022 yrittänyt kiristää Ukrainaa tukeneita maita katkaisemalla maakaasun ja sähkön toimitukset. Kaasun ja sähkön hinta alkoivat kuitenkin nousta jo kesällä 2021, kun Venäjä alkoi vähentää kaasutoimituksiaan Eurooppaan. Tuolloin Venäjä perusteli luvattua vähäisempiä toimituksia teknisillä ongelmilla, mutta mitä ilmeisimmin todellinen syy oli sotaan ja “kaasuaseen” käyttöön valmistautuminen.
Jo toukokuussa 2021 Ukrainan rajoilla odotti jopa 80 000 venäläistä sotilasta. Kaasutoimituksia vähentämällä kaasun hinta saatiin nousemaan, eivätkä EU-maat täyttäneet vuonna 2021 varmuusvarastojaan niin täyteen kuin tavallisesti. Toimitukset vähenivät samaan aikaan kun Venäjän retoriikka jyrkkeni ja joukkojen keskitykset jatkuivat.
Kaasun ja sähkön hintaa nosti vuonna 2021 myös maailmantalouden ja kysynnän nouseminen koronapandemian aiheuttamasta kuopasta. Suuret öljyn- ja kaasuntuottajamaat olivat leikanneet tuotantoaan pandemian vuoksi, mutta kasvattivat tuotantoa hitaammin kuin kysyntä kasvoi. Samaan aikaan kuuma ja kuiva kesä ja Ranskan ydinvoiman ongelmat tyhjensivät polttoaineiden varastoja normaalia nopeammin (ks. kohta 2).
4. Olisiko vuoden 2022 energiakriisi voitu välttää?
Talven 2022–2023 energiakriisi aiheutui siis ennen kaikkea Venäjän yrityksestä kiristää Euroopan maita maakaasun ja sähkön toimitusten rajoittamisella ja katkaisemisella. Useat Euroopan maat menettivät tällöin erittäin merkittävän osan energianlähteistään odotettua nopeammin. Menetys oli useimmissa maissa niin suuri, ettei sen korvaaminen millään vuoden 2022 aikana tehdyllä toimenpiteellä olisi ollut käytännössä mahdollista. Esimerkiksi varavoiman tai turpeen käytön lisääminen eivät olisi tilannetta ratkaisseet, eikä niiden kapasiteetin lisääminen olisi edes pitkällä aikavälillä taloudellisesti mielekästä (ks. kohdat 7 ja 8).
Kriisin juurisyynä oli ennen kaikkea Euroopan energiajärjestelmän riippuvuus maakaasusta ja fossiilisista polttoaineista. Suomessa energiakriisiin vaikutti lisäksi sähkön tuonnin katkeaminen Venäjältä. Venäjältä oli tuotu aiemmin noin kymmenesosa maamme käyttämästä sähköstä. Kriisi olisi voitu välttää, jos vähähiilisiä energianlähteitä olisi ollut käytössä enemmän ja muun muassa energiatehokkuutta ja sähkön kulutuksen joustavuutta kasvattava vihreä siirtymä olisi ollut pidemmällä (ks. kohta 6).
Nämä toimet olisi kuitenkin pitänyt käynnistää jo useita vuosia ennen energiakriisiä, sillä uuden sähkövoimalan rakentaminen alustavasta suunnitelmasta verkkoonkytkentään kestää vähintään neljä vuotta. Näinkin nopeasti tuotannon kasvattaminen onnistuu lähinnä tuulivoimalla (ks. kohta 6). Usein uuden tuotannon rakentaminen kestää paljon kauemmin: jos esimerkiksi Olkiluoto 3 -ydinvoimala käynnistyy vuonna 2023, sen periaatepäätöksestä on ehtinyt vierähtää jo 20 vuotta.
5. Miten EU:n päästökauppa vaikutti energiakriisiin ja sähkön hintaan?
Euroopan Unionin (EU) päästökaupan tarkoitus on vähentää EU:n jäsenmaiden kasvihuonekaasupäästöjä sekä maiden riippuvuutta fossiilisia polttoaineita tuottavista maista. Päästökauppa perustuu yhteisesti sovittuun päästöjen enimmäismäärään eli päästökiintiöön. Päästökaupan piiriin kuuluvat toimialat, kuten energiateollisuus, saavat päästää vuosittain yhteensä enintään tämän kiintiön verran kasvihuonekaasupäästöjä, ennen kaikkea hiilidioksidia. Päästöjä aiheuttavat yritykset, kuten fossiilisia polttoaineita polttavat voimalat, joutuvat ostamaan aiheuttamiensa päästöjensä verran päästöoikeuksia pörssin tapaan toimivasta huutokaupasta.
Kun päästöoikeuksien kysyntä kasvaa, niiden hinta nousee. Jotta tuotannosta ei tulisi kannattamatonta, päästökaupan piiriin kuuluvia fossiilisia polttoaineita (hiili, kaasu, öljy) ja turvetta käyttävien voimaloiden on korotettava markkinoille tarjoamansa sähkön hintaa kustannusten kattamiseksi. Koska päästöoikeuksien hinta on noussut koronapandemian jälkeen, jotkut ovat epäilleet päästökauppajärjestelmän aiheuttaneen sähkön hinnan nousun. Melko helppo laskelma riittää osoittamaan, että päästökaupalla oli hintoihin vain vähän vaikutusta. Laskelman ymmärtämiseksi on kuitenkin tiedettävä, miten sähkön hinta määräytyy.
Melko helppo laskelma riittää osoittamaan, että päästökaupalla oli hintoihin vain vähän vaikutusta.
Sähkön niin sanottu spot- tai pörssihinta määräytyy päivittäin käytävässä huutokaupassa. Sähkön tuottajat tekevät tarjouksia siitä, miten paljon ja millä hinnalla ne voisivat seuraavan vuorokauden aikana toimittaa sähköä. Sähkömarkkinoita hoitava taho (Pohjoismaissa Nord Pool) valitsee tarjouksista halvimmat niin, että seuraavan vuorokauden ennustettu kulutus saadaan täytettyä. Kallein tarjous, jota kulutuksen tyydyttämiseksi tarvitaan, määrää koko kyseisen tunnin sähkön hinnan. Eri tuotantomuodoilla tuotetun sähkön hinnat vaihtelevat suuresti, ja kun sähköstä on pulaa, tuottajilla on kannustin korottaa pyytämiään hintoja. Niinpä sähkön hinta voi nousta korkeaksi, jos tuotannosta on pulaa.
Kallein, tavallisesti vain kysyntähuippujen aikaan tarvittava sähkö tuotetaan nykyisin yleensä kaasuturbiineilla. Siksi sähkön huippuhinnat määräytyvät useimmiten kaasulla tuotetun sähkön hinnan mukaan.
Kaasusähkön hinta nousi huippulukemiin ennen kaikkea kaasun hinnan nousun vuoksi ja päästökaupan vaikutus jäi pieneksi. Tämä käy ilmi esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) selvityksestä (ks. kuva 4). Kaasun huippuhinnoilla elokuussa 2022 kaasun hinnan osuus oli sillä tuotetun sähkön hinnasta jopa 42,8 senttiä kilowattitunnilta. Vuoden 2022 keskihinnoillakin kaasun hinnan osuus kaasusähkön hinnasta oli 11,6 senttiä kilowattitunnilta.
Päästökaupan suurin mahdollinen vaikutus sähkön hintaan voidaan laskea eri voimaloiden tuottamista päästöistä. Kaasuvoimaloiden päästöt ovat tuotettua kilowattituntia kohden hieman alle puolet pelkkää sähköä tuottavien hiili- tai turvevoimaloiden päästöistä (pelkkää sähköä tuottavat voimalat tunnetaan myös nimellä lauhdevoimala). Yhden euron muutos päästöoikeuden hinnassa vaikuttaa kaasulla tuotetun kilowattitunnin hintaan keskimäärin noin 0,036 sentin verran; hiili- ja turvesähkön hintaan vaikutus on hieman yli kaksinkertainen.
Päästöoikeuksien hinta riippuu niiden määrästä ja kysynnästä, joka oli pitkään matala. Vuoden 2020 lopulla päästöoikeuksien hinta alkoi nousta noin 20 eurosta hiilidioksiditonnia kohden (€/tCO2) talouksien ja kysynnän palautuessa koronapandemiasta. Vuoden 2022 alussa hinta oli noussut noin 80 euroon. Vuoden 2022 aikana hinta heilahteli noin 60–100 euron välillä. Päästöoikeuden hinnannousu oli siis enimmilläänkin noin 80 euroa hiilidioksiditonnilta. Edellä arvioidun päästöoikeuksien 80 euron hinnannousun sekä niiden tuotantokustannusvaikutusten (0,036 snt/KWh) perusteella voidaan arvioida, että päästöoikeuksien huippuhinnat nostivat sähkön huippuhintaa enimmilläänkin alle kolme senttiä kilowattitunnilta. Kaasun hinnannousun vaikutus oli siis siihen nähden jopa yli kymmenkertainen.
Päästöoikeuksien huippuhinnat nostivat sähkön huippuhintaa enimmilläänkin alle kolme senttiä kilowattitunnilta.
Päästöoikeuksien hinta ei kuitenkaan siirry suoraan sähkön hintaan, sillä sähkön hinta määräytyy viime kädessä markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kun sähkön kysyntä ylitti sähkön tarjonnan, hinnat nousivat paljon tuotantokustannuksia korkeammaksi. Siksi sähkön ja polttoaineiden tuottajat pystyivät tekemään ylisuuria eli niin kutsuttuja windfall-voittoja.
Päästökaupan jäädyttäminen ei siksi olisi välttämättä laskenut sähkön hintoja lainkaan. Vähiten vaikutusta päästökaupan jäädyttämisellä olisi ollut sähkön huippukulutuksen ja korkeimpien hintojen aikaan, jolloin kysyntä määrittää hintaa enemmän kuin tuotantokustannukset. Hinnanalennuksen sijaan sähkön tuottajilla olisi ollut kaikki kannustimet siirtää päästökaupan jäädyttämisestä saatu kustannussäästö omiin taskuihinsa.
6. Johtuiko energiakriisi liian nopeasta vihreästä siirtymästä?
Varsinkin sosiaalisessa mediassa ja Kremlin edustajien kannanotoissa on nähty väitteitä, joiden mukaan energiakriisi ei olisikaan johtunut Venäjän toimista vaan uusiutuvien energianlähteiden käytön kasvusta tai liian aktiivisesta ilmastopolitiikasta. Tosiasiat eivät tue näitä väitteitä.
Vihreä siirtymä on ennemminkin energiakriisien ratkaisu, ei syy. Fossiilisista polttoaineista riippuvaiset maat tulevat aina olemaan riippuvaisia niiden tuottajista ja heidän oikuistaan. Sen osoitti myös edellinen paha energiakriisi vuonna 1973. Asiantuntijat, kuten kansainvälinen energiajärjestö IEA, ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että vähähiilisen energian tuotannon lisääminen on ratkaisu esimerkiksi Venäjä-riippuvuuden katkaisemisessa. Näin on, vaikka vihreän siirtymän nimissä on tehty myös virheitä, kuten Saksan päätös luopua ydinvoimasta ennen fossiilisia polttoaineita. Myös suomalaisia energia-alan yhtiöitä edustava Energiateollisuus sanoo asian suoraan: ”Vihreällä siirtymällä irti venäläisestä energiasta”.
Fossiilisista polttoaineista riippuvaiset maat tulevat aina olemaan riippuvaisia niiden tuottajista ja heidän oikuistaan. Sen osoitti myös edellinen paha energiakriisi vuonna 1973.
Kremlin edustajien harhaanjohtavien väitteiden leviämistä helpottaa, että harva tuntee energiamarkkinoita ja niiden toimintaa kovin hyvin. Hyvänä esimerkkinä toimii ennustettua nopeampi tuulivoimatuotannon kasvu. Talven aikana moni syytti sähkön hinnoista tuulivoiman osuuden nousua, kun vähätuulisina päivinä sähkön hinta on ollut toisinaan hyvin korkea. Ilman tuulivoimaa sähkön hinta olisi kuitenkin ollut erittäin korkealla lähes koko talven.
Vuonna 2022 lisääntynyt tuulivoiman tuotanto päinvastoin helpotti energiakriisissä. Suomen onneksi tuulivoimarakentaminen oli päässyt vauhtiin jo muutamaa vuotta aikaisemmin, ja uutta tuulivoimaa valmistui ennätysmäärä. Vuonna 2022 yksinomaan tuulisähkön tuotannon kasvu edellisvuoteen verrattuna oli noin 3,37 terawattituntia, lähes kaksi kertaa enemmän kuin esimerkiksi turpeella tuotettiin sähköä koko vuonna yhteensä (n. 1,7 TWh). Vuonna 2022 tuulisähköä tuotettiin jo selvästi enemmän kuin Venäjältä oli vuonna 2021 tuotu sähköä.
Tuulivoimaa on rakennettu paljon, koska se on ollut halvin tapa lisätä sähköntuotantoa ja ylipäätään kannattavaa liiketoimintaa. Alla oleva Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n selvitykseen perustuva kuva hahmottaa tuulivoiman edullisuutta suhteessa sen vaihtoehtoihin. Vuodesta 2019 eteenpäin tuulivoimaa on rakennettu Suomessa vain markkinaehtoisesti tuulisähkön halvan hinnan ja Suomen mainioiden rakennusolosuhteiden houkuttelemana. Vuonna 2022 tuulisähkön tuotanto ylitti selvästi fossiilisilla polttoaineilla, turpeella ja jätteellä tuotetun sähkön yhteenlasketun tuotannon. Tuotannon kasvu jatkuu edelleen, ja tuulivoima ohittanee vuoteen 2027 mennessä ydinvoiman Suomen tärkeimpänä yksittäisenä sähkön lähteenä. Tuotannon kasvaessa myös sähkön keskimääräinen hinta laskee, etenkin tuulisina päivinä.
Tuulivoimarakentaminen ei ollut syynä myöskään varavoimakapasiteetin riittämättömyyteen (ks. kohta 7). Suomessa sähköverkkoa valvova Fingrid ei anna lupaa kytkeä uusia voimaloita verkkoon, jos tuotannon heilahtelut uhkaisivat sähköverkon vakautta. Suomen ja pohjoismaisen sähköjärjestelmän vara- ja säätövoimakapasiteetti olisi riittänyt myös vuonna 2022 tuulituotannon tukemiseen. Se ei kuitenkaan voinut mitenkään riittää korvaamaan Venäjän-tuonnin äkillistä katkeamista, kun muuallakin Euroopassa oli pulaa halvasta sähköstä.
7. Olisivatko vanhat hiilivoimalat auttaneet energiakriisissä?
Teoriassa riittävä määrä varalla pidettyjä voimaloita eli varavoimaloita olisi auttanut pitämään energian hintaa alempana kriisin aikana. Päätökset varavoiman ylläpidosta olisi kuitenkin pitänyt tehdä vuosia aiemmin, ja voimaloista olisi aiheutunut kustannuksia joka vuosi.
Varavoiman rajallisuus johtuu ennen kaikkea siitä, että normaalioloissa tyhjän panttina seisovien voimaloiden rakentaminen ja ylläpito on kallista. Siksi sähköjärjestelmät on kaikkialla maailmassa suunniteltu selviämään vain normaalioloissa todennäköisimmistä häiriöistä. Kuten yhteiskuntien kriittisissä toiminnoissa yleensäkin, sodan kaltaisista poikkeusoloista tullaan jatkossakin selviämään poikkeusjärjestelyin.
Varavoiman rajallisuus johtuukin ennen kaikkea siitä, että normaalioloissa tyhjän panttina seisovien voimaloiden rakentaminen ja ylläpito on kallista.
Energiakriisin yhteydessä on muun muassa pohdittu, miksi 2010-luvulla kannattamattomina purettuja vanhoja hiilivoimaloita ei säilytetty varavoimalaitoksina. Syyt olivat taloudelliset. YLE:n haastatteleman Huoltovarmuuskeskuksen asiantuntijan mukaan muutamien vanhojen voimaloiden säilyttämisestä käytiin aikanaan neuvotteluja, mutta voimaloiden omistajat eivät suostuneet valtion esittämiin tarjouksiin.
Tehtyjä päätöksiä on helpompi ymmärtää, kun tietää, että pienemmän, vuodesta 2006 ylläpidetyn, niin kutsutun tehoreservin säilyttämistä on ollut vaikea perustella taloudellisista näkökohdista. Niin Teknologian tutkimuskeskus VTT:n kuin konsulttiyhtiö Pöyryn vuosina 2014–2016 tekemien laskelmien mukaan tehoreservin ylläpitoon käytetyt 3–5 miljoonaa euroa olivat reservin arvioituihin hyötyihin nähden liikaa. Selvityksissä todettiin, että väliaikaiset sähkökatkot olisivat haitoistaan huolimatta veronmaksajille laskennallisesti halvempi tapa varautua äkilliseen sähköpulaan. Tehoreserviä hallinnoivaa Energiavirastoa ei myöskään voi syyttää varomattomuudesta, sillä useista reservin kannattavuuden tyrmäävistä laskelmista huolimatta tehoreservi päätettiin säilyttää.
Tehoreservin ylläpitoon käytetyt 3–5 miljoonaa euroa olivat reservin arvioituihin hyötyihin nähden liikaa.
Vanhat hiilivoimalat olisivat tulleet tehoreservin lisäksi, eivät sen tilalle. Niiden säilyttäminen ani harvoin tarvitun tehoreservin lisäksi olisi tarkoittanut sähkönkuluttajille tai veronmaksajille arviolta 30 miljoonan euron ylimääräisiä kustannuksia vuosittain. Kun päätöksiä voimaloiden säilyttämisestä tehtiin, Olkiluodon kolmannen reaktorin odotettiin valmistuvan viimeistään vuonna 2019. Energiavirastolle tehdyssä laskelmassa arvioitiin vuonna 2016, että viimeistään reaktorin valmistuttua edes tehoreserviä ei kannattaisi ylläpitää lainkaan. Energiakriisi olisikin ollut Suomessa merkittävästi lievempi, mikäli Olkiluoto 3 olisi saatu käyttöön syksyn 2022 aikana.
8. Olisiko energiakriisi voitu välttää käyttämällä turvetta?
Turpeen tuotannon ja käytön vähenemisen vaikutus energiakriisiin oli vähäinen tai olematon, eikä kriisiä olisi voitu estää kasvattamalla turpeen käyttöä. Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskuksen tilaamasta selvityksestä ilmeni jo vuonna 2019, että turpeen tuotannon ja turpeeseen perustuvan energiantuotannon nopea kasvattaminen ei edes ole mahdollista äkillisissä kriisitilanteissa. Kesä 2022 todisti osaltaan selvityksen osuneen oikeaan: turpeen tuotantoa yritettiin lisätä kesällä 2022, mutta sateinen kesä haittasi tuotantoa. Vaikka kesä olisi ollut suotuisampi, tuotannon lisäyksen vaikutus sähkön hintaan olisi todennäköisesti jäänyt vähäiseksi. Syynä on se, ettei turpeella tuoteta enää kovin paljon sähköä. Viime vuosina vain noin kaksi prosenttia Suomen sähköntuotannosta tapahtui turpeella.
Turpeen energiakäyttö on ollut jo pitkään laskussa, koska se on huomattavasta veroedustaan huolimatta vaihtoehtoja kalliimpi polttoaine. Korkea hinta johtuu etenkin siitä, että turve on kaikissa EU-maissa, myös Ruotsissa, päästökaupan piirissä (ks. kohta 5). Jo 2010-luvun alussa voitiin laskea, että turpeesta tulee päästökaupan kiristyessä noin vuoden 2020 tienoilla kannattamaton polttoaine.
Alla olevassa kuvassa on laskettu konsulttiyhtiö AFRY:n valtioneuvostolle 2020 toimittaman selvityksen perusteella, miten turpeen ja sitä korvaavien biopolttoaineiden hinta muuttuu päästöoikeuden hinnan noustessa. Kun päästöoikeuksien hinnan odotetaan nousevan jopa yli sataan euroon vuonna 2025, turve ei olisi kilpailukykyistä edes verottomana.
Vaikka turpeen käyttö onkin vähentynyt ja joitain turvetta käyttäneitä voimaloita on suljettu kannattamattomina, kotimaisilla polttoaineilla tuotetaan enemmän energiaa kuin vuonna 2000. Se johtuu siitä, että turvetta on korvattu halvemmilla vaihtoehdoilla, ennen kaikkea puupolttoaineilla.
Jos energiakriisi olisi haluttu välttää turpeella, sähkönkäyttäjien tai veronmaksajan olisi pitänyt tukea jo vuosien ajan merkittävän turvesähköntuotannon ylikapasiteetin ja suurten turvevarastojen ylläpitoa. Tämä olisi ollut vähintään yhtä kallista kuin vanhojen hiilivoimaloiden ja helposti varastoitavan kivihiilen säilyttäminen (ks. kohta 7).
Kotimainen turve ei ole kivihiilen tavoin tuontipolttoaine, mutta se ei myöskään ole huoltovarmuuden kannalta erityisen hyvä polttoaine. Äkillisessä kriisissä sen tuotannon lisääminen ei onnistu nopeasti, sillä turpeen nosto onnistuu ainoastaan kesäisin ja vain jos turvesuot ovat tarpeeksi kuivia. Esimerkiksi kesällä 2022 sateet vähensivät turvetuotantoa paikoitellen jopa 50 prosenttia.
Kotimainen turve ei ole kivihiilen tavoin tuontipolttoaine, mutta se ei myöskään ole huoltovarmuuden kannalta erityisen hyvä polttoaine.
Kesä ei saa myöskään olla liian lämmin tai tuulinen, koska silloin riski turvepaloista kasvaa. Huonot turvekesät ovat olleet tavallisia, ja ne lisääntyvät entisestään ilmastonmuutoksen myötä. Turpeesta on siis äkillisissä kriiseissä hyötyä lähinnä, jos sitä on varastoitu etukäteen. Kun polttamalla tuotetun energian merkitys sähkön ja lämmön tuotannossa vähenee, myös huoltovarmuuspolttoaineiden merkitys vähenee.
9. Miten Suomi selvisi energiakriisistä verrattuna muihin maihin?
Suomessa sähkö oli vuonna 2022 kriisistä huolimatta EU:n toisiksi halvinta (ks. kuva 9). Suomalaisia energia-alan yrityksiä edustava Energiateollisuus totesi alkuvuodesta 2023, että sähkön hintoja ennustavien sähköfutuurien mukaan sähkön hinnat tulevat palaamaan normaalitasolleen nopeimmin Suomessa ja Ruotsissa (ks. kuva 10).
Selvisimme vuoden 2022 energiakriisistä suhteellisen hyvin. Syynä oli ennen kaikkea se, että olemme useimpia muita Euroopan maita vähemmän riippuvaisia fossiilisesta tuontienergiasta
Voidaan siis sanoa, että selvisimme vuoden 2022 energiakriisistä suhteellisen hyvin. Syynä oli ennen kaikkea se, että olemme useimpia muita Euroopan maita vähemmän riippuvaisia fossiilisesta tuontienergiasta (ks. kohta 6). Vuonna 2022 noin 89 prosenttia maamme sähköntuotannosta oli jo fossiilitonta. Etenkin tuulivoiman tuotannon ennätysmäinen kasvu auttoi pitämään sähkön hinnat matalampina.
Suomen etu on ollut myös vähäinen maakaasun käyttö verrattuna useisiin muihin Euroopan maihin. Samoin esimerkiksi asuntojen eristykseen on meillä kiinnitetty enemmän huomiota kuin vaikkapa Iso-Britanniassa. Kriisi osoittikin kouriintuntuvasti energiatehokkuuden merkityksen. Kalliimmatkin energiatehokkuusinvestoinnit helpottivat suomalaisten tilannetta paljon enemmän kuin normaaliaikoina tehdyt kannattavuuslaskelmat antoivat ymmärtää.
Kansalaiset ja yritykset osallistuivat myös kiitettävästi sähkön ja lämmön säästötalkoisiin. Kulutuksen vähentäminen ja siirtäminen huippukulutustunneilta matalamman kulutuksen tunneille auttoi kaikkia suomalaisia halvempien sähkölaskujen muodossa. Joulukuussa 2022 sähkönkulutus oli jopa 16 prosenttia alempaa edellisvuoteen verrattuna. Suuremmatkin säästöt olisivat olleet mahdollisia, jos energiatehokkuuteen ja sähkön käytön joustavuuteen olisi panostettu aiempina vuosina enemmän. Kriisi vauhditti selvästi investointeja molempiin. Investoinnit tuottavat hyötyjä myös normaaliaikojen palatessa, ja ne tekevät Suomesta sitkeämmän uusien kriisien mahdollisesti uhatessa.
Kriisi vauhditti selvästi investointeja energiatehokkuuteen ja sähkön käytön joustavuuteen.
Suomessa vältyttiin pahimmalta, mutta sähkön korkeat hinnat aiheuttivat silti monille kotitalouksille ja yrityksille vakavia ongelmia. Energiakriisi voi uusiutua, ja se on vaarana ainakin niin kauan, kun olemme riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. Huhtikuussa 2023 valittavan hallituksen olisikin syytä kehittää joustavampia keinoja tukea yllättävien kriisien vuoksi ahdinkoon joutuvia.
Samalla olisi syytä valmistella windfall-veromalli, jolla voidaan rahoittaa energiatukia kriisien aikaan sellaisilta yrityksiltä, jotka tekevät tilanteen avulla ansaitsemattomia voittoja (ks. windfall-veroista tämä blogi). Sekä tuet että windfall-verot tulisi suunnitella hyvissä ajoin ennakkoon, sillä vasta kriisin iskiessä tehdyillä hätäisillä päätöksillä voi olla odottamattomia seurauksia.
Myytinmurtajaiset on Kalevi Sorsa -säätiön ja Vasemmistofoorumin keväällä 2023 toimittama kirjoitussarja, jossa käsitellään julkisessa keskustelussa yleisesti esiin nousevia myyttejä ja muita väittämiä. Sarjan tarkoitus on tuottaa yleistajuista faktatietoa laadukkaamman keskustelun mahdollistamiseksi. Kalevi Sorsa -säätiö on saanut avustusta ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolle -teema-alueen tutkimukseen muun muassa Riihi säätiöltä.
Kuva: photoslavt/BigstockPhoto